JA NIIN JOULU JOUTUI

Ja niinhän se joulu tännekin joutui. En ehtinyt edes Hyvää Joulua teille toivottamaan, kun loma jo vei mukanaan sängyn pohjalle ja notkuvien ruokapöytien äärelle. Viimeisten päivien kuvasaaliskin on suunnilleen kokonaisuudessaan tässä:

Joulupuuro tuli syötyä. 

Hartaudessa ja hautausmaalla käytyä.

Ennen mummolaan lähtöä oli pakko purkaa lasten lahjapaineita ja avata yhdet lahjat. Yhdet oli avattu jo heti aamulla. Pukki onnistui tänä vuonna todella hyvin, oli tyytyväistä sakkia.

Loput lahjat  jäi odottamaan iltaa kuusen alle.

Siinä ne joulun 2015 kuvalliset muistot. Näiden lisäksi on istuttu notkuvien herkkupöytien äärellä. Ensin aattona mummolassa, joulupäivänä meillä ja Tapanina lasten tätilässä. Pöydän ympärille on ollut kokoontuneena 17 henkeä. On vietetty myös aattoillan ohjelmaa mummolassa, saunottu täällä meillä ja uskaliaimmat juosseet tien yli pimeään veteen uimaan. Ja maattu auvoisesti sohvalla ja sängyn pohjalla. Luettu kirjoja ja kauhottu suuhun suklaata ja vihreitä kuulia. Nukuttu piiiiiitkään ja hartaasti. Oltu ihan joulussa. 

Tänään kello herätteli, ei aikaisin, vaan sopivasti. Pistin taikinat kohoamaan, sillä saatiin vieraiksi hiusekspertti-työkaverini, joka teki esikoiselle vanhojenpäiviä varten harjoituskampauksen. Ruokapalkalla:). Kahden tunnin väkerrys ja näin kaunista jälkeä siitä tuli! On hienoa nähdä, kun ihmisillä on lahjoja. Se on niin helpon näköistä, kun jotakin osaa. Kyllä tällä kampauksella kelpaa sitten tanssia 19.2, eikö vain?

Solki ostettiin jo Istanbulista ja nythän se pääsee käyttöön.

Sieltä oli myös kengät ja puku.

Muitakin kivoja vieraita oli tänään käymässä, kun veljeni lapset ja lapsenlapsi tulivat syömään ja kahville. Keittiössä on ollut kiva puuhata, kun se keittiövuoro on osunut kohdalle kuitenkin aika harvoin:). Ne päivän valoisan ajan kävelyretket on jostakin syystä vielä odotuttanut itseään. Huomenna on kyllä tarkoitus hieman ryhdistäytyä ja lähteä Helsinkiin. Tiedossa ainakin lapsilla jääpuistoa ja meillä aikuisilla turkkilaista ruokaa. Katsotaan, että olisiko kamerallekin jotakin käyttöä reissun aikana.

Onhan teilläkin ollut ihanaa ja levollista, onhan!?!

HOPPU SAA LOPPUA?

Tiesitkö, että Porvoo on Suomen toisiksi vanhin kaupunki? Sen asutus sai alkunsa jo 1200- ja 1300-luvuilla ja vuonna 1380 Porvoo sai kaupunkioikeudet. Kaupunki kävi kauppaa mm. turkiksilla Tallinnan kanssa. Vaikeuksia ei Porvoolta ole sen historian aikana puuttunut. 1500-luvulla tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin ja saman vuosisadan lopulla venäläiset polttivat Porvoon kaksikin kertaa. Saman tihutyön nuo tekivät 1700-luvulla, polttaen kaupungin taas maan tasalle. Eikä palot tähän loppuneet. Juuri kun kaupunki oli saatu rakennettua uudelleen, tuhosi tuli taas kaksi kolmasosaa rakennuksista. Tällä kertaa syynä ei ollut venäläiset eikä merirosvot, vaan huolimaton kalakeiton keittäjä Vuorikadun erään talon keittiössä. Nykyisin ihailtavanamme olevat talot on tämän viimeisimmän palon jälkeen rakennettu keskiaikaista asemakaavaa noudattaen.

1700-luvun puolivälillä Porvoo oli asukasmäärältään Suomen suurimpia kaupunkeja. Sen kasvuun oli vaikuttanut piispanistuimen ja lukion siirto sodassa menetetystä Viipurista. 1800-luvulla Porvoossa vaikutti mm. kansallisrunoilijamme Runeberg. Johan toimi lukion latinan ja roomalaisen kirjallisuuden lehtorina ja myöhemmin rehtorina, kunnes omistautui pelkästään kirjoittamiseen. Hänen kotinsa on ollut  avoinna yleisölle aina vuodesta 1882. En ole vielä ehtinyt piipahtamaan, vaikka Porvoossa käydessä se mieleen tuleekin. Ehkä sitten ensi kerralla?

Tämänkertaisen Porvoon käynnin päätarkoitus oli loman aloitus ja jouluttelu. Sain aamulla lopulta kirjaukset ja kilometrit valmiiksi ja aloin ymmärtämään, että minulla on todellakin kaksi viikkoa lomaa edessäni. Se oli oikein hyvä aloittaa Porvoosta. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin. Kaduilla mahtui kulkemaan. Ehkä lumi tai hämärä olisi tehnyt kaupungista jouluisemman, mutta tällaisenaankin se oli sangen soma. Kuten aina!

29.5.2006 Tuomiokirkon katto paloi tuhopoltossa kokonaan. Kirkko otettiin käyttöön taas 30.11.2008.

Kävimme katsomassa korjatun kirkon. Piipahtelimme vanhankaupungin putiikeissa ihastelemassa, mutta varsinaiset ostokset tehtiin uuden kaupungin puolelta. Kilometrejä taisi kertyä ihan kiitettävä määrä, kun pujahdeltiin joen yli tuon tuosta. Milloin oli ravintola hukassa ja milloin päätettiin taas jatkaa ostoksia. Ehkä mukavinta oli se, että koko reissu ehdittiin tehdä päivänvalossa. Vuoden pimein päivä oli mielestäni suorastaan sädehtivä!

Lahjaosasto alkaa olla nyt Porvoon keikan myötä melkein hallussa. Huomenna on sen suhteen tehtävä vielä viimeinen rynnistys. Porvoon reissu oli siis virallinen lomanaloitus. Huomenna en laita kelloa soimaan, mutta en toivottavasti nuku kuitenkaan koko päivää. Vielä on äidin hommat näet kesken. Ei todellakaan auta jäädä sänkyyn makailemaan.

Elämä on valintoja. Jos olisi jäänyt tänään kotiin, olisi valmistelut epäilemättä olleet pidemmällä, kun ne nyt ovat. Mutta sitten olisi jäänyt kaikki tämä näkemättä. Oli siis huomisen hopunkin arvoista! Kaksi yötä! Siihen se hoppu sitten saa jokatapauksessa loppua!

OI TERVE JOULUKUUSI

Perheen miesväki kävi eilen tekemässä jouluisen talkootyön. Pakkasivat kuusimyyjälle kuusia autoon ja siistivät myyntipihaa. Samalla tuli valikoitua kuusi kotiin ja mummolaan. Illalla pistettiin kuusi jalkaan. Se hipoi olohuoneen kattoa ja ojenteli oksiaan pitkälle ruokapöydän suuntaan. Oli hieman muotopuoli ja suureellinen, mutta kaunis. Tänään olisi tarkoitus puu koristella, kunhan kakkonenkin saapuu kotiin harjoituksista. 

Jos minun pitäisi valita vain yksi joulukoriste, valitsisin joulukuusen. Minusta kuusen myötä kodista tulee välittömästi jouluinen. Se luo ympärillensä joulutunnelman. Lapsuuden kodissa joulukuusi kannettiin olohuoneeseen aatonaattona ja aattoaamuna pääsi koristeluhommiin. Meillä etuillaan ja haluan kuusen sisään jo hieman aikaisemmin. Jotta saan ihastella sitä. Herätä useampana aamuna kuusen viereen aamukahville. Ihastella sitä valoissansa hämärässä hiljaisessa talossa.

Oi terve joulukuusi,

ain', yhtä kirkas, uusi,

Oi terve juhla suuri,

sä ilon alkujuuri,

oi terve, terve armahin!

Muu perhe on aloittanut lomansa. Minulla aamulla kello vielä soi. Ei harmittanut töihin meno yhtään, kun sai kuusen juurelta päiväänsä aloittaa. Naputella tyhjässä talossa kaikessa rauhassa tilastoja joululaulujen soidessa. Tietäen, että vielä on muutama armon päivä, jolloin kaikki loput joulupakot ehkä valmistuvat? Eikä yhtään haitannut sekään, että perhe oli luvannut poissaollessani edesauttaa pyykkivuorten mataloitumista sekä siivota saunan:D. Ihanat<3. Työpäivän jälkeen odotti vielä valmis ruoka mummolassa. Kiitos siitäkin!

Huomenna kello vielä kerran soi. Kaksi tuntia ajopäiväkirjan täyttämiseen ja muuhun loppusuoraan. Sen jälkeen on tiedossa jotakin ihan muuta. Meinasimme esikoisen kanssa ajaa päiväksi Porvooseen. Ihan vaan nautiskelemaan ja hypistelemään. Kamerankin meinasin pakata matkaan. Siitä sitten ensi kerralla? Mitäs mieltä kuusesta? Riesa vai ihan pakollinen ihanuus?

LUULEN SEN OLEVAN TULOSSA

En vielä ole löytänyt joulurauhaa, mutta luulen sen olevan tulossa. Joulumieli on nostanut päätään useammankin kerran. Se tavoitti minut ainakin alakoululaisten joulujuhlassa, jossa topakka rivi ekaluokkalaisia pyysi enkeliltä siunausta jouluunsa. Autossa matkalla tuntemattomaan, kun mies lahjoi ihan vaan vaimonsa nimipäivät. Tänään teatterissa, kun istuimme kuopuksen kanssa seuraamassa Muumien taikatalvea. Makuuhuoneeseen ilmestyneessä tonttupajassa, jossa vaihtelevassa kokoonpanossa tehtiin tänään yllätyksiä ja käärittiin paketteja. Siinä oli näkyvissä antamisen ilo.

Valkeaa joulua ei sen sijaan ole näkyvissä. Tänään Kotkassa oli aurinkoista ja lämmintä noin kuuden asteen verran. Teatterin jälkeen kiipesimme kuopuksen kanssa Palotorninmäelle, jotta olisi edes jotakin kuvaa blogiparkaankin laitettavaksi. "Kirjoitatko sinä blogia siitä, että kiipesit mäelle ottamaan kuvia, jotta olisi jotakin kirjoitettavaa blogiin," kysyi kuopus. Näköjään minä kirjoitan.

Ei ole ehditty tehdä suurta joulusiivoa, mutta on siistitty koti. Suunniteltu saunan pesua. Aloiteltu joululahjaostosreissuja lasten kanssa. Viimeiset lahjahankinnat on suunnitelmissa. Kuusi piti hakea tänään, mutta se askare siirtyi huomiseen. Niin kuin aika moni muukin. Onhan noita onneksi vielä jokunen, noita huomisia. Olen myös ruvennut ajattelemaan niin, että päiviä on vielä joulunkin jälkeen.

Viikko sitten meiltä hajosi liesi. Koko viikko onkin ollut varsinainen ruokaviikko. Oletteko koskaan miettineet, että kuinka monta ruokalajia sitä pystyy tekemään pelkästään uunissa? Meidän repertuaari jäi aika pieneksi. Keskiviikkona korjaaja kävi pelottelemassa varaosien saamattomuudella ja soitti perään, että korjaus maksaisi enemmän kuin uusi liesi. Hetken jo mietin, että jouluruuista pelkästään uunia käyttämällä onnistuu kinkku. Ehkä uunipuuro. Salaatti? Loppu hyvin kaikki hyvin: vakuutustoimisto antoi luvan ostaa uuden lieden. Sellainen löytyi eilen ja asentajakin saatiin kiinni oven raosta. Johan taas keittää kinkun kaveriksi vaikka perunoita. 

Avataanhan siis ovi joulun tulla. Juuri sellaiseen huusholliin, joka siellä oven takana tällä hetkellä seisoo. Koska meidän etuoven lukko päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti, avaan tänä vuonna kellarin oven. Tervetuloa, tervetuloa. En ehtinyt tänä vuonna odottaa, mutta ehkä juuri siksi oletkin oikein erityisen tervetullut. Maanantaina käyn vielä töissä, mutta älä anna sen häiritä. En minäkään anna.

PYSÄYTIN AUTON JA AJAN

Esikoisen äänessä on huolta tai ehkä vain ärtymystä. On jäänyt sytyttämättä adventtikynttilät. Vaihtamatta päällinen joulusohvaan. Yhtenäkään adventtina ei ole päästy kirkkoon asti. Miksi tässä talossa ei soi edes joululaulut? Tai soi, sillä kuopus harjoittelee toista päivää pianolla joulupuu on rakennettua. Urani jouluttelevana äitinä on syöksykierteessä. Suoriudun juuri ja juuri joulusukista, mutta kaikki muu on enemmän tai vähemmän retuperällä. Tiedostan, että lähestymme jotakin suurta, mutta en todellakaan ole valmistautunut jouluun edellisten vuosien malliin.

Joulumieli ei kuitenkaan ole kadoksissa, enkä paniikkiakaan ehdi tässä menossa luomaan. Jollakin tavalla koen olevani lähempänä sitä aitoa joulua kuin ikinä. Siinä tarinassahan oli odotuksen loppusuoralla oleva nainen ja mies. Sen sijaan, että olisivat saaneet mahdollisuuden valmistautua tulevaan vanhemmuuteen, rakentaa perheelle ja pienokaiselle pesää tai kietoutua suloiseen odotukseen, tuli heille vihoviimeisiä velvollisuuksia. Oli lähdettävä huonoimpaan mahdolliseen aikaan kirjautumaan veroluotteloon pitkän matkan päähän. Ja siellä kaukana, vailla mitään valmistautumisia ja ilman mitään materiaalista hyvinvointia, saapui joulu. Poika syntyi, eikä vaatinut tulolleen siivousta, silitystä, viimeisen mallin mukaisia vaunuja tai edes joulutorttuja. Vaatisiko sitä nyt siis meiltäkään?

Valan mieleeni pyhää huolettomuutta. Muistutan oleellisista. Karsin mistä pystyn. Teen sen minkä suinkin ehdin ja voin. Mieluummin vähemmän ilolla, kun paljon hampaat irvessä. Iloitsen avusta, minkä saan. Kuten nyt yhdestä suurenmoisesta anopista, joka leipoi tänään reilu sata karjalanpiirakkaa kuopuksen joukkueen huomisiin myyjäisiin:). KIITOS<3 Pistän toivoa myös tuleviin päiviin. Ehkä niissä on näitä menneitä päiviä enemmän tunteja? Ja vaikkei olisikaan, tulee joulu silti. 

Sitä paitsi, pieniä onnen murusia ei kannata tuhlata murehtimiseen, vaan ne kannattaa maistella huolella. Vaikka tämä valokuvien hetki joen alajuoksulla tänään, kun satuin huomaamaan, että ympärillänihän oli valo. Pysäytin auton ja ajan. Seisoin laiturilla ja ihastelin. Tälläistä kaikkea se pimeys meiltä kätkee, mutta ei enää kauaa.

Siispä. Autossa aina joululaulukanava päälle. Kotona glögiä heti kun vaan tekee mieli. Paljon kynttilöitä ja takkatulta. Kutimet esiin joka palaverissa ja koulutuksessa ja johan valmistuu sukkaa pukinkonttiin. Valmis piparitaikina käy ihan hyvin, meidän lapsille jopa raakana pakkasesta. Jos jostakin ilmaantuu sitä ylimääräistä aikaa, ostin varmuuden vuoksi piparitalomuotin mutkia oikaisemaan. Sohvanpäällinenkin hetki sitten vaihdettiin yhteistyöllä. Uskoakseni joulu olisi tullut sillä tavallisellakin päällisellä.  Lahjat ilmeisesti ostetaan miehen kanssa sitten jossakin rynnäkössä. Sen vuoksi, että joidenkin joulu saattaa olla vähän niistäkin kiinni?

Itselleni toivon vain joulurauhaa. Aamuja, jolloin kello ei soi. Mahdollisuuksia ottaa päivänokoset. Kiireettömiä ruokahetkiä pitkällä kaavalla. Ulkoilua muulloin kuin säkkipimeässä. Aikaa, jota ei kahlitse tai pakota mikään eikä kukaan. Sekä kinkkuleipiä iltamyöhään sängyssä. Tarpeeksi suklaata ja vihreitä kuulia. 

Mitäs siellä toivotaan? Onko joulu hallussa?