sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

JUHLAN JÄLKEEN

Torstaina ja perjantaina pidin töistä vapaata ja järjestin taloon juhlat. Torstaina siivottiin tulevan ylioppilaan kanssa ja käytiin kaupassa, perjantaina riehuttiin keittiössä. Pilkkomista piisasi. Kakkuja syntyi. Sotkun määräkin oli ihan massiivinen. Tiskikonetta oli kieltämättä ikävä ja muistelin myös kaiholla sellaista entisajan tiskipöytää, jossa oli allas sekä tiskille että huuhtelulle. Epätoivoon ei kuitenkaan vajottu, vaan oli sellainen tunnelma, että asiat valmistuvat ajallaan. Mummolassa oli käynnissä piirakka- ja sämpylätehdas. Myös erityisruokavalioiden herkkuosasto oli ulkoistettu sinne. Kiitos taas anoppi!


Luova sotku on merkki siitä, että jotakin syntyy.





Kävin kierroksilla. Perjantaina uni tuli yhden jälkeen ja lauantaina heräsin kuudelta. Päätin leipoa pullia. Tyhmä päätös. Aamu kun piti sisällään miehen töihin viennin, pukeutumisen, pullan leipomisen, kuopuksen hiukset yms. Lopulta olin kuopuksen kevätjuhlissa vähän myöhässä. Tässä vaiheessa oli jo tunteet niin pinnassa, että itkin vieraiden pienten poikien esitykselle krokotiilin kyyneleitä. Karkasin kesken suvivirren ja siirryin ylioppilasjuhliin. Mies saapui omalta taholtaan ja tavattiin lähisuvun voimin kirkon penkissä.





Miten se onkin niin fiksu, ihmeellinen, suurenmoinen, taitava, kaunis ja ihana tuo meidän esikoisemme? Kehen lie tullut? Sai lakkinsa ja stipendinsä. Ihan aiheesta. Oli nähnyt sen kaiken eteen valtavasti vaivaa! Onnea! Jumalan pelko on viisauden alku, sen hän on sentään oppinut jo kotoaan.



Ja se ilma. Aurinkoista ja niin hyytävän kylmää ja koleaa, että. Ei puhettakaan, että kukaan olisi voinut olla juhlissa pihalla, edes hetkeä. Kirkon jälkeen oli pakko olla, kun ottivat kuvat valmistuneista ja veivät ruusut sankarihaudoille. Uusia ylioppilaita oli sellainen 150, eli juhla kesti kauemmin kuin ajateltiin. Ulkona oli kylmempi kuin kuvista voisi päätellä. Kesämekkojen sijaan olisi kannattanut suosia toppapukua.




"Kello yksi alkaa juhlat". Niin kirjoitimme, voi meitä. Juhla venyi ja pääsimme kotiin kattamaan arveltua myöhemmin. Piti täyttää myös kakut. Keittää kahvit. Kello yksi saapui takuulla samaan aikaan yli puolet vieraista ja tuli sellainen Ravintola-Tilhi olo. Että loppuuko ruoka, miten keritään palvella, tuleeko kukaan millään lailla huomioitua? Sillä erotuksella, että ravintolapäivässä väki saattoi levittäytyä pihalle ja parvekkeelle, mutta tässä hyytävässä ilmassa kaikkien oli linnoittauduttava meille sisälle. KIITOS kun tulitte, anteeksi, kun emme ehtineet juttelemaan ja anteeksi, ettei kaikille ollut paikkaa johon istua:D. Tulkaa paremmalla ajalla uudelleen, joohan?



Isän puhe. Ja pari tyhjää paikkaa näköjään.



Jossakin vaiheessa vierasten virta lauhtui. Äiti lakkasi kakkujen täyttämisen ja isä sai lohet savustettua. Oli mahdollisuus sellaiseen juhlaan, jossa sai vaihtaa vieraiden kanssa kuulumisia. Tein mielessäni parannusehdotuksia tulevia juhlia varten: porrasta vieraiden tuloaikoja. Älä jätä mitään ruokia viimeiselle päivälle. Muista maksaa takaisin Metsontien väelle ruhtinaallisesti, kun heidän juhlaputkensa alkaa. Kiitos miljoonasta M ja R, olette ihan sanomattoman ihmeellisiä.  Ja anoppi<3.

Juhlia edeltävänä iltana satoi rakeita, tuuli, paistoi ja myrskysi. Sen kaiken keskellä mieheni veli teki taikojaan vaimonsa kanssa ja kuvasivat ylioppilaan kotirannassa. Miten ihmeellistä, että joku vain osaa. Kiitos A ja E! (Ps. Jos tarvitset loistavaa kuvaajaa juhliisi, niin kysy ihmeessä yhteystiedot! Kannattaa.)




Tänään kuvasi koko lähisuvun ja ystävät siinä sivussa. Lähetettiin kotimatkalle pitkämatkalaiset. Kiitos H ja M, kun aina jaksatte tulla. Arvostamme, rakastamme<3. Ja sitten tuli sellainen väsymys, että lasten jo piti tulla kysymään, että kuinka pitkään voimme nukkua päiväunia. Minusta tuntui, että huomisaamuun asti. Huomenna sitten koko päiväksi töihin, kuinkas muutenkaan. Ja juhlan jälkeen on poutasää. Tarpeeksi lämmin pihalla oleiluun. Kasvit tarvitsisivat vettä, mutta en jaksanut. Toivottavasti jaksavat sinnitellä huomisiltaan. 

Väsynyt, mutta niin onnellinen. Kiitollinen.

14 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Huh, aikamoista hulinaa! Hyvin olette taas jaksaneet toteuttaa ihanat juhlat ylioppilaalle ja vieraille. Onnea kauniille tytöllesi!

Lisay kirjoitti...

Niinhan se monesti on ettei kaiken passaamisen keskella ehdi siihen tarkeimpaa kuin seurusteluun vieraiden kanssa. Pitaisi osata ulkoistaa kaikki hommat ja itse olla vapaa.Onnea kauniille ylioppilaalle!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Varmasti hulinaa ja puuhaa riittikin juhlavalmisteluissanne, onneksi saitte auttavia käsiä:) Onnittelut uudelle ylioppilaalle!

Anonyymi kirjoitti...

Huh, minua hengästytti jo tämän lukeminen.
Todella kaunis ylioppilas, ihanat kuvat. Onnea ja Siunausta!
Seuraavalla kerralla olette kokeneempia...ja muistatte minkä olisi voinut tehdä toisin.
Ihanat läheiset teillä ja osaat olla heistä kiitollinen!

- Susku -

Paivike kirjoitti...

Kiitos juhlista! Me osuttiin siihen rauhallisempaan kohtaan. Ei arvattu ollenkaan, millainen hässäkkä oli aikaisemmin. Toipumista!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Aikamoista ja nyt onnellisesti ohi on. Onni seuratkoon tyttöä tästä(kin) eteenpäin. Tänään tuo aloitti kesätyöt vanhainkodissa.

Lisay: Harmillista, kun niin moni tulee pitkältä matkalta ja tavataan niin harvoin. Aina ajattelee, että juhlissa on hyvä mahdollisuus nähdä monta itselle tärkeää ihmistä samaan aikaan.

Carola: Terveyttä niille auttaville käsille.

Susku: Seuraavalla kerralla ollaan joo viisaampia. Aina sitä voi käydä kantapääkoulua.

Paivike: Niin. Onneksi oli sekin puoli sitä juhlaa, jolloin ehti kysymään vieraiden kuulumisiakin. Tai vaihtaa edes jonkun sanan. Tänään on toivuttu koko päivä töissä:D.

Jael kirjoitti...

Huh,kyllä olit ahkera,teitkö kaiken yksin,hieno saavutus:)
Ja paljon onnea tuoreelle ylioppilaalle,hienot kuvat hänestä:)

Hurmioitunut kirjoitti...

Muistan tuon samanlaisen hulinan ja vilskeen omista lakkiaisistani. Sääli että oli todella kolea ilma. :/ Nuoret näyttävät kuitenkin kauniilta/komeilta lakeissaan. Toivottavasti sää ei vienyt sitä iloa, riemua ja ylpeyttä siitä mitä ovat saavuttaneet. Upea suoritus sinultakin muonittajana yms. Se se vasta hommaa onkin. Eikä todellakaan kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei ehdi vieraita viihdyttää. Kaikki ymmärtävät tilanteen, jotka ovat joskus aiemmin olleet itse samassa tilanteessa tai samanlaisissa juhlissa.
Me onneksi viimeisimmissä valmistujaisissamme tajusimme porrastaa vieraita siten, että minun suku tuli aamupäivällä ja K:n iltapäivällä, kun pidettiin yhteisjuhlat.
Saakos udella minnepäin esikoinen tästä suuntaa?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Oli kyllä yllämainittu apujoukko. Ja mies siisti pihan, varastot, kellarin ja kotia. Ja savusti liukuhihnalta kalaa:).

Hurmioitunut: Aina sitä toivoo, että ehtii juttelemaan, kun osan kanssa niin harvoin näkee. Porrastus olisi ollut viisasta, mutta ei nyt osattu odottaa, että niin moni haluaa tulla heti alkuun. Ensi kerralla sitten paremmin mietintämyssyä päähän:). Esikoinen seuraa isänsä jalanjälkiä. Pidetään peukkuja, sillä vaikea on sisään päästä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, oli kiva päästä tällä tavalla mukaan juhliin ja valmisteluihinkin. Niin kaunis ylioppilas ja fiksukin. Toivottavasti ovet aukenevat toivotusti.

Tiedätkö, miksi lakitus on kirkossa? En ole aiemmin kuullut ylioppilasjuhlista kirkossa.

H-M

Cheri kirjoitti...

Onnittelut! Voi noita suloisia prinsessoita ja komeita prinssejä, elämä edessään. Kuin kiusallaan sää muuttui lämpimämmäksi juhlien jälkeen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

H-M: Koulun juhlasali on niin pieni, että pitävät juhlan tien toisella puolella olevassa kirkossa. Kiva kädenojennus seurakunnalta. Mitään tekemistä kirkon kanssa kun tällä juhlalla ei ollut. Itse sain lakkini aikanaan siellä koulun minipienessä juhlasalissa, jonne ei tainnut mahtua yksikään vanhempi.

Cheri: Kiitos. Kyllä oli taas uusi kokemus tämä. Olla siinä vaiheessa, jolloin lapsen pitäisi olla valmis lentämään omilleen.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin kiitos kun sain olla mukana tyttärenne lakkiaisissa!! Tulimme S:n kanssa aika myöhään (ja lähdimme myöhän) mutta ruokaa oli hyvää ja runsaasti. Ei mitään puuttunut! Olit ahertanut aivan hirveästi!!! Oli aivan ihanaa nähdä entisiä työtovereita!
Olisi olllut siskoni lapsenlapsen juhlat su Pohjanmaalla, mutta valitsin Kotka, kun todennäköisesti oli ainutlaatuinen kerta. Ehdin juhlia myöhemmin siellä Esse´ssä! :)

Iloisin terveisin,
kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Ihanaa, kun tulit(te). Tervetuloa toistekin, ei tarvitse jäädä siis ainutlaatuiseksi kertojen suhteen. Ainon lakkiaiset kyllä olikin ainutkertainen tilanne, joten sen puoleen ainutlaatuista tietenkin. Aherrus on iloni. Oli syytä juhlaan.