sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

AJETTIIN MÖKKITIE

Terveisiä Pohjois-Karjalasta. Vaihdettiin farkut verkkarihousuun. Ajettiin mökkitie. Yllätyttiin ilmoista, oikein positiivisesti. Vietettiin perinteitä täynnä oleva juhannus, niin syömisten kuin tekemisten suhteen. Perjantaina startattiin auto aamusella. Parikkalassa satoi, mutta Jänisjoen rantamilla paistoi aurinko armas. Tien vieressä oli kokko, tien päässä hirsimökki ja mökissä odotti lounas.




Mökin emäntä oli jo ruvennut savusaunan lämmitykseen, välistä vain lisättiin puita. Saunaa odotellessa oli tietenkin narrattava kaloja. Soudeltava koskelle. Sulateltava ruoat, jotka ehti upota parempiin suihin ennen kuin muistui mieleen koko kamera. Korjasin sen vahingon kyllä seuraavissa ruokailuissa. 


Mummo testasi, että syökö kala laiturin päästä. Ei syönyt.


Kolmosta onnisti yhden ahvenen verran. Onki sille paistinseuraa seuraavana päivänä.


Tuplasti koukussa.




Vasta vai vihta? No tietenkin vasta. Tässä niitä syntyi siskosten käsissä. Ja sitten kylvettiin ja vihdottiin. Vai vastottiin? Kaikki muut minua lukuunottamatta taisi pulahtaa jokeen, joka lämpömittarin mukaan oli noin 17 astetta. Yleensä olen täällä rohkaissut mieleni, mutta tällä kertaa en kyennyt. Ennen kokkoa syötiin iltapala, joka oli tietenkin lettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla ja karjalanpiirakoita savulohella. 










Koleasta kesästä on hyötyä ainakin näin juhannuksena. Ei ollut tietoakaan metsäpalovaroituksista, joten tuikattiin kokko tuleen. Nykypäivän uusi perinne on tietenkin ottaa tilanteessa tuhat kuvaa, selfietä ja videonpätkää blogissa, facessa, instassa, snapissa jne. jaettavaksi. Muistaako kukaan enää sellaista aikaa, kun joku ei halunnut olla kuvassa?




Ja sitten tietenkin katsotaan minkälaiset päivitykset on tullut kaikilta muilta. 


Miten paljon mahtuukaan yhteen kesäiseen päivään ja miten nopeasti sitä irtautuu työarjesta ja nousee koko arjen yläpuolelle, kun on reissun päällä. Täällä M-tädin mökillä aika saa uudenlaisen merkityksen, tai sen tahti muuttuu. Toisenlaiset asiat nousevat esiin, ne sellaiset, jotka omassa arjessa eivät aina muistu mieleen. Lintujen laulu, veden virtaus, päätään nostavat taimet ja kukat. Kuksasta juotu kahvi. Itikoiden ininä, tuulen humina ja nuotiossa naksuvat puut. Savun tuoksu. Mutta ihan parasta on ne kaikki jaetut tarinat ja muistot. Kuinka mies pienenä poikana tippui tuosta puusta jokeen. Mitä kylällä onkaan tapahtunut. Muistatteko, kun...

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan paras tuo viimeinen kuva! "Mitä nuoret edellä, sitä vanhat perässä"
Myös kuva letunpaistajasta on ihana :)

Mukavia kesäpäiviä edelleen!

Susku

Satu kirjoitti...

Ihania tunnelmakuvia. <3 Mutta yhdessä asiassa olen eri mieltä: kyllä se on vihta eikä vasta! :-D

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kivoja juhannuskuvia, kuten sanottu; kannattaa lähteä ja kun on lähtenyt, palaa taas yhtä tai useampaa kokemusta ja muistoa rikkaampana.

kyllikki kirjoitti...

Vastoja meillä tehtiin, nouskuulla mennään vastakseen ja tehdään vuoden vastat. Vitsaa saatiin pyllylle tai kintuille lapsena kun oltiin tehty tuhmia.

Hei! Kiitos kun olitte, mukavat muistot taas jäi. Täällä hyödynnän tähteitä: Kaurapuuro pyörötaikinaan, lohen jämistä kalasoppaa, karjalanpaistin jämistä liha-perunasoppaa, jne.. Niin tehtiin pula-aikoina ja niin tehdään yhä 😁

Anonyymi kirjoitti...

Suomalainen juhannus: nainen laittaa ruokaa. Mies istuu ja odottaa, milloin on valmista.

Mutta kiitos muuten hyvästä blogista. Mielenkiinnolla seuraan.

t. satunnainen vierailija, jota kiinnostaa mielenkiintoiset jutut ja mielenkiintoinen kerronta

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Susku: Ihan turha on joo vain nykynuorisoa syyllistää jatkuvasta ruudun tuijottamisesta.).

Satu: Vihdasta tulee mieleen vain vihtahousu.

Carola: Ensi postauksessa lähtemisen ja palaamisen mietteet.

Kyllikki: Kiitos kun saatiin käydä. "Täältä on monet muistot minulla," sanoi mies, kun ajettiin Värtsilän teitä. "No niin minullakin," tuumasi kuopus. Kaikilla meillä on. Kiitos niistä kaikista!

Satunnainen vierailija: Kyllä se meillä on emäntäpainotteista tuo kokkailu, mutta ei noin yksipuolista kuitenkaan, että miehet vaan istuisi ja odottaisi valmista:). Kuva ei siis kertonut ihan koko totuutta? Etenkin grillailu on pääsääntöisesti miesten laji. Kiva, kun viihdyt, edes satunnaisesti<3.

Henna Hurmioitunut kirjoitti...

Näihin kuviin tiivistyy ihana kesätunnelma. Ja ehdottomasti vasta ja vastoa. ;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Henna: Tunnelmaa oli, siihen ei onneksi vaikuta se kuinka monta astetta on lämmintä.