sunnuntai 27. syyskuuta 2015

RAHA TEKEE ONNELLISEKSI?

Sain pyynnön osallistua yhden tuttavani opiskeluihin liittyvään kyselyyn, jonka aiheena on raha ja onnellisuus. Tilitänpä ajatukseni nyt tähän teidänkin tiettäväksi näin sunnuntai-illan ratoksi, kun tuo raha näyttää tätä maailmaa täällä pyörittävän. Tahdoin tai en. Mistä siis koostuu ihmisen hyvinvointi? Ja onko sillä suoraa yhteyttä tilin loppusaldoon?




Hyvinvointi on minusta yksilöllinen asia, riippuen siitä mikä kenenkin tekee onnelliseksi. Olen nähnyt erittäin onnellisia ihmisiä, joilla ei minun mittapuullani ole mitään syytä olla onnellisia. Ja ihmisiä, joilla on kaikkea mitä rahalla voi saada, mutta silti naama jatkuvasti nurinpäin. Tästä johtuen olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että hyvinvointi lähtee ennen kaikkea korvien välistä. Se on asennekysymys. Itselläni se pohjautuu ihmiskäsitykseen tai -arvoon. Siihen, että kelpaan ja olen rakastettu muista syistä, kun omilla ansioillani. Tai saldoni suuruudesta johtuen.



En koe hyvinvoinniksi elämää, joka on vain minua itseäni varten. Minun hyvinvointini kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Niihin, joiden kanssa itseään voi haastaa ja joiden kanssa saa jakaa ilot ja surut. Olla oma itsensä, vailla rooleja. Kaipaan hyvään elämään mielekästä tekemistä, jossa saa kokea olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen. Hyvä elämä pitää sisällään riittävän toimeentulon, sen oman määrosani leipää. Terveys on toivottavaa, mutta en usko siihenkään, että esim. joku pitkäaikaissairaus voisi olla esteenä hyvinvoinnille. Oleellista on asenne elämään ja siihen mitä se mukanaan tuo. Positiivinen asenne on siis minusta aika oleellinen asia sille, että voi hyvin. 





Raha on tässä elämässä minulle välttämätön paha. Sitä on oltava sen verran, että laskut tulee maksettua ja vatsa täytettyä. Raha on hyvä orja, mutta huono isäntä. Joskus teimme miehen kanssa sellaisen lupauksen, että elämän isoja päätöksiä emme tee vain rahan vuoksi. En usko, että hyvinvointia seuraa elämästä, jossa juostaan vain rahan perässä. Raha epäilemättä helpottaisi monessa kohtaa tässäkin elämänvaiheessa ja sen tähden siihen mieluusti laittaisi toivonsa. Lopulta kuitenkin aina ymmärtää, että ne elämän oikeasti tärkeät asiat on ihan muusta kuin rahasta kiinni. Rahalla ei saa onnea, eikä rakkautta tai arvostusta voi ostaa. Raha ei auta mitään niissä tilanteissa, mitkä on oikeasti elämässä merkittäviä; kun joku syntyy tai kuolee, rakastuu, tutustuu uuteen ihmiseen, onnistuu, sairastuu, voittaa itsensä, ymmärtää lopultakin mistä asioissa on kysymys, oppii uutta, näkee jotakin merkittävää, selättää pelkonsa, näkee itsensä sellaisena kuin on, uskoo tulevaisuuteen, oppii virheistään jne. jne.







Rahalla jo onnella ei siis mielestäni ole suoraa yhteyttä keskenään. Olen nähnyt sen omin silmin. Vaikka voisinkin listata heti monta asiaa, joita raha ratkaisisi tai joihin se toisi välitöntä helpotusta tai apua, en siltikään luule, että raha tekisi minusta onnellisemman tai muuttaisi elämääni parempaan suuntaan. Hyvinvointini ei ole rahasta kiinni. Joku matka, remontti, vaate tai huonekalu sen sijaan voi ollakin.

Lopuksi kysely halusi tietää, että mitä luulisin itselleni käyvän, jos voittaisi lotossa ison summan rahaa?Toivoin, että olisin silloin se ihminen, jonka luulen olevani nytkin. Sellainen, joka jakaisi saamaansa hyvää eteenpäin. Säilyytäisi suhteellisuudentajunsa ja arvonsa ja moraalinsa. En siis ajattele, että rikkaus olisi väistämätön taakka, joka pilaa ihmisen. Rikas, joka tajuaa kaiken olevan lainaa ja on valmis jakamaan omastaan, on onnellinen. Mutta rikas (ja köyhä), joka ahnehtii, vaalii ja haalii vain itselleen, on köyhä ja surkuteltava.

Saisinpa siis määräosani. Ja osaisinpa olla siitä kiitollinen.

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Näinhän se menee.

Aili Mummo kirjoitti...

Vaatii luovuutta selvitä elämässä vähällä rahalla. Saman suuntaisia ajatuksia liikkuu myös minun päässäni. Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä!

Hyvää viikon alkua sinulle ja perheellesi, Mine! ♥♥

sannabanana kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Ne jotka ovat tehneet isoja valintoja elämässä rahan perässä eivät ole lopulta tulleet onnellisiksi sen rahamäärän ansiosta, ainakaan omassa tuttavapiirissäni, jossa muutama esimerkki.
Tätä olen miettinyt paljon viimeaikoina, kun olen itse tehnyt isoja päätöksiä tulevaisuuden suhteen.

Leena kirjoitti...

Ei kai raha sinänsä onnea tuo tai en ole sitä saanut kokeilla. Raha tuo vapauden elää elämäänsä haluamaansa tapaan. Onko sitä sitten onnellisempi, mutta ainakin vapaampi päivittäisistä huolista. Testaisin mielelläni!

Hurmioitunut kirjoitti...

"En koe hyvinvoinniksi elämää, joka on vain minua itseäni varten. Minun hyvinvointini kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Niihin, joiden kanssa itseään voi haastaa ja joiden kanssa saa jakaa ilot ja surut."

Tuohon on tiivistetty omatkin ajatukseni hyvinvoinnista. Joensuun visitiillä sain penkoa ystävän kanssa omaakin alitajuntaa, tekoja ja tekemättä jättämisiä. Oli terapeuttista ja voimauttavaa samaan aikaan.

Jael kirjoitti...

Ilman rahaa tai liian vähän rahaa tuo ongelmia ,joten tietyllä tavalla raha tekee onnelliseksi,jos ei tarvitse miettiä miten laskut saa maksettua.Mutta sellaiset joilla on valtavasti rahaa eivät välttämättä ole sen johdosta onnellsia,sillä siitäkin voi tulla ongelmia.

Leena Lumi kirjoitti...

Paluummuuttajatar, täysin samaa mieltä, paitsi minun onneni ei kestä sairautta. En ole yhtä vahva kuin äitini, joka kesti senkin. Selivisinhän omasta melanoomastani vain isolla leikkauksella. Sen sijaan jaksan kyllä hoivata muita ja olen sitä tehnytkin, sillä kuopuksella oli vaikka mitä.

Raha on kuin vain sana. Mitä enemmän olemme pylrineet piireissä, sen enemmän olen kaivannut syrjästäkatosjaksi. Nyt se on mahdollista, kun mieheni jätti liike-elämän 47 vuoden jälkeen. En kaipaa small talkia, en satoja tuttuja, muutama ikiystävä ja vain sopivasti ja kohtuullisesti rahaa on se paras. Usein tulee mieleen se Leinon runo 'Pienentyy mun ympäriläin elonpiiri...', mutta ei minulle siitä tule mieleen kuolema, sillä se voi tarkoittaa sitäkin, että osaa valita seuransa paremmin. Olen parin viime vuoden aikana jättänyt kilpavarustelua rakastavat, öykkärit ja muut sellaiset. Valitettavan paljon niitä omassa suvussa äidin suvun puolella, mutta silti: Hyvästi! Ihan sama petaanko yksinäistä vanhuutta vai en, mutta en raahaa enää perässäni ihmisiä, joille merkitsee vain raha ja jotka arovttavat ystävyyden vain verkostoitumisena, josta on heille hyöytä. Ihmettelinkin joskus, miksi minä olen niin suosittu, sillä en ole rikas!

Ystävyyssuhteeni ovat pitkät ja kun täytin pyöreitä, mukana oli yli puolet heitä, joiden kanssa olemme tnteneet 40 vuoden takaa eli 10-vuotiaista. Tapasin Porissa entisen opettajani torilla ja hän sanoi: "Leena, tuota ei moni voi kokea." Tosi on.

Ystäväni jäi leskeksi tämän vuoden helmikuussa miehen yllättävän rajun syövän takia. Tänään hän kirjoitti, että 'miten ihmellistä onkaan tulla ranskan tunnilta tyhjään kotiin, ei avata radiota, ei televisiota ja saa kuunnella hiljaisuutta, mutta ennen kaikkea tuntee syvää rauhaa ja huomaa haluavansa jatkaa elämää.' Olen siitä niin iloinen. Hän viihtyy yksin, mutta matkustaa nyt viikoksi tapaaman aikuisia tyttäriään Englantiin. Monelle tilan tarve on niin iso, että heille riittää muutama tosiystävä ja sitten mantra: "Perhe on paras." Ei siinä ole rahalla sijaa. Emme lottoa, elämme kohtuullisesti ja jos jossain kohtaa hurvitellaan, sitten se otetaan takaisin vaikka nuukuussopalla, käyttämällä vaatteet loppuun, poimimalla pakastimet täyteen metsän marjoja, ja monella muulla kikalla, joita olen jutuissanikin paljastanut. Vain tilaa tarvitsen!

Olen muuten nyt ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa minusta tuntuu, että Suomi ei ole KOTImaani, vain maa, jossa elän. Tapahtuu niin outoja asioita, saa lukea niin kauheita...No, onneksi me olemme kohta viikkoja poissa täysin ansaitulla 30-vuotishääpäivämatkalla, jonka maksamme itse. Eräs sukulaispari vietti hääpäiväänsä sukujuhlissa, joissa jokainen maksoi tietty omat ruokansa. Sen vuotiseen kutsuun oli vain lisätty, että 'vielä keräys A:n ja O:n Venetsian matkaa varten...' Näppärä tapa juhlia ilmaiseksi ja saada vielä matkat kaupan päälle. Ja kuten arvata saattaa, kyseessä koko porukan äveriäin vanhempi pariskunta, jolla saaristolaishuvila, kaupunkikoti, vene, osakkeet...EVVK

Ystäväpariskuntanmme sai miljoonia. He olivat tosiystäviämme ja lapsemme olivat kasvaneet yhdessä. Kaksi vuotta miljoonista tämä unelmapari, jolla kolme ihanaa teini-ikäistä lasta, oli eronnut. Rva, ystäväni, kuin minä, olemme sitä mieltä, että liika raha tuo vain onnettomuutta ja tässä tarinassa jäljet johtivat suoraan siihen summaan, mikä heille satumaisessa yrityskaupassa tuli ja siihen kuka haukansilmä sen huomasi...

Jotkut onnekkaat osaavat elää ison rahan kanssa, mutta tunnen vain yhden sellaisen. Nautitaan nyt vaan tästä mitä meillä on, sehän on aina se onnen pointit: Huomaa,mitä itselläsi on, älä katsele muita, äläkä vain sorru kilpavaruseluun, sillä kun tarkemmin katsoo, itsellä on enemmän. Ja sitä ei mitata rahassa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: Niin ainakin minusta:).

Aili: Ja se mikä on vähän, on myös suhteellista.

sannabanana: Minulla ei ole lottovoittajia lähipiirissä, ainakaan tietääkseni, onneksi muutenkin hyvin vähän rahanperässäjuoksijoita.

Leena: Minäkin olisin valmis ottamaan riskin ja testaamaan rikkaana olemista, jos sellainen mahdollisuus eteen annettaisiin. En kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä.

Hurmioitunut: Ystävät ja kultaa kalliimpia.

Jael: Niin, raha on ongelma, jos sitä on ihan liian vähän tai ihan liikaa. Ja myös silloin, kun se on ainut asia mikä päässä pyörii.

Leena Lumi: Kivun kanssa olisi vaikea elää, mutta ajattelen sairautta, jonka voisi välillä edes unohtaa. Onhan minulla vaikka tuo ei niin kaivattu kumppanini migreeni. Kohtauksen aikana luulee kuolevansa, mutta on kiitollinen siitä tiedosta, että ei se oikeasti tapa:).

Luulen, että tilin saldolla ei ole väliä, jos raha ei ole se elämän tärkein. Mutta niille, joille se on, rahasta tulee pään tyhjentäjä. Turkissa oli sitä porukkaa, joilla rahaa riitti, mutta elämä oli niin tyhjää, että kolina vaan kävi. Harvoin nyt ihan hiljaiseksi jään, mutta niissä piireissä ei ollut mitään yhtymäkohtaa omaani. En siis toivo lottovoittoa, jos se tekee sellaiseksi.

Jos et mitään ahnehdi, olet tyytyväinen kaikkeen. Jos aina tavoittelet lisää, joudut jatkuvasti pettymään. -Ryokan