keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

TYÖPAIKKARUOKAILUA

Työpaikallani on järjestetty työpaikkaruokailu, jota en ole hyödyntänyt vuoden aikana kertaakaan. Hinta ei ole kallis, mutta kun laskee sen pienenkin summan joka päivä pois palkasta, on loppusumma yllättävän iso. Tuntuisi myös turhalta maksaa ruoasta, josta ei vaikka pidäkään tai ruoasta joka ei itselle sovi. Näin ollen olen elänyt vuoden eväiden varassa, käynyt hotkaisemassa lounaani nopsasti kotona tai jossakin muualla. Poikennut lähikauppaan ostamaan jotakin. Hätätilanteita varten on työpöydän laatikossa pähkinöitä. Ellen ole syönyt niitä aikaisemman hätätilanteen aikana loppuun. 






Kesäkuu on työmaalla ollut selvästi hiljaisempaa ja olen ehtinyt mm. siivota työpöydän laatikoita ja suunnitella tulevaa vuotta. Yksi selvä parannuksen paikka olisi tuo työpaikkaruokailun järkeistäminen. Se tarkoittaisi ennakointia kaupassa ja iltaisin kotona. Edelleenkin taidan pysytellä eväissä, mutta toivon, että saisin itseni tekemään parempia eväitä ravitsemuksellisessa mielessä. Muistamaan sen syömisen ennen kuin olen siinä pisteessä, jossa on jo kamala nälkä ja syön kaiken minkä saan kiinni.









Tänään oli työpaikkaruokailut kohdillaan. Päätin, että työpaikkaruokailu on hyvä tapa saada jotakin poikkeuksellista kesäbonusta työpäivään. Jokaisen meidän täytyy syödä, miksi emme siis tekisi sitä yhdessä? Tehtiin siis toisen lomaa vielä odottavan ystäväni kanssa treffit molempien työpaikkoja lähellä olevaan Kahvila Langinkoskeen. Tämä kaunis kahvila avasi ovensa Langinkosken keisarillisen kalastusmajan viereen viime kesänä. Siellä tarjotaan kahvin lisäksi salaatteja, ahvenkeittoa ja päivittäin vaihteleva lohiruoka. Hinta on kalliimpi, kun se työpaikan, mutta ruoka oli varmasti hyvää ja jälkiruoaksi sai kahvit. Tämä ruokailu tuli tosin minulle erittäin edulliseksi, kun tuo lapseni kummitäti ja kummilapseni äiti sen minulle tarjosi. Kyllä kannatti kysyä lounasseuraa! Kiitos sinulle <3.






Kuinkas siellä: Syöttekö työpaikalla työnantajan järjestämissä puitteissa? Piipahdatteko ravintolaan lounaille? Vai teettekö eväät? Nyt saisi antaa hyviä vinkkejä työpaikkaruokailun järkeistämiseen, ennakointiin ja ihan vaikka siihen, että mikä olisi sellainen hyvä ja helppo eväs? Työpaikkaruokailla pitäisi ennen lomaa vielä 13 kertaa:).

ps. Ja jos joku jo mielensä pahoitti siltä varalta, että tämä oli maksettu mainos tai piilo blogiyhteistyö, niin suotta pahoitti. Kukaan ei vieläkään ole valjastanut Paluumuuttajatarta mainosnaiseksi, vaan hän kulkee siellä missä itse haluaa ja kertoo vain sen mitä itse haluaa kertoa!

9 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Tänään just Aamulehden toimittajalle sanoin, että minua ei saatu ostettua lehden bloggaajaksi enkä ole ottanut yhtäkään maksettua mainosta;)

Kun olin Porissa työelämässä, meillä oli lounasetuna kaupungin keskustassa viiden tähden ravintolan lounaspöytä. Se todellakin kannatti, sillä mitä siitä sai, mm. monella sortilla kalaa ja salaatteja ja jälkiruoan, söi hyvin ja maksu oli se alin, minkä verottaja hyväksyi.

Kun tytär meni kouluun minä jätin lounaat pois. Söin mitä sattui, leivän tai kaksi, edellispäivän ruoan jämät, joskus vain hdelmän. Silloin alkoi paino nousta. Nyt ku R, on ollut pari vuotta Vapaaherrana hän haluaa paljon liikkuvana lounaat. Mitä ihmettä? Paino on pudonnut minulta viisi kiloa, vaikka jäätelöä on taas pakastimessa. Tuttu lääkäri sanoi minulle kerran kun valitin noin 10 blogin myötä tullutta ylikiloani, että 'syö enemmän, syö viisi kertaa päivässä'. No, kun edes söisin aamiaisen, lounaan, illallisen ja pienen iltapalan...Nyt juuri emme ole syöneet mitään, sillä nuoret ovat tapansa mukaan myöhässä, mutta kohta asetumme pöytää, joko terassille untuvatakit päällä tai grillailemme yhdessä ja laitan muuten noutopöydän keittiöön ja syömme olkkarissa, joka on kuin jatkumo terasille. Ihan haluan sytyttää kynttilät, sekä tunnelman että tämän kylmyyden vuoksi.

Minä olen työpaikkalounaan kannattaja. Paras ystäväni on koulukuraattori ja hänkin aina kiittää lounaasta, sillä muuten hänkin jättäisi sen väliin, kuten jätti kotiäitivuosinaan. Try it!

Mukavaa mittumaaria<3

Petra kirjoitti...

Opasaikoina tuli liikaa lisakiloja ulkona syömisesta kun asuin erilaisissa paikoissa ja monesti ilman omaa keittiöta, sen jalkeen kun paasi omaan kotiin evaat töihin tuntui ihan luksukselta. Ostin kivoja evaslaatikoita ja tehtiin aina illallista sen verran etta siita jai mulle seuraavaksi paivaksi evaaksi. Valilla kaytiin ulkona syömassa. Meilla oli myös sellainen kiva tapa, etta joinakin viikkoina työkaverin kanssa sovittiin etta vuoropaivina tuotiin molemmille kotoa evasta.

Jael kirjoitti...

Kaunis paikka:) Minäkin yleensä toin eväät mukaan töihin;viimeisessä työpaikassa oli hyvät keittomahdollisuudetkin. Sitä edellisessä kävin syömässä välillä ,ja välillä toin eväät. Täällä ensimmäistä kerran asuessa olin hotellissa töissä ja siellä oli etuna erittäin edulliset ja hyvät ateriat.En silloin edes laittanut mitään kotona vaan söin lähes aina töissä (eli olin aina töissä;D)

Kirsi Cifci kirjoitti...

Minulla ei ole lounasseteleitä...joten syön niitä eväitä joskus tosin käyn ostamassa lounasravintolasta lounaan...mutta kympillä päivä en käy syömässä useinkaan. Vien kotoa eväät joskus edellisen päivän ruoan jäänteet ja milloin mitäkin...
Mutta loman jälkeen pitää itsekin ryhdistäytyä ja kiinnittää entistä enemmän syömisiinsä huomiota ja miettiä koti ja lounasruokia enemmän etukäteen-loistava idea siis sinulta kiitos:=)Ruokailu katkaisee mukavasti työpäivää ja on sosiaalinen tapahtuma...kuten työpaikan aamukahvihetketkin niistä me pidämme töissä kiinni!

Leena kirjoitti...

Olen huomioinut, että usein miehet syövät lounaan ja naiset eivät syö mitään tai vain eväitä tai hakevat suklaapatukan iltapäivällä. Minulle naiset ovat kommentoineet, että syöminen on liian kallista ja samaan aikaan heidän siippansa käyvät syömässä! Minä kannatan kunnollista ateriaa; tokihan se voi olla työpaikan keittiössä lämmitetty mukanatuotu. Itse olen aina käynyt luonaalla, jos vain on ollut mahdollista. Asuessani Amsterdamissa sitä mahdollisuutta ei ollut ja siitä kärsin.

Hurmioitunut kirjoitti...

Voi,kahvilassa on ihanat tapetit! Itsekin olen opiskeluaikana mennyt enemmän kotiruoalla, kun sitä tulee kuitenkin aina tehtyä sen verran, että riittää useammaksi päiväksi. Tosin välillä käyn syömässä opiskelukavereiden kanssa ihan vaan siksi, että saa jotain sosiaalisia kontakteja.

Terhi kirjoitti...

Täällä Koreassa työnantaja kustantaa kaksi ateriaa päivässä työpaikkaruokalassa, mikä on tosi kiva juttu; ensin lounas puoleltapäivin ja sitten iltaruoka viideltä. Iltaruokaa tosin syömme ruokalassa vain harvoin. Nyt, kun ruokalan ruoka on muuttunut viime kuukausina huomattavasti parempaan suuntaan, käyn oikein mielelläni siellä syömässä, mutta ehkä noin kerran viikossa-kahdessa käymme ulkona lounaalla. Suomessa sen sijaan työpaikkaruokaa ei ole, joten elokuussa täytyy alkaa tehdä eväitä. Osa porukasta käy ulkona, mutta kuten sanottu, 8-9 euroa päivässä kerryttää aika ison potin, joten pääasiallisesti teemme eväät ja spesiaalipäivänä voi sitte käydän ulkona.

Tuo oli kyllä totta, mitä Leena totesi, että monilla työpaikoilla naiset syövät eväitä ja miehet käyvät ulkona. Mutta kyllä meillä mieskin syö eväitä, ainakin useimmiten.

Hyvää Juhannusta teille!!

Serentis kirjoitti...

Ihana kahvila!
Itse olen syönyt reilun neljän työvuoteni aikana ehkä viisi kertaa työpaikan ruokaa. Ruokalassa olen syönyt, mutta omia eväitä. Meillä aika moni syö eväitä ja haukkuu täällä myytävää ruokaa, niin en sitten ole siihen rahojani viitsinyt tuhlata. Ihan hätätapauksessa vain. Oli se ainakin kerran ihan ok.
Yhteen aikaan kävin kohtalaisen usein ravintolassa syömässä kesken työpäivän. Mutta siinä palaa rahaa ja tahtoo stressaantua, kun on vain 30 min ruokatunti.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena Lumi: Minä luulen kanssa, että monen kompastuskivi on epäsäännölliset ruoka-ajat ja ruoan korvaaminen leivällä tms. Yritänkin siis pitää huolen, että syön kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja tasaisin väliajoin. Ja minun viiden kilon projektini ei ole edistynyt ollenkaan noin mallikkaasti kuin sinun. Olen tainnut jo luopua toivosta. Onneksi ei tänä kesänä tarvi bikineitä miettiäkään, vaan mielessä on lähinnä tikkitakit ja lämpimät asusteet:).

Mutta kohta on juhannus ja silloin syödään ja nautitaan. Nautitaan ja syödään!

Petra: Ihana idea tuo, että tekee eväät kaverille kanssa!

Jael: No olipas pitkät työpäivät. Meidänkin työpaikan keittössä on mikro, joten lämmitys onnistuu kyllä. Tarvittaisiin siis vain vähän vaivaa, että saa otettua jotakin lämmitettävää mukaan.

Kirsi: Meillä moni syö omia eväitä, joten sen puoleen olisi helppoa liittyä seuraan. Aika usein kyllä syön omassa huoneessa, jos on hoppu päivä. Ja välistä on hyvä hemmotella itseään ja lähteä ravinteliin syömään.

Leena: Nyt kun tuon sanoit, niin tottahan se on. Jotenkin sitä olettaakin, että mies ehdottomasti tarvitsee ne kunnon ateriat ja naiset pärjää vähemmällä. Tai ehkä niin, että kun miesväki syö enemmän, tulee rahalle parempi kate:).

Hurmioitunut: Vaihtelu virkistää, työpaikkaruokailussakin.

Terhi: Oikein kaksi ateriaa. Onpas luksusta. Minulle ruoka tulisi maksamaan noin 6€/päivä. Minusta se on paljon, etenkin kun palkka on pieni. Kyllä eväillä selviää edullisemmin.

Juhannus on meillä kohta herttainen. Selvisin juuri kaupan kamalasta ryysiksestä. Aamulla alkaa juhannussiivo ja lauantaina meinasin kokata suvulle juhannuspöperöt.

Serentis: Kuka sitä nyt viitsisi maksaa ruoasta, josta ei pidä? Sitä minäkin siinä nyt eniten mietin, kun minulle hyvä ruoka on ihan niitä suurimpia arjen iloja. Jos ilmaiseksi saa, voi syödä lähes mitä tahansa:).