maanantai 4. toukokuuta 2015

VIHREÄ AISTIVALLANKUMOUKSENI

Herra Paluumuuttaja täytti eilen vuosia. Onnittelut vielä kerran elämäni miehelle! Tämä mieheni syntymäpäivä aloittaa meidän perheen juhlaputken. Viikon päästä vietetään äitienpäivää ja esikoisen nimppareita. Kesä- heinäkuussa on jälkikasvun synttärijuhlaa juhlan perään. Tänä kesänä on myös bonusjuhlana kakkosen rippijuhlat. Syyskuussa Paluumuuttajatar itse lopettaa sitten juhlakauden vanhentumisellaan.

Juhlakauteen on tietenkin hyvä valmistautua juhlimalla päivästä toiseen. Näin ollen aloitettiin vappuaaton pirskeillä miehen siskon luona. Jatkettiin vappupäivänä juhlalounaalla anoppilassa. Käytiin lauantaina juhlimassa ne ristiäiset Espoossa. Ja sitten olikin jo miehen sunnuntaiset syntymäpäivät. Minä tosin kävin kesken synttäreitä juhlistamassa vielä kuopuksen jumppaseuran 80-vuotisjuhlia, jotka vietettiin jumppakisojen merkeissä Kotkan Karhuvuoren urheilutalolla. Sieltä palatessani huomasin, että miehen ja jumppaseuran kunniaksi oli vihreä ottanut metsässä vallan.





Kuulun niihin ihmisiin, jotka aistivat hyvin tietoisesti. Niihin, jotka liikuttuvat kauniin laulun kuullessaan,  saavat kylmiä väreitä upeasta kirjasta, tuntevat itsensä ylen onnelliseksi kauniin maiseman ääressä, virkistyvät vihreässä metsässä, pakahtuvat nähdessään jotakin suurenmoisen ihanaa jne. jne. Olen myös se, jonka täytyy todentaa näkemänsä kuvaksi kameraan tai koskettelemalla. Vauvan posken siloisuus, lehden keveys, villan pehmeys, sammaleen joustavuus, hiekan juoksu sormien läpi jne. Minä olen se nainen, jonka miehen täytyy kaupassa kysyä, että "tultiinko tänne ostamaan vain koskettelemaan." Useimmiten on tultu tekemään molempia.







Kanssa-aistijat jo tiesittekin, että koskettelu ei aina riitä. Täytyy myös haistella ja tuoksutella. Kukat, vauvat, puhdas pyykki, vastaleikattu nurmi, uunista otetut sämpylät. Onni on alleviivatummillaan kauniisti katetun pöydän ääressä, jossa tuoksuu järkyttävän hyvä ruoka ja läheisimmät on lähellä. Tai istuessa lämpimällä kalliolla meren ääressä kahvin ja ruisleivän kanssa. Tulla kotiin, joka tuoksuu ja näyttää siivotulle ja jossa sinua odotetaan. Matkoiltakin muistan yleensä hetket, jotka liittyvät monen aistin ilotulitukseen. Kaunis paikka, hyvä ruoka ja vaikkapa lämmin pimeä ilta ihossa kiinni.


Näinä kevään vehreinä ja aurinkoisina päivinä Suomi tuntuu lähes paratiisilta. Etenkin jos pystyy hetkiseksi leikkaamaan tietoisuudestaan ne ympärillä vellovat epäkohdat. Sekin minulta käy melko helposti. En ole sitä tyyppiä, joka kantaa jatkuvasti maailman murheita harteillaan, valvoo yökaudet työasioiden tähden tai edes stressaisi järjettömästi mistään. Mutta kun murehdin, valvon tai stressaan, on parasta pysyä minusta kaukana! Sitäkin kun täytyy tehdä kaikin aistein ja täysin palkein.

Olen muuten taas taitekohdassa. Työpaikkani on yleisesti haettavissa. Jälleen määräaikaisena ja tällä kertaa myös kesälomat karsittuna. Vaalikoneeseen rastitin, että olen sitä mieltä, että etuisuuksista on pakko karsia valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi. Päättivät sitten aloitaa heti sen karsimisen minusta!

12 kommenttia:

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihan naurattaa kun katson kuviasi...oman kamerani muistikortilta löytyy juurikin samanlaisia:=)Kevät ja luonto on IHANA!!!!Olen ottanut satoja kuvia puhkeavasta luonnosta...ahmin tätä kauneutta linssin läpi ja kaikilla aisteilla! Ikävä kuulla . että työpaikkasi on yleisessä haussa...mutta kuten sanottua asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Hurmioitunut kirjoitti...

Kyllä! Aistivallankumoukseen! Kokonaisvaltainen eläminen kruunautuu mielestäni maailman aistimiseen tuoksutteluineen ja kosketteluineen. :)

Jael kirjoitti...

Onnittelut herra Paluumuuttajalle!
Ihanat kevätkuvat;luonnon herääminen on niin kaunista:) Itsekin olen samanlainen aistija,pitää koskea,tuntea ,haistaa;D

Aili Mummo kirjoitti...

Minäkin olen herkistelijä, tunnen kaikki hyvin vahvasti! ♥

Parhaat onnittelut herra Paluumuuttajalle! Teillä alkaa olla kevät kevät herkimmillään ja kauneimmillaan, onnittelut myös siitä.

Juhlassa-juhlasta-juhlaan: onnea kaikkiin niihin ihaniin päiviin. Te taidatte olla kesänlapsia..:)

♥♥

Anne kirjoitti...

Onnea herra Paluumuuttajalle!
Ihanan vihreää! Täällä Suomessa tykkään eniten juuri vuodenaikojen vaihtelusta, ja siitä että sen huomaa niin selvästi.
Ihanaa tiistaita!

Tiina kirjoitti...

Onnittelut vanhenevalle!

Kevät on aisti-ihmeitä joka päivälle ja joka aistille. Ja jokainen vuosi samat asiat jaksaa ihmetyttää heräävässä luonnossa. Odotas vaan, kun saat teidän puutarhan kukoitukseensa, siellä sitten vaellat ja ihmettelet ja ihmettelet...
Ärsyttäviä tuollaiset pätkätyöt, mutta harmittavan yleisiä. Tsemppiä!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Uutuuden viehätystä. Turkissa kevät alkoi aina luumu- ja kirsikkapuun kukilla. Täällä näköjään hiirenkorvilla.

Hurmioitunut: Olisi ihana saada tuoksuva puutarha. Pitäisi siis perehtyä noihin tuoksukasveihin nyt huolella:).

Jael: Muutaman lämpimän päivän kun luonto soisi, puhkeaisi kaikki täyteen vehreyteen. Mutta tänään on ollut taas sateista ja viileää.

Aili: Lahjahan se on, että tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Eipähän ole mitäänsanomatonta tämä elämä.

Anne: Minäkin pidän, mutta sen talven pimeän jakson voisi minun puolestani typistää vaikka kuukauteen.

Tiina: Odotan puutarhan rakentumista innolla! Ja määräaikasten työsopimustenkin kanssa on nyt elettävä, kun ei tätä työtä vakituisena ole täällä olemassakaan. Luulen, että ikä vaan vaatii jo sitä, että pitäisi saada jotakin pysyvämpää….

Satu kirjoitti...

Käyköhän tässä taas niin, että vihreä aika vilahtaa ohitseni ihan huomaamatta, vaikka niin päätin, että tänä keväänä otan paljon kuvia kevään vihreydestä. No onneksi vihreyttä saa ihastella täällä muuallakin. :-)

Meilläkin on todella monet synttärit ja nimpparit toukokuun ja elokuun välisenä aikana.

Leena Lumi kirjoitti...

Onnenpensaita ja taitaa olla magnoliaakin sinulla?

Bessu eli paras ystäväni, jonka kanssa vietin tänään ihanan syntympäivän, tekee myös sijaisuutta ties monettako vuotta koulukuraattorina. Hän 44 vee. Kaipaa myös jo vakituista työtä, mutta...

Silhouette kirjoitti...

Ihana lukea onnistuneesta paluumuutosta - näet asioita, joita muut ottavat itsestäänselvyytenä. Itselläkin se on mielessä, vaan en tiedä, soputuisiko (ulkomaalainen, ummikko) mies. Joskus kyllä nuo Suomen kuvat tekevät ihan älyttömän kaipauksen! Minun lähdöstäni alkaa pikemmin olla jo 40 kuin 20 vuotta. Taisitte tehdä ratkaisun hyvään aikaan, kun lapset ovat vielä soputuvaisia. Minulla ei enää ole lapsia kotona, eikä ollut mahdollisuutta muuttaakaan silloin kun he olivat pieniä. Jännää lukea, että voi muuttaa takaisin Suomeen noin pitkän poissaolon jälkeen. Monet yrittävät, mutta eivät tunne, että enää sopeutuvat, ja lähtevät ulkomaille uudestaan.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen samanlainen pakahtuja, koskettaja ja nuuhkija. Nuuhkin aina kirjat ja lehdetkin, koska nekin tuoksuvat aina erialaisilta, paperi ja painomuste.

Toivottavasti eivät kuitenkaan sinua karsi, vaan saat työpaikkasi pitää.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Kyllä se siltä tuntuu, että kun selkänsä kääntää, luonnossa tapahtuu vaikka mitä. Hiirenkorvaa pukkaa sellaisella vauhdilla, että ei voi käsittää.

Leena: Nämä taisi kaikki olla tuolta metsistä. Ei ole minulla magnoliaa eikä kai onnenpensastakaan?

Minä ajattelin, että vuosi viellä ja sitten vakava harkinnan paikka. Tai sitten vakava harkinnan paikka jo kesällä, jos en paikkaa nyt saa.

Silhouette: Olen onneksi ollut aina niitä ihmisiä, jotka elävät olemassaolevassa. En siis ole kova kaipaamaan tai ikävöimään, vaan keskityn kulloinkin olemassaoleviin ihmisiin ja asioihin. Näillä eväillä oli paluumuutto aika helppoa:). Ja toisaalta, tulevaisuuteen olemme jättäneet ovet auki, se voi puolestamme kulua täällä tai jossakin muuallakin.

Kirjailijatar: Niin minäkin toivon, että eivät karsi minua vaikka lomat karsivatkin. On ollut tunne siitä, että olen päässyt alkuun, haluaisin vielä jatkaa. Mutta ei tässä iässä enää voi loputtomasti olla kesälomaton määräaikainen? Ellei ole pakko?