tiistai 23. kesäkuuta 2015

IHANA VALO

Juhannuspäivän iltana palasin saattoreissulta takaisin kotiin. Illan valo oli niin lempeän pehmeä, että siihen melkein saattoi kääriytyä. Hidastelin hieman, pysähtelin pikkasen, istahdin isolle kivelle ja kiersin kotiin rantoja myötäillen. Napsin kuvat muistoksi ensi talven varalle. Näille uusimmille paluumuuttajille sanoin: Pahinta on pimeys. Toiseksi pahinta kalleus. Muuta pahaa ei sitten olekaan.







Parasta on tämä ympärilläni käyty neliosainen näytös. Kesä, syksy, talvi, kevät. Tällä hetkellä puhtaus. Tuoksu, joka ympäröi metsässä kulkijan. Liplattava vesi ja auringonlasku puiden päällä. Hiljaisuus, jonka leikkaa vain linnun laulu. Valo, joka täyttää pimeyden jälkeen jokaisen nurkan ja piirtää kuviot illaksi terassin seinään.




Lempisanani juuri nyt ovat: Valo, vene, vilja. Aalto, aamu, aava. Kaisla, kaiho, kaunis, kulta. Halla, heinä, hellä. Onni, oiva, odotus. Ilta, ihana, ikuinen. Laine, lintu, lumme. Sumu, suloinen, suukko, Suomi. Rakas, rakkaani, rakkain. Kesäkin on ihana sana. Ja loma.

8 kommenttia:

MarikaH kirjoitti...

Suomen kesä ❤️

Hurmioitunut kirjoitti...

Kyllä, valo ja vihreys ovat parasta kesässä. Eilen illallakin taas katselin kun auringon laskiessa pilvet muuttuivat punaisiksi. Tällä hetkellä taivaalla on sinivioletteja siveltimenvetoja.
Allekirjoitan ihanat sanasi. :)

Allu kirjoitti...

Se valo Suomen kesässä on tosi ihana ja se pimeys talvella vähemmän ihana, vaikka en muista siitä lapsena kärsineeni, mutta kun on asunut ulkomailla, siihen kiinnittää ilmeisesti enemmän huomiota. Perjantai ja loma ovat kivoja sanoja, kun on työelämässä.

Cheri kirjoitti...

Olet saanut hienosti vangittua suviyön valon ja tunnelman. Lueskelin vanhemmat postauksesikin kun työkiireet ovat rajoittaneet nrtin käyttöä viime aikoina. Nyt on loma ja aikaa. Iloista lukea miten olette kotiutuneet ja asettuneet omaan paikkaanne. Naapurisuhteista tulee aivan oma lapsuus mieleen, silloin oli selvää, että naapurit auttavat toisiaan kaikissa projekteissa ja tarvittavia lisäkäsiä oli aina saatavilla.

Jasmini kirjoitti...

Meitä odottavat pian valoisat kesäyöt ja tämän kaupungin valomeri jää taakse. Olen yrittänyt senkin tallentaa sieluni sopukoihin. Ja ulkona syöminen loppuu kuin seinään! Hyvä on ollut olla ja hyvä on tulla, vaikka jäädäkin olisi voinut.

Anonyymi kirjoitti...

Kesässä on aina taikaa... Meillä on pihapiirissä toukomettisten perhe
eli sepelkyyhkyjä. Niiden kaunis huhuilu kuluu ympäri vuorokauden.
Itse lauloin heille virrenpätkän, jossa nämä linnut ovat saaneet kunniapaikan.

"Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen."

Pepi kirjoitti...

Hyvin on juhannustunnelmat vangittu niin sanoin kuin kuvin.
Ja Suomen suvi on ❤️❤️❤️❤️❤️ - jopa sateineen!

Toivottavasti vaan jo sateet hellittää, pääsis remppamiehet villoille töihin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Marika H: Näin on! Noin viisi astetta enemmän lämmintä, niin tämähän olisi jo paratiisi.

Hurmioitunut: Tänään kävelin kesäsateessa töihin ja pidin siitäkin. Miten RAIKKAAKSI se tekee ilman. Ja puutarha kiittää.

Allu: Ei se pimeys minuakaan lapsena haitannut. Mutta nyt. Huh huijaa.

Cheri: Hyvää lomaa sinulle! Minulla olisi vielä reilu viikko töitä ja sitten pääsen töihin tähän kotiin. Kesä taitaa mennä puutarhan puolella aika kokonaisvaltaisesti. Huomenna toivottavasti jo ensimmäiset kaivurit tulevat töihin.

Jasmini: Aikansa kutakin. Ja mistä sitä tietää mistä itsenne tulevassa löydätte. Ihmeelliset on ne tiet, joita joskus huomataan kulkevamme:).

Anonyymi: Oikein toukomettisiä:). Ihanaa. Me olemme odottaneet asukkaita lintupönttöihin, mutta eipä ole näkynyt. Tai ehkä en ole vain huomannut.

Pepi: Mekin toivomme kuivaa jaksoa ainakin siinä vaiheessa, kun salaojat saadaan kaivettua auki. Tai sitten meille tulee vallihauta talon ympärille. Olisihan sekin jotain.