tiistai 17. maaliskuuta 2015

MATKALLA MIELI MUUTTUI

Ihan parasta viikonlopuissa on se, kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Yritän siis minimoida kaikenlaiset viikonlopuille osuvat aamumenot minimiin. Viime sunnuntaina oli kello soimassa seitsemältä, sillä kuopus oli lähdössä jumppareissulle. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan ylös oli itsensä kammettava ja autettava tytär lähtökuntoon. Jätin yökkärit ulkovaatteiden alle, sillä ajattelin syöksyväni heti vientireissun jälkeen takaisin petiin. 

Matkalla mieli kuitenkin muuttui. Väsymys oli ehtinyt jo karista silmistä ja aamu oli kaunis ja kirkas. Jätin jumppaajan bussille ja päätin lähteä nappaaman muutaman kuvan lähellä olevaan Munsaareen. Munsaaren rakentaminen alkoi 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1958 rakennettiin saareen silta, siihen asti saarelaiset liikkuivat veneillä ja kulkivat talvisin jään yli. Alueella on vanhoja mökkejä ja laajennettuja asuinrakennuksia, sekä jokunen uusikin talo vanhojen seassa. Saaressa on aikanaan toiminut liitutehdas ja sahalaitos, nykyään siellä on enää vain asuinrakennuksia. Melkoisen idyllisessä miljöössä.




Munsaaren rannoilla vielä pilkittiin. Vastaranta on jo sulaa ja siellä on meidän koti. Jää vain kumisi, kun pilkkijät vaihtoivat paikkaa. Joku työkavereista kertoikin, että eräänä keväänä polki Munsaaren lähellä olevan Mussalon sillan yli. Sillan toisella puolella vielä pilkkijä istui jään rippeillä. Toisella puolella taas soudettiin jo soutuveneellä. Toinen taas kertoi miehestä ja koirasta, joista viisaampi yksilö pisti tassut lukkoon rannassa ja kieltäytyi enää astumasta jäälle. Mies sen sijaan jatkoi matkaansa. Yllättävän harvoin sitä kuulee, että nämä viimeiset uhkarohkeat olisi jäihin kuitenkaan tippuneet.




Kotkan hurjimmat pilkkijät löytyvät kuitenkin Hirssaaren sillan kupeessa. Pysähdyin siellä vielä kotimatkalla. Pieni pläntti rannassa on jäässä ja sitten alkaa avovesi. Uhkarohkeuden näkee suoraan siitä kuinka lähelle sulaa pilkkijä reikänsä kairaa. Nämä pilkkijät pääsivät paikallislehteen. Yksi heistä kertoi aikanaan yhdeksän kertaa pudonneensa jäihin, mutta viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen ei enää kylmiä kylpyjä ole tarvinnut kokea.




Jäi nyt nuo pilkkimiset tältä talvelta kokematta. Nytkin tekee mieli pysytellä ennemmin täällä rannoilla. Takatalvella uhkailevat, mutta sitä ennen on saatu kokea kevättä kaikilla aisteilla. Kylmyys ei niin edes haittaisi, kuhan vain saataisiin pidettyä tämä valo!

10 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Aivan käsittämättömän hullua extremeä!!!

Jael kirjoitti...

Aika uhkarohkeaa! kiva nimi Mun Saarella;D

Cheri kirjoitti...

Meillä ei enää ole jäille asiaa. Olen varsinainen arkajalka jäällä liikkumisessa. Kotkan miehet ovat toista maata.

Terhi kirjoitti...

..Mutta oi, miten keväistä!!

Hurmioitunut kirjoitti...

Onpa kaunis paikka! Minua ei kyllä enää noilla jäätilanteilla saisi pilkille, mutta tiedän että aktiiviset pilkkijät tuntevat jäätilanteen ja omat rajansa.
Aikaiset herätykset ovat viikonloppuisin harmillisia, mikäli haluaisi nukkua pitkään, mutta tässä tapauksessa taisi käydä lopulta hyvin. :)
Aurinkoista keskiviikkoa Jyväskylästä!

Aili Mummo kirjoitti...

Meillä päin hukkuu usein ihmisiä kevätjäihin, ikäänkuin joku heitä sinne vetäisi! Liekö syynä kohtalo ja ihmisen tyhmyys, vaikuttaa jälkimmäiseltä.

Hartaasti toivon, ettei teillä Kotkassa kukaan huku...

Kiitos postauksesta, Paluumuuttajatar; mukavaa viikkoa sinulle! ♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Jännitystä elämään!

Jael: Eikö olekin. Munsaaressa oli muutama vuosi sitten myynnissä vanha kaunis puukoulu. Olin siitä kiinnostunut meidän kodiksi ja kävin paljon saarella kävelemässä. Silloin ei kuitenkaan ollut mahdollista sitä ostaa ja remonttikin olisi ollut meille liian iso.

Cheri: Kovin jäi vähiin meidänkin jäällä liikkumiset. Ehkä sitten ensi talvena.

Terhi: Aivan superhyperihanankeväistä. Aurinko mollottaa jo ties kuinka monetta päivää ja lämmittää ihanasti.

Hurmioitunut: Otin takaisin viime yönä. Kävin kai nukkumaan kahdeksalta ja posotin yhdellä heräämisellä aamuun asti. Tulikin ihan tarpeeseen se uni:).

Aili: On se minustakin kummallista, että miksi se täytyy vielä sinne jäälle pyrkiä henkensä uhalla. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee?

Kirsi Cifci kirjoitti...

En ikinä lakkaa ihmettelemästä, että miksi ihmeessä henkensä kaupalla on ängettävä keväällä jäälle, kun selvästi jokainen ymmärtää, että se on täysin järjetön teko!
Täällä meri on ollut jo parisen viikoa avoinna, sää ihanan keväinen ja ihana valoisuus, aamuhetket auringon noustessa osuvat juuri sopivasti siihen hetkeen kun olen matkalla töihin, nautin täysin siemauksin ihanasta auringonnoususta ja iltapäivällä tyynestä ihanasti kimmeltävästä merestä-kaunista! Takatalvea en toivo...kukkapenkistä näyttää nimittäin pilkistävän jo yhtä ja toista;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Täälläkin pilkistää kukkapenkistä pienet alut. Mutta kylmää se vaan uhkailee. Pitäiskö käydä peittämässä ne pienet, ettei palellu?

Kirsi Cifci kirjoitti...

Suosittelen peittämään, niin tein jo edellis yönä , harmittaa jos pakkanen puree jo nousseet alut!