tiistai 9. joulukuuta 2014

JOLLEI JOULUNA OLE

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? Sitä on hyvä kysyä täällä Suomen etelässä. Maa on musta ja nurkissa vinkuu. Sade piiskaa ja hyvällä tuurilla näemme muutamana päivänä viikossa edes hetken aikaa jonkun kummallisen valoilmiön. Istanbul on opettanut, että joulu saapuu sinnekin, missä ei ole ikinä valkoista joulua. Vaikka vähän vielä toivonkin pehmoisia hankia, tiedän, että ilmankin pärjätään. Ja jos pukki jäisikin jumiin lumettomalle taipaleelle, se ei hetkauttaisi meidän joulunviettoa millään muotoa.




Jollei jouluna ole joululomaa, ehtiikö joulusiivoa tehdäkään? Kun on vasta alkanut työnsä, ei ole kerrytetty lomapäiviä ja kovin moneen palkattomaan vapaapäivään ei ole varaa. Onneksi joulu tarjoaa muutaman kaivatun lomapäivän pyhäpäivien ja viikonlopun muodossa. Suurempaan joulusiivoon ei taideta kalliita vapaapäiviä käyttää, mutta jos edes jonkunlainen siisteyden illuusio saadaan luotua, olen onnellinen. Omat joulutoiveeni on: Siisti koti, onnelliset asukkaat ja aikaa lukea kirjoja. Hyvä ruokakaan ei ole pahitteeksi.




Jollei jouluna ole rahaa, voiko joulua tullakaan? Kotkan työttömyysprosentti on Kymenlaakson suurin. Työttömien osuus työvoimasta on rakkaassa kotikaupungissani jo 17.3%. Voi vain miettiä kuinka monessa perheessä pennosia lasketaan ja vuodatetaan kyyneliä lasten toivomuslistojen edessä. Eniten surettaa ne perheet, joissa lapset jo ovat lakanneet toivomasta mitään: "Kun ei meillä kuitenkaan ole rahaa." Luo köyhän niin kuin rikkahan saa, joulu ihana?




Jollei jouluna ole kaikkea runsaasti, onko se joulu ollenkaan? Olen sitäkin miettinyt, että milloin joulusta tuli runsauden juhla, kun sen alkuperä oli kaukana siitä. Jos joulu saisi olla "maja rauhaisa ja lasten joulupuu. Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuuu", voitaisiinko useammassa perheessä hengittää tälläkin hetkellä vapaammin? 


Minä olen sydämestäni jouluttelija, mutta tänä vuonna työ on estänyt hulluuden puhkeamista. Tänään huomasin, että toinen adventtikynttilä jäi sytyttämättä, piparitalo on tekemättä ja kalenteri jouluaatonaatolle asti melkoisen täynnä. Ehkä hulluttelua on hillinnyt myös tuo ylläoleva todellisuus, tieto siitä, että joillakin on kovin kovin vähän, jos ollenkaan. Tuntuu, että minullekin vähempi saattaisi olla tänä vuonna enemmän. 

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo, Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. 

12 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Joulu tulee ilman lahjaröykkiöitäkin, ilman adventtisohjossa hampaat irvessä taapertamistakin viimeisiä paketteja kuumeisesti metsästäen ja ilman luntakin, se on varma se...Mutta, mutta meistä jokaisela on oma näkemyksemme omanlaisestamme joulusta ja siihen liittyvistä traditioista; Kenelle se juttu joulussa on juurikin se valkoinen hanki, kenelle joulukuusi, se ihan aito tuoksuineen, kenelle joulumusiikki, kenelle joulun sanoma, tai sitten ne kääröihin peittyvät paketit ja antamisen ilo?
Miettiä voi kukin tykönään millaisen joulun itselleen ja läheisilleen haluaa... ja toimia sen mukaan...ja totta on , että monessa perheessä mietitään ihan oikeasti , että miten pyhistä selvitään ja miten saada rahat riittämään joulun jälkeenkin kun pitäisi elää ja olla pötyä pöytään...Kaikille mukavaa joulunalus aikaa ja koitetaan muistaa, että vähemmälläkin voi saada ihan aidon ja oikean joulun-ja sen jouluilon;)

anumorchy kirjoitti...

Pukki voi kai nykyaan tulla vaikka monkijalla jos ei reki luista.

Siivoamisetkin voi jattaa huoletta vahemmalla.

Tyottomien perheissa on varmaan sitten oikeasti vaikeampaa. Vaikka joulun saa pienemmallakin rahalla, huoli tulevaisuudesta painaa takuulla paalle ja haittaa mielialaa ja joulumieltakin.

Jael kirjoitti...

Todella suuri työttömyysprosentti teilläpäin:(
Parasta joulussahan on se tunnelma,yhdessä oloa,ilman sitä runsauttakin.
Toivottavasti saatte pian lunta,että näyttää valoisammalta.

Eeviregina kirjoitti...

Mulla on tapana ostella alesta pitkin vuotta kaikenlaisia lahjoja ja nyt saan kaivaa "lahjakaapista" tavaraa paketteihin. Tykkään antaa lahjoja perheen lisäksi tutuille ja naapureille ja nyt on vuorossa myös muutama työtön lapsiperhe. Tiedän että lapset kuitenkin oottavat lahjoja, niin on kivaa antaa jotain ja pussin voi viedä portaille "tontunterveisinä".
En kaipaa vastalahjoja, siitä antamisesta saa itelle ihan tarpeeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä tulossa monella tapaa erilainen joulu aiemmista. Aaton sijaan koko perhe koolla vasta tapanina. Lahjat omalle väelle sovitusti minimissä. Seurakunnan joulupuusta haettu diakoniatyön välittämät lahjatarpeet. Olin liikkeellä muutaman päivän viiveellä. Tuntui jotenkin surulliselta huomata, että jäljellä oli lähinnä yksinäisten, työttömien, sairaiden ja vähävaraisten miesten tarpeet. Heitäkin on, heistä ei vaan juurikaan puhuta. Lahjakortti ruokakauppaan ja joulukukka -yksinäistä joulua se ei poista, toivottavasti kuitenkin lämmittää mieltä. Toivon joulun todellisen sanoman tavoittavan niin minut kuin kaikki muutkin. Anisi

Pere kirjoitti...

Valkoinen joulu on toivelistalla. Mutta ei silti pakollinen, sillä tänä vuonna joulu koostuu tärkeämmistäkin asioista. Kolmen vuoden jälkeen on vihdoin vuoro viettää joulua kotona, perheen kanssa, joulupukkikin on kuulemma liikkeellä (ehkä sitten vaikka sillä mönkijällä...). Lahjattomuudesta on sovittu (paitsi lapsille pienet paketit) ja joulun kruunaa herkulliset ruoat; ei tarvita mitään erikoista, kunhan se on suomalaista, vihdoinkin! (ja ok, vähän lipeäkalaa myös toivoo hän...)

Hetki lepoa, yhdessäoloa, muutama kynttilä ja vähän juhlapöydän konvehteja. Siten tulee joulu!

Allu kirjoitti...

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että Suomi luulee, että me tullaan sinne jouluksi. Pitäisköhän mun ilmoittaa sille, että emme tule ja sitten tulis varmaan oikein postikorttimaisemat lumineen.

A kirjoitti...

Ihanat sanat tuossa En etsi valtaa loistoa, jota siteerasit. Saan siitä kyyneleet silmiini.

Mutta vaikka joululaussa näin kauniisti sanotaankin, juuri valtaa ja loistoa ihminen haluaa. Tai ainakin useimmat meistä. Sinut minä jätän suosiolla laskuista pois, Paluumuuttajatar!

Laulakaamme yhdessä Sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen, syntyy Jeesus lapsi uudelleen♥ (Lieneekö mennyt oikein?)

Ihanan joulun odotusta sinulle ja perheellesi, Mine ♥♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Mutta mitä jos perheellä on erilaiset ajatukset joulun suhteen? Minusta esimerkiksi joulu omalle kohdalleni ei vaadi yhtään lahjaa, mutta tiedän, että osalle tässä perheessä ne merkitsevät todella paljon. Mieti siinä sitten niiden perheiden lapsia, joilla ei ole varaa ostaa vaikka toiset kuinka tahtoisivat.

Anu: Edelliseen jatkaen. Minun jouluni menisi oikein mukavasti ilman sitä pukkia. Mutta entä jos toisten joulu ei tule, jos pukki ei pääse perille. Siinäpä taas yksi kompromissin paikka:).

Jael: MInustakin tunnelma ja ajatus on se tärkein. Mutta sanopa se lapselle. Mitä siitä, että et saanut tänä vuonna lahjoja, joulun merkityshän se on tärkein. Valitettavasti lapselle joulu on useimmiten yhtä kuin ne saadut lahjat ja suruhan siitä tulee, kun muut saa, mutta itse jää ilman. Eikä omanikaan taida vielä olla siinä vaiheessa, jossa kokisi aitoa antamisen iloa saamisen ilon sijasta?

Eeviregina: Ihana ajatus, jota joka vuosi haalin, mutta päädyn silti ostamaan lahjat viime tingassa. Usein suurin pulma on kuitenkin se, että MITÄ ostaisi, kun kaikilla alkaa jo olla kaikkea.

Anisi: Mikä seurakunnan joulupuu? Kerro lisää, sillä mielenkiintoiselle kuulostaa!

Terhi: Aika samat on aatokset. Lisään vielä kinkun tuoksun, kun on jouduttu olemaan niin monta vuotta ilman:). Tervetuloa joulun viettoon!

Allu: Siitäkö se tämä musta lumeton joulukuu johtuukin? Kerropa siis nopeasti, että tilanne ehtisi vielä muuttua.

Aili: Minäkin päiväunelmoin lottovoitosta lähes joka päivä. Sellainen on ihminen. Hakee turvaa väärästä lähteestä? Vaikka TIEDÄN, että oikeastihan se on niin, että kell on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa. Raha on katoavaista ja sekoittanut niin monen pään...

Anonyymi kirjoitti...

Hurjat työttömyyslukemat, voi itku!

Minä olen iloinen siitä, että meidän teineille joulu tulee pienistä jutuista.

Itseleikatuista paperilumihiutaleista, suomalaisista joululauluista, partiolaisten joulukalenterista (kiitos ihana ystävä, joka joka vuosi sen meille lähettää!), mummon ohjeilla tehdyistä joululeivonnaisista ja jouluaaton jouluohjelmasta.

Jokaisen, myös mahdollisten jouluvieraiden, pitää esittää jotain, tyyli on vapaa. Näistä esityksistä on jäänyt rakkaita muistoja ja jokaisen vieraan esitys muistetaan erityisen hyvin. Ja tosiaan kyse ei ole siitä esityksen "taitavuudesta".

Mutta meidän teinien onkin helppo olla joulumielellä hyvin vaatimattomilla lahjoilla, koska meillä oikeasti on kaikilla kaikkea ja enemmänkin. Harrastustarvikkeet, peruspuhelimet jne. tulee vuoden mittaan "noin vain".

Ja minun itsenikin on helppo sanoa, että pistetään minun "lahjarahasto" erilaisiin lahjakeräyksiin, joita täällä on käynnissä kodittomille ja vähävaraisille perheille. Kun minulla oikeasti on kaikkea mitä tarvitsen ja voin käydä konserteissa ja elokuvissa ja ties mitä säännöllisesti.

Tuossa kun joku sanoi, että En etsi valtaa loistoa...saa kyyneleet silmiin. Minulla joululauluissa on monen monta, joiden kohdalla sydäntä puristaa ja ääni värisee. Minun pitääkin niitä aina kuivaharjoitella itsekseni, että selviän yhteisistä laulutuokioista ilman täydellistä vesiputousta. Lapset jo tietää varoittaa toisiaan tiettyjen laulujen kohdalla "no niin, kohta se rupee taas itkemään". Yhdenlainen jouluperinne tämäkin..:)

Belgian Lempi

Auringon alla kirjoitti...

Siltä varalta, että tätä hienoa kirjoitusta sattuu lukemaan joku sellainen vanhempi, jolla ei ole vara ostaa lapsille lahjoja, annan tässä pienen vinkin: Olen itse ratkaissut lasten vuosittaisten synttäri- ja muiden lahjojen hankkimisen pulman siten, että säästän niihin tietyn summan JOKA KUUKAUSI. Pelkkä kymppi kuussa per lapsi merkitsee jo 120€ lahjarahaa, ja kyllä silläkin jo edes jotain saa! Kannattaa myös varautua hyvissä ajoin etukäteen, käyttää aleja hyväkseen pitkin vuotta (kuten joku aiemmin jo ehdotti), etsiä myös kirppiksiltä ja netistä ja hyväksyä ajatus käytetynkin tavaran ostamisesta lahjaksi. On parempia antaa 1-2 sellaista lahjaa, joita lapsi todella toivoo, sen sijaan että antaisi monta "pettymyspakettia".

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Lempi: Meilläkin on jouluohjelma, jossa jokaisella on joku ohjelmanumero. On ollut tosi hauskoja jouluesityksiä ja nytkin jo kuopus kävi kertomassa, että tänään on serkkutytön kanssa ohjelmaa jo harjoitelleet.

Ei siis ole reilua tai totuudenmukaista sanoa, että lapsille tärkeintä olisi lahjat. Uskon, että meidänkin lapsille se tärkein on ne tutut yhteiset jutut. Lahjatoiveetkin oli tänä vuonna sellaiset "Päättäkää te, en osaa itse toivoa mitään." Ja silti olisi varmasti pettymys, jos ei olisi yhtään pakettia kuusen alla.

Auringon alla: Niin, ennakointi olisi hyvä.Ja helpottaa etsimistä, jos lapsilla on selkeitä toiveita. Kirpputoreilta löytyy hyödyllistä tavaraa ja minusta voi hyvin antaa lahjaksi käytettyjä asioita. Mekin löydettiin lapsille luistimet sieltä. Joulun jälkeen lähdetään sitten metsästämään suksia. Jos se talvi lopulta tänne tulisi?