Herra Paluumuuttaja täytti eilen vuosia. Onnittelut vielä kerran elämäni miehelle! Tämä mieheni syntymäpäivä aloittaa meidän perheen juhlaputken. Viikon päästä vietetään äitienpäivää ja esikoisen nimppareita. Kesä- heinäkuussa on jälkikasvun synttärijuhlaa juhlan perään. Tänä kesänä on myös bonusjuhlana kakkosen rippijuhlat. Syyskuussa Paluumuuttajatar itse lopettaa sitten juhlakauden vanhentumisellaan.
Juhlakauteen on tietenkin hyvä valmistautua juhlimalla päivästä toiseen. Näin ollen aloitettiin vappuaaton pirskeillä miehen siskon luona. Jatkettiin vappupäivänä juhlalounaalla anoppilassa. Käytiin lauantaina juhlimassa ne ristiäiset Espoossa. Ja sitten olikin jo miehen sunnuntaiset syntymäpäivät. Minä tosin kävin kesken synttäreitä juhlistamassa vielä kuopuksen jumppaseuran 80-vuotisjuhlia, jotka vietettiin jumppakisojen merkeissä Kotkan Karhuvuoren urheilutalolla. Sieltä palatessani huomasin, että miehen ja jumppaseuran kunniaksi oli vihreä ottanut metsässä vallan.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka aistivat hyvin tietoisesti. Niihin, jotka liikuttuvat kauniin laulun kuullessaan, saavat kylmiä väreitä upeasta kirjasta, tuntevat itsensä ylen onnelliseksi kauniin maiseman ääressä, virkistyvät vihreässä metsässä, pakahtuvat nähdessään jotakin suurenmoisen ihanaa jne. jne. Olen myös se, jonka täytyy todentaa näkemänsä kuvaksi kameraan tai koskettelemalla. Vauvan posken siloisuus, lehden keveys, villan pehmeys, sammaleen joustavuus, hiekan juoksu sormien läpi jne. Minä olen se nainen, jonka miehen täytyy kaupassa kysyä, että "tultiinko tänne ostamaan vain koskettelemaan." Useimmiten on tultu tekemään molempia.
Kanssa-aistijat jo tiesittekin, että koskettelu ei aina riitä. Täytyy myös haistella ja tuoksutella. Kukat, vauvat, puhdas pyykki, vastaleikattu nurmi, uunista otetut sämpylät. Onni on alleviivatummillaan kauniisti katetun pöydän ääressä, jossa tuoksuu järkyttävän hyvä ruoka ja läheisimmät on lähellä. Tai istuessa lämpimällä kalliolla meren ääressä kahvin ja ruisleivän kanssa. Tulla kotiin, joka tuoksuu ja näyttää siivotulle ja jossa sinua odotetaan. Matkoiltakin muistan yleensä hetket, jotka liittyvät monen aistin ilotulitukseen. Kaunis paikka, hyvä ruoka ja vaikkapa lämmin pimeä ilta ihossa kiinni.
Näinä kevään vehreinä ja aurinkoisina päivinä Suomi tuntuu lähes paratiisilta. Etenkin jos pystyy hetkiseksi leikkaamaan tietoisuudestaan ne ympärillä vellovat epäkohdat. Sekin minulta käy melko helposti. En ole sitä tyyppiä, joka kantaa jatkuvasti maailman murheita harteillaan, valvoo yökaudet työasioiden tähden tai edes stressaisi järjettömästi mistään. Mutta kun murehdin, valvon tai stressaan, on parasta pysyä minusta kaukana! Sitäkin kun täytyy tehdä kaikin aistein ja täysin palkein.
Olen muuten taas taitekohdassa. Työpaikkani on yleisesti haettavissa. Jälleen määräaikaisena ja tällä kertaa myös kesälomat karsittuna. Vaalikoneeseen rastitin, että olen sitä mieltä, että etuisuuksista on pakko karsia valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi. Päättivät sitten aloitaa heti sen karsimisen minusta!
