lauantai 23. toukokuuta 2015

OSTIN KARKKIMANSIKOITA

Torstaina mummo meni oireidensa kanssa sairaalaan. Antoivat siellä lääkettä, joka aiheutti ilmeisesti anafylaktisen reaktion. Kohta oli mummo pedissä tippoinensa ja päätettiin ottaa sairaalaan sisälle lisätutkimuksiin. Lapsilla alkoi jo huoli nousta. Pappa joutui palaamaan yksin kotiin. Perjantaina lounastauolla kipaisin anoppia katsomaan. Oli juuri saanut tutkimus-rumban päätökseen. Edellinen yö oli mennyt vähillä unilla, mutta muuten alkoi olla entisellään. Pedin pohjalta tuo kyseli, että "pitäisköhän huomenna lähteä sinne taimi ostoksille" ja jatkoi, että "jos sunnuntaina nyt sitten syötäisiin meillä". 


Etukuistille ostin viime viikolla hortensian. Lempikukkiani. Kuten nuo talon seunustalla kukkivat tulppaanitkin.




Mies maalasi lavankaulukset kauniin valkoisiksi.



Anopille on tullut jo jonkun aikaa sähköpostiin puutarhurin perjantaipostia. Sieltä saa kuulema monenlaista vinkkiä puutarhan hoitoon. Tämä postejan naputteleva puutarhuri sattuu asumaan tässä meitä aika lähellä. Joka vuotiseen tapaan hän pitää tilallaan Kannusjärvellä kaksipäiväiset puutarhapäivät. Anopin piti mennä sinne perjantaina, mutta sehän ei nyt sattuneista anafylaktisista syistä onnistunut. Lupasin siis lähteä seuraksi lauantaina. Joukko kasvoi anopin ystävättärellä, mieskin lupasi lähteä matkaan ja lapsista oli lopulta mukana kaksi omaa, omien serkkutyttö ja pikku veljekset. Auton täydeltä porukkaa. Säät ei puutarhapäiviä nyt tänään suosineet, mutta onnistuihan ne ostokset sateessakin. Onneksi moni muukin oli uskaltautunut matkaan sateesta huolimatta.





Ostin karkkimansikoita.


Pieni puutarhurinalku, bongattu kasvihuoneessa.


Meillä tulee kasvamaan kesäkurpitsoitakin.


Puutarhapäivillä tarjotaan jokaiselle kävijälle ilmaiset munkkikahvit. Lapset testasivat myös sen, että santsaaminen oli luvallista:). Halvalla ostettiin munkkeja kotiinkin vietäväksi. Samassa pihapiirissä toimi myös Toikan tilateurastamo ja tuotteita olisi voinut ostaa myös mukaan. Sää ei nyt kovin hyvin suosinut, eikä sen vuoksi tehnyt mieli paljon pihalla käyskennellä. Sen verran kuitenkin innostuttiin, että luvattiin tehdä taimireissusta joka vuotinen tapa. 



Virolaiset tytöt ahkeroivat ja epäilivät, että munkkeja oli tullut paistettua sellainen 500kpl.








Takapaksi oli lastattu kukilla ja taimilla. Ja munkkipusseilla.

Paluumuutosta on aikaa kymmenen kuukautta. Sen aikana on tajuttu mm. se, että verotuksen ja kaikkien muiden maksujen vuoksi yrittäminen on Suomessa kynnyksen takana. Miten mukavaa olisi, kun täälläkin voisi pistää oman pienen yrityksen pystyyn jonnekin kadun kulmaan tai yläkerran liikehuoneistoon ilman suurempia byrokratioita, alkupääomia ja tuhottoman kalliita henkilöstömaksuja. Monelle se vain näyttää olevan aikalailla utopistinen unelma. Sen tähden viihdyin hyvin tällä pihamaalla ja toivoin kovasti, että puutarhapäivät ja viljapossumyymälä voisivat kannattaa.

Mutta nyt kutsuu oma puutarha. Ostetut taimet pitäisi istuttaa ja kasa risuja odottaisi pilkkojaa. Illalla lämmitetään tietysti sauna. Pikkumiehet oli muistaneet pakata uikkarit matkaan ja odottavat malttamattomana saunaa ja uintireissua. Tästä taitaa muotoutua tukiperheen "se juttu".

11 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Toivottavasti anoppi voi jo paremmin.Kyllä sulla on ihanat kukat puutarhassa ja karkkimansikoista kuulen nyt ensimmäisen kerran,ovat varmaan hyvän makuisia:)
Kivat puutarhapäivät;minulla ei ole puutarhaa mutta tuollaisissa paikoissa on ihana käydä:)
Mukavia hetkiä puutarhassa!

Jasmini kirjoitti...

Ihanat kukat sinulla jo pihamaalla! Kolay gelsin istutuksiin. Tuli ihan ikävä teitä. Ehkäpä loppukesästä pääsemme jo katsastamaan uutta pihaanne ja kertomaan Turkin tarinoita :) Terkut vehreän ja aurinkoisen bulin laidalta!

Leena Lumi kirjoitti...

Puutarhuria eivät sateet ja tuulet pelottele! Vaikka kuinka monasti olen ollut Viherlandian ulkotiloissa valitsemassa taimia lätäköiden yli hyppien.

Karkkimansikat kuulostaa superilta ja munkit...oih!

Sullahan on upeat tulppaanit siellä jo valmiina. Nuo voivat kukkia ijät ja ajat eli vuosikymmenestä toiseen. Kävin mennä viikolla ystäväni vanhempien nyt tyhjillään olevassa ok-talossa Päijänteen rannalla ja siellä ovat samat tulppaanit, tosi upeat, kukkineet kuulemma 30 vuotta ilman mitään erityisiä välivuosia. En tajua, miten toisilla noin vai onko ns. vanhalla kansalla jotain salattua tietoa.

<3

Hurmioitunut kirjoitti...

Kerrohan sitten ihmeessä miltä nuo karkkimansikat maistuvat, odotan mielenkiinnolla lopputulemaa. Voi, noissa kasvihuoneissa ja puutarhoissa voisin viettää vaikka koko kesän! Se tuoksu ja värien kirjo!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kiva puutarhapäivä teillä...muistan omasta lapsuudestani miten kävimme ostamassa puutarhalta mökille kesän alussa kukat ja itse kävin pari viikkoa sitten puutarhalla kukkien ostossa:)Kauniiksi olet jo ehtinyt pihaanne laittaa...näyttää jo nyt kauniilta!

Petra kirjoitti...

Ihanan naköisia munkkeja, nam! Anopille pikaista parannemista!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Minäkin tapasin karkkimansikat nyt ekan kerran. Pistin parvekelaatikkoon neljä tainta kasvamaan. Jos onnistuvat hyvin, voi ostaa ensi vuonna lisää.

Jasmini: TERVETULOA! Istanbulissa minulla muuten oli Jasmi parvekkeella. Sen tuoksu huumasi Tunisiassa, mutta ei se yksi kukka partsilla saanut samaa tuoksua ilmoille.

Leena: Meidän pitäisi tehdä salaojat talon ympärille, joten tulppaanit saa kyytiä, eivätkä voi jatkaa eloaan kivijalan vieressä. Tein uuden tulppaanipenkin viime syksynä, mutta sitäkin pitää nostaa muun pihan noston myötä.

Hurmioitunut: Oma kasvihuone olisi huippuihana, mutta meidän pihaan ei kyllä mahdu. On tyydyttävä vain vierailemaan sellaisissa.

Kirsi: Olihan siellä jotkut jutut halvempia, mutta pääsosin taidan ostaa jutut Prismasta. Siellä on hyvä valikoima ja saa vielä bonuksetkin.

Petra: Munkit on syöty vararavinnoksi tai pelastusrenkaaksi vyötäisille. Operaatio bikinikuntoon ei ota käynnistyäkseen. Onneksi en tykkääkään uida kylmissä vesissä…

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka työnhaku ja haastattelu sujui ? Toivottavasti syksyllä saat jatkaa tsemppaamista nuorten parissa !

Minäkin olin joku aika sitten työhaastattelussa. Se alkoi klo.09.00 ja klo.10.30 tiesin, että en tullut valituksi. En ole ihan varma, että täyttyikö siinä hakuprosessissa ihan kaikki muodolliset seikat, mutta toimeen nimittämisestä ei voi valittaa...

Toimeen valituksi kurssikaverini vuodelta -91. Hän on ei ole täydentänyt osaamistaan juurikaan sen jälkeen, mutta minä olen opiskellut viimeiset vuodet "ihan sikana". Se olikin sitten tässä tilanteessa minun virheeni ja/tai puutteeni. Ylihoitaja sanoi, että olisin ollut tehtävään ylikoulutettu ja liian pätevä; osaamiseni olisi mennyt hukkaan...

Ei paljon mieltä ylentänyt "kehuminen", kun ei siitä uusi ura avautunut. Sinulle käy ja kävi varmaan paremmin ?!

Täällä on ylioppilasjuhlajärjestelyt täydessä käynnissä. Keskimmäinen saa valkoisen lakkinsa lauantaina ja minä todennäköisesti sydänkohtaukset kaikesta tästä kiireestä ja kaaoksesta...

Hyvää viimeistä kouluviikkoa ! Ja parempaa vointia miehesi vanhemmille ! t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: En vielä(KÄÄN) tiedä. Kotkan kaikki haut on tänä vuonna ollut kummallisen tahmeita ja vitkuteltu viimeiseen asti. Minun paikkani on sentään ollut haussa, moni odottaa edelleenkin paikkansa auki tulemista. Olisihan se jo kiva tietää, että mitä sitä syksyllä tekee. Mutta ehkä jo huomenna saan tiedon?

Olipa harmi, että et päässyt sinne minne olisit toivonut. Ja tuo ylikoulutettu-homma on minusta vähän turha juttu. Jos hakija hakee paikkaa, eikö se silloin kerro siitä, että hän on halukas sitä tekemään vaikka olisi käynyt kouluja toisenkinlaiseen tehtävään. No, täytyy uskoa, että sinulle on sitten parempaa tarjolla!!!

Voimia loppurutistukseen ja ihania juhlia!

Pere kirjoitti...

Tilateurastamot ovat kyllä kivoja (tai onko väärin sanoa, että teurastamo on "kiva", mutta siis mielestäni ne ovat hyvä juttu; eläimiä ei tarvitse kuljetella stressaantuneena ympäriinsä ja samalla ostaja tietää, millaisissa oloissa lautaselle päätyvä liha on elämänsä viettänyt). Sitä minäkin joskun ihmettelen, että kuinka se pienyrittäjyys Suomessa kannattaa, mutta onneksi on rohkeita, jotka uskaltavat kokeilla ja saavat sen toimimaan!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Terhi: JOtenkin se minustakin tuntui reilummalle hommalle:). Jotkut uskaltaa ja onnistuu. Minä en uskaltaisi, siinä se. Taloudellisten riskien otto on minulle sarjassa mahdottomat asiat.