keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

KAIKELLA ON AIKANSA

Esikoisen juhlissa kirjoitin vieraskirjaan Anne-Mari Kaskisen runon: 

Kun yhden oven hän sulkee,
uusi on edessä.
Mukana matkalla kulkee,
eletty elämä.
Täyttyköön unelmasi,
taivas on avoinna. 
Kaikella kaipaamallasi 
on oma aikansa.

Elämän varrella on meistä varmaan jokainen kaivannut jotakin pientä tai suurempaa. Jotakin kaivannut ehkä ihan tuskaksi asti. Puolisoa, lasta, työtä tai riittävää toimeentuloa, kuulluksi tulemista, hyväksyntää, itsensä kokemista arvokkaaksi, terveyttä, lomaa tai vaikka lämmintä kesäpäivää, jolloin saisi lähteä pihalle ilman takkia, palelematta. Itse kaipasin aika kovasti lämmintä päivää viime lauantaille, mutta se kaipaus jäi täyttymättä silloin. Sunnuntaina jo tarkeni juoda päiväkahvit auringossa ja eilen illalla lähteä kuopuksen iltauintia vahtimaan kotirantaan ilman takkia ja paljain jaloin. Silloin ei kannata enää harmitella sitä mikä joskus jäi saamatta, vaan iloita siitä, että se on tässä ja nyt.


Omenapuu aukoo nuppujaan.


Luumu kukkii.


Muutoksen tuulet puhaltelevat niin henkilökohtaisessa kuin työelämässäkin. Olen siteerannut tiheästi Mauno Koivistoa viime aikoina. "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." Meihin helposti iskostuu muutosvastarinta. Uudet asiat herättävät levottomuutta ja nostavat oman navan keskiöön. Kuinka minulle nyt käy, eihän käy huonosti? Monestihan muutos tuo tullessaan myös mahdollisuuden. Se on jostakin syystä helpompi nähdä toisen edessä, kuten nyt vaikka tuon esikoisen, joka "yhden oven hän sulkee, uusi on edessä." Jos emme voi asioihin vaikuttaa, ei kannata jossitellakaan, vaan katsoa mitä uuden oven takaanta löytyy.







Tänään on arkivapaa. Kakkonen jää kotivahdiksi ja me muut lähdemme iltapäivällä kohti Tamperetta. Kiva pieni "kesäloma" töiden välissä. Tarkoitus käyttää esikoisen pääsykoeaika Tampere-kierrokseen, johon sisältyy ainakin käynti täällä. Kiinnostaa myös Vapriikki. Kolmosella on huomenna syntymäpäivä ja kriittinen tarve polkupyörälle. Käytettyjen Jopojen omistajat - saa ilmoittautua mielellään heti ja tehdä hyviä tarjouksia. Poika on siis saanut rikki kolme pyörää tässä viimeisen kuukauden aikana, joten emme uskalla investoida pyörään suuria seteleitä. Huomenna tai ylihuomenna isänsä kanssa koittavat löytää kulkupelin väliltä Kotka-Tampere.




Kaikella on aikansa. Nyt on aika lajitella mainokset, pedata peti ja nauttia tuosta kesäpäivästä ulkona. Tänään on myös aika, jolloin korjausmies tulee laittamaan tiskikoneen kuntoon. Jee! Aika pakata yökampsut, laittaa ruoka ja kasvattaa lapsia. Ihania kesäpäiviä sinne ruudun toisellekin puolelle.

7 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Ihminen on kummallinen olento, se pitää kiinni vanhasta vaikka tarjolla olisi parempi vaihtoehto. On turvallista pysytellä vanhassa ja helppoa myös. Jälkeenpäin voi harmitella: Miksen silloin tehnyt toista päätöstä. Muutos on pelottavaa. Olettakaamme kuitenkin, että käy hyvin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Usein se on hyppy tuntemattomaan, joka tietysti voi olla parempi, pahempi tai entistä vastaava. Toivotaan siis rohkeutta tehdä päätöksiä niille, jotka ovat muutoksen äärellä.

Jael kirjoitti...

Kaunis teksti jälleen. Toivottavasti muutokset tuovat vain hyviä asioita . Lapsen lähtö kodista omilleen on vaikeaa alussa,mutta siihenkin tottuu ,jotenkuten.
Ja ihanat kuvat;mahtavaa että kesä tuli vihdoin teillekin (täällä ihan liian kuumaa...)

Jasmini kirjoitti...

Onnittelut vielä valkolakkiselle ja jälkitsempit myös pääsykokeeseen! Olimme lakkiaisissa Hämeenlinnassa, emmekä ennättäneet enää Kotkaan. Kuvissa kaunis ylioppilas! Olen itsekin makustellut noita Maunon sanoja elämän mutkissa ja muutoksissa. Vaikkei aina eteenpäin juuri näe (ja sekös välillä ärsyttää), tämän hetken kauneus on kaikissa mutkissakin saatavilla. Oletteko käyneet Tampereella Amurin työläismuseokorttelissa? Kävimme alkuviikosta, minusta aivan ihanaa vanhan ajan ja mummolan tunnelmaa! Taidan keittää kupin teetä ja ihan vain kuunnella rauhoittavaa sateen ropinaa kun noista hyvistä hetkistä oli puhe. Toivottavasti nähdään jossakin ennemmin tai myöhemmin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Lasten kuuluu lähteä kodeistaan ja perustaa oma elämä. Niin se on ja sitä niille toivookin. En ymmärrä niitä ripustautuvia vanhempia, jotka eivät ymmärrä, että niiden lapset eivät ole heidän jatkeitaan vaan ihan omia ihmisiä ominen toiveineen ja haaveineen.Iratutuvat ja sitten alkaa tasavertaisempi suhde?

Jasmini: Kiitos onnitteluista. Tulkaa joskus paremmalla ajalla. Amurin työläismuseokortteli on näkemättä, en edes tiennyt sen olemassaolosta. Mutta nyt otan tiedosta vaarin, kun seuraavan kerran on niille nurkille asiaa. Toivottavasti on vielä tämän kesän aikana. Kuun lopulla ollaan viisaampia sen suhteen.

Petra kirjoitti...

Onnea viela tuoreelle ylioppilaalle ja kaikkea hyvaa tuleviin valintoihin. Muutokset ovat monesti hyvata vaikka aina ei ole silta tuntunut silla hetkella, jalkikateen kyllakin. Siellakin alkoi kesa, nauttikaa siita!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Muutos on mahdollisuus. Niin se täytyy ajatella. Omassa elämässä on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut muutosta siihen malliin, että pelkoa paikoilleen urautumisesta ei ole ollut. Siksi ei nyt omalle kohdalleen kaivannut mitään muutoksia. Esikoiselle muutos taas on tässä kohdassa välttämättömyys.