sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

PROJEKTINSA KULLAKIN

Eilen oli kesän ensimmäinen lämmin päivä. Otettiin siitä kaikki ilo irti erilaisten pihaprojektien muodossa. Ulkona tarkeni ilman takkia ja missään vaiheessa ei tullut vilu. Tämä riitti palauttamaan uskoni Suomen kesään. Tämän päivän sateet ei harmittaneet yhtään. Päinvastoin. Puutarha kaipasikin jo vettä ja eilinen urakkani sai sateen myötä loppusilauksen. Mitä tuli siis tehtyä? Lapioitua niitä pikkukiviä kymmeniä kottikärrillisiä ja siistittyä sen myötä varastorakennuksen ympärys.




Kuntosalille ei ole ehditty koko vuoteen, mutta tässähän tuli tehtyä melkoinen treeni. Aamulla heräsinkin lihakset niin jumissa, että tiesi jotakin tehneensä. Lopputulos oli kuitenkin sellainen kuin toivoinkin, joten projekti oli vaivansa väärti. Lapioinnin, kärräämisen ja tasoittamisen välille oli hyvä keksiä aina välillä muuta hommaa. Kuten vaikka ruoanlaittoa ja syömistä. Pihalla tietenkin.



Kuopus kävi hakemassa pöytään kukat. 
Luonto tarjoaa auliisti monenlaista sorttia. Ilmaiseksi.


Olenkos koskaan muistanut kehua meidän naapureita? Joka sivulla asustaa niin mukavaa ja avuliasta väkeä, että olen lopullisesti ymmärtänyt naapurisovun arvon. Sorakuorman saapuessa pihaan, naapuri jo kiikuttaa lankkuja, joiden avulla kuorman purkaminen helpottuu. Peräkärriä voi lainata multakuormaa varten. Salaojia miettiessä tulee neuvoja molemmilta puolin. Ovat molemmissa naapureissa tehneet saman urakan muutama vuosi sitten. Sitten on se naapurin pappa, joka aina mielellään vaihtaa kuulumiset aidan yli. Joka on elävä Metsolan arkisto. Joka käy leikkaamassa poikki lukon, josta on avain hävinnyt. Joka päätti lahjoittaa kolmosen synttäreiden kunniaksi pojalle kanootin, tuosta vain, ihan ilmaiseksi. Arvaatte varmaan, että siitä on aikamoinen ilo syntynyt jo ennen vesille laskua. Kolmonen on paikannut, pessyt ja maalannut sellaisella tarmolla, jolla sähköistäisi koko Metsolan. 


Nimeksi kanootille tulee kuulema Helmi. Se kirjoitetaan kanoottiin punaisella.


Isännällä on riittänyt raivausprojekteja. Ensin tyhjensi maakellarin kaikenmaailman romusta. Niitä kuljettaessaan kaatopaikalle, joutui onnettomuuteen. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja, mutta auto ja kärri saivat kolhuja. Eikä kumpikaan niistä ollut meidän:(. Eilisen päivän siivosi varastoa ja johan alkaa olla tolkkua hyllyillä. Kunhan Paluumuuttajatar saisi jostakin energian vielä kirppiskamojen järjestelyyn, hinnoitteluun ja raahaamiseen kirppikselle, niin olisimme päässeet lähes kaikesta ylimääräisestä romppeesta. Niistä, jotka säilöimme mummolan kellariin silloin ennen istanbuliin lähtöämme. Luullen, että niitä muka vielä kaivattaisiin. Eipä ole kaivattu!


Kuopuksen projekti liittyy myös varastoon. Sinne on isän avustuksella rakentunut keppihevostalli. Pihalle on rakentanut ihan itse myös laitumet, joihin kuljettaa hevosia päiväksi laiduntamaan. Ja jos tulee kutsu kaverille, on hevosten tietysti päästävä mukaan. Tekisi mieli kirjoittaa pyörän perään: Varo: Hevoskuljetus. 



Nyt taidan kaivautua takaisin petiin kirja kaverina. Huomenna on jännä päivä, kun suvun paluumuuttajat lisääntyvät. Mieheni veljen perhe palaa takaisin Suomeen toistakymmentävuotta Aasiassa asuttuaan. On siis ollut omakin paluumuutto hyvin mielessä heidän paluutaan odottaessa. Toivottavasti Suomi ottaa heidätkin yhtä hyvin vastaan. Tervetuloa!

8 kommenttia:

Kirsi Cifci kirjoitti...

No teilläpäs onkin jännää odoteltavaa huomiselle...toiset paluumuuttajat...te olette kyllä todellinen tehopakkausperhe:=)Projektit on monet ja jokaisella myös omia ...voi miten ihanat naapurit teillä...hieno lahja naapurin papalta:=)ja ilmaiset neuvot projektinsa jo valmiiksi saaneilta...sekin on varmasti tervetullutta naapuriapua.

Itse olin viikonlopun projektitöissä maaseudulla äitini apuna...pestiin ikkunoita...käytiin viemässä hautausmaalle kesäkukat ja hoidettiin monen monta pikkupuuhaa joihin äiti jo hieman tarvii apua...kyllä viikonlopussakin ehtii monenmoista:=)Nyt vaan odottelemaan Mittumaaria keskikesän juhlaa:=)

Suklaalevysoitin kirjoitti...

On aina mukava, kun projektit onnistuvat suunnitellusti. Tosi sympaattinen tuo keppihevoskuva :)

MatkaMartta kirjoitti...

Voi mitä pihapuuhastelua, kotoisalta näyttää. Kolmosen ylläri ja kuopuksen harrastus <3

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaapa tutulta. Toissa kesänä meillä käytiin läpi ja kunnostettiin niin kellari kuin maakellarikin. Ei oltu muuttajia, mutta 30 vuoden aikana sinne vaan kummasti oli kasautunut jos toinenkin tarpeeton tavara, homehtunut hillopurkki ja hyllylauta. Kaatopaikkakuorma helpotti kummasti. Sinulla on onneksesi lomaileva tarmokas puoliso. Me tartuimme toimeen eläkepäivän koittaessa.

Nyt on meneillään ullakon läpikäynti. Suurin osa näyttää olevan lastemme historiaa, leluja, kirjoja, pelejä ... läjä koottuja pienoismalleja - nyt rakentavat omia kotejaan. Monta aarretta on löytynyt ja ehkä jatkaa elämäänsä lastemme lasten käsissä - ensimmäinen odotuksessa. Hyvä tilaisuus kuitata mennyttä ja pohjustaa tulevaa. Tästä projektista olen nauttinut. Jotain menneestä kannattaa säästää, jos siihen tilausuus. Tuhannen ja yhden tarinan blogisi on teillä siihen yksi mahdollisuus.

Naapuruudesta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kannattaa kiittä ja tehdä osansa. Ajan kuluessa se jalostuu edelleen ystävyydeksi ja murheidenkin jakamiseksi. Jos ei kaikkien kanssa, vähempikin riittää. Hyvän olon kesää sinulle ja perheellesi! Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Kiva, että pääset äitiäsi auttamaan. Yhdessähän se paremmin sujuu meillä jokaisella. Kanootista tuli tosi hieno. Olivat maalanneet sen töitteni aikana ja niinhän tuo on nyt kuin uusi.

Suklaalevysoitin: Ja ei minua haittaa, vaikka joskus tulee muutoksiakin kesken matkaa:). Kunhan vain on sellaiset lopputulokset mistä itse tykkää.

Matkamartta: Tänään tosiaan kanootti maalattiin. Vesille laskua on jo odotettu suurella jännityksellä:).

Anisi: Kyllä tekisi hyvää vuosittain hieman tyhjennellä noita varastoja ja kellareita. Ihmisellä on kummallinen tarve hamstrata tavaroita ja yllättäen sitä ylimääräistä kohta jo pursuaa joka kaapista. Ja toisaalta sitten on ne säilytettävät aarteet jälkipolville. Että jos jotakin sellaista kultaista keskitietä löytyisi, niin hyvä.

Turkissa oli sanonta joka liittyi naapureihin, mutta dementia iski enkä nyt saakaan päähäni, että miten se meni. Palaan asiaan, jos muistan.

Anonyymi kirjoitti...

Aurinkoinen, mutta kylmä ilta täällä Keski-Suomessa ! Ilman takkia ei ole pärjännyt ja aamuinen töihin pyöräilijä on tarvinnut käsineet (ja salaa ikävöinyt pipoa kypärän alle, mutta ei ole sitä kehdannut päähänsä enää kesäkuussa viritellä. Toisaalta ta:n psykologi tuli eilen töihin myssy päässä - pyöräilee ilman kypärää...)

Kuopuksenne ja Kolmosenkin kesäpuuhat vaikuttavat hienoilta; keppihevonen pyörän kyydissä saa sydämen läikkymään - niin suloista ! Kanootti kuulostaa näin sisämaan asukista jopa jännittävältä; ehkä jopa vaaralliselta...

Naapurit voivat olla taivaasta tai helvetistä; samat ihmiset jopa molemmista - riippuu, miltä puolelta aitaa katsoo... Meidän naapureista tuli meille oikeita ystäviä; ystävyys jatkuu heidän erosta ja muutoista huolimatta. Samat ihmiset olivat taas toiselle puolelle aitaa "ihan pers...". Puolin ja toisin riitelivät joka asiasta aidasta koiriin ja pyykkinarulla roikkuviin alusvaatteisiin. Tällä puolella katua pystyttiin olemaan neutraalisti ja hyvissä väleissä (siis ystävinä) aidan molemmille puolille. Välillä oli kyllä haasteellista...

Hyvää viikonloppua jo tässä kohdin ! Huomenna pakataan ja piipahdetaan miehen kanssa syömässä Ranskan leipää... Joku täyttää pyöreitä ja pakenee paikalta, vaikka eihän se mitään muuta. Vähän on haikea fiilis - minäkö vanha ? t: Tiina

Petra kirjoitti...

Onpa mielenkiintoista saada laheisia toisia paluumuuttajia sinne, kerro sitten miten he viihtyvat. Teilla on ihana pihapiiri ja naapurit, sellaiset ovat kultaakin kalliimpia!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: Onhan sitä tässä maailmassa tapahtunut naapureiden kesken varmasti vaikka mitä. Ja tulee tapahtumaan. Pitää itse pitää itsestänsä huoli, että kohtelee muita asiallisesti ja mielellään vielä ystävällisestikin:).

ONNEA sinulle ja ihanaa matkaa!

Petra: Nämä uusimmat paluumuuttajat asettuvat Helsinkiin. Lähtivät tänä aamuna sinne asuntoja etsimään. Siinä se onkin homma, kun jo 35 neliön asunnoistakin pyydetään 1000€ vuokraa!!! Huh, on onneksi nuo asumiskustannukset hieman kevyemmät täällä kehäkolmosen toisella puolella.