lauantai 6. elokuuta 2016

MITÄ JOS

Meidän pojat ovat tänään jahdanneet pokemoneja Helsingissä serkkunsa syntymäpäivien merkeissä. Tyttöjen ja miehen kanssa keksittiin vaihtoehtoista ohjelmaa vapaapäivän kunniaksi. Naapurikaupungissa Haminassa on menossa Tattoo, joten päätettiin käydä tutkailemassa juhlia paikan päällä. Ensin käytiin syömässä Rooman pizzat Rossossa ja täydellä vatsalla oli sitten mukava kiertää aurinkoista Haminaa. Liput konsertteihin oli loppuunmyyty, mutta musiikki kantautui mukavasti puutalokorttelien kaduille asti. Minua kiinnosti eniten ne puutalojen avoimet pihapiirit. Muu perhe seurasi ystävällisesti perässä.



Nämä hurmaavat naiset nähtiin muutamaankin kertaan. Miksei edelleen voisi pukeutua noin?



Kiikkutuoli ilman kiikkua?




Linnoitusalueen ympärillä on ihana vanha puutaloalue. 14 yksityispihaa avasi Tattoon ajaksi porttinsa ja pihoilla oli Pop Up-kahviloita, pihakonsertteja, taidenäyttelyitä, myyntipisteitä ja kirppareita. Ja tietenkin ne pihoilla olevat kauniit vanhat puutalot. Muistatteko, että me kävimme täällä katsomassa yhtä taloa silloin kun kodin osto tuli ajankohtaiseksi kesällä 2013. Talo oli ihanalla paikalla tässä puutalokorttelissa. Piha-aidan takana oli Bastion, jossa konsertit oli parasta-aikaa menossa. Talo oli soma kuin mikä, mutta meille ihan liian epäkäytännöllinen ja pieni. No, nyt siellä asui uudet asukkaat, jotka olivat avanneet pihan portit. Käytiin tietysti kurkkimassa suurella mielenkiinnolla. Ja miettimässä, että mitä jos me olisimme sittenkin ostaneet talon silloin? Olisin varmasti pistänyt pihalle Tattoon ajaksi  pystyyn Pop Up-ravintolan tai ainakin kahvilan… Pienen sukkapuodin… Ja ehkä….



Tämä punaovinen kaunokainen meillä oli silloin kiikarissa. Salan talon nimellä kulkeva talo rakennettiin vuonna 1841 ja 1909 taloa laajennettiin. Talolla on ollut useita omistajia, kuten laivuri Carl Gustaf Haimel ja varatuomari Werner Merus. Nimensä talo sai suutari Eero Salalta, joka muutti taloon vuonna 1919. Talo toimi sekä työpaikkana, varastona että kotina. Vuonna 1907 syntynyt Impi-tytär asui talossa aina vuoteen 1980 asti. Me kävimme katsomassa taloa kesällä 2013, mutta myytyä se oli näköjään tullut vasta keväällä 2015, jolloin nykyiset asukkaat asettuivat siihen asumaan. 


Yllä tilanne tänään, alla silloin, kun me kävimme taloa ostoaikeissa tutkimassa. Suuri puu oli saanut lähteä.



Lähtöpassit oli saanut myös ulkosaunan (oikealla) vieressä lahoamispisteessä ollut ulkorakennus. 
Kuva meidän kolmen vuoden takaiselta reissulta alla toisesta suunnasta otettuna. Pihasauna kuvassa vasemmalla ja purettu ulkorakennus oikealla. Toistaiseksi pihassa oli nyt vain soramonttu sen tilalla. Puretusta pihavarastosta oli löytynyt runsaasti suutari Salan puisia kenkälestejä. Suunnitelmissa uusilla asukkailla on rakentaa tilalle uusi piharakennus ja korjata vanhat rakennukset perinteisiä materiaaleja käyttäen. Näyttää siltä, että talo on saanut arvoisensa omistajat. Onnellisia vuosia heille Salan suloisessa talossa!


Salan talon vastapäätä oli pihalla tarjolla Pop Up-hengessä tapaksia ja Sangriaa. Ihana tunnelma ja hauska pihapiiri kerrassaan. Vatsat oli valitettavasti niin täynnä, että ei pystytty syömään yhtään enempää. Ihailtiin vain ja jatkettiin matkaa.




Ja nämäkin ihanat siellä.


Seuraavaksi pysähdyttiin vielä ihastelemaan tätä hieman puutaloista poikkeavaa taloa pihapiireineen. Talo kulkee nimellä Arvilommin talo ja se on rakennettu vuonna 1847. Talo on tehty hirsistä, mutta pinta on rapattu. Talo edustaa uusrokokoota, joka on Suomessa varsin harvinaista. Talon lisäksi tässä pihapiirissä saa ihastella myös piharekennusta, jossa on edelleen viiden hevosen talli, ulkohuussi, lantala, heinävintti, vajoja ja vanha jääkellari. Nimi talolle on peräisin 1930-luvulta, jolloin insinööri W. Arvilommi osti talon ja hänen sukunsa piti taloa hallussa 1980-luvulle asti. Nykyisin tämä kaunis talo ja pihapiiri on kahden perheen kaunis koti.




Bastionin edustalla käytiin sen verran kääntymässä, että nähtiin soittokuntalaisia. Tattooseen tulee soittokuntia eri puolilta maailmaa. Puvut oli tosi hienoja ja teltasta kuuluva soitto todella komeaa. En nyt kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni konsertteihin istumaan. Parasta ehkä oli juuri se tunnelma siellä Pikkuympyränkadulla, jonne soitto kantautui. Varmasti hauska kokemus olisi myös olla pihoilla järjestetyissä pikkukonserteissa.



Miehet hameissa veti kuopuksen huomion.




Olipa kiva päivä. Hamina on hurmaava pieni kaupunki. Tattooseen voi siis tästä lähtien suunnata toisenkin kerran. Olisimme varmasti viihtyneet noilla kaduilla asumassakin. "Rupesiko nyt kaduttamaan, että ette ostaneet taloa?" kysyi esikoinen minun entäjossitellessa. Ei kaduta. Mietimme asiaa oikeasti vain hetken. Talo oli selvästi meille sopimaton monessa suhteessa. Sen sijaan, kun tulimme sinisen talon pihaan, loksahti palaset paikoilleen. Tulimme kotiin. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Kuinkas lauantai on siellä puolen ruutua sujunut?

12 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onpa mukava tapahtuma,kivat kuvat.Aloin miettimään olenko koskaan käynyt Haminassa,en kai koska en muista . Ihanat nuo asut tosiaankin mutta voisi olla vähän epämukavaa kuljeskella sellaisilla. Mukavaa viikonloppua teille:)

Matkatar kirjoitti...

Ihana tapahtuma etenkin näin kesällä! Me olimme silloin joulun edellä vähän vastaavassa mutta kyllä oli kylmällä aika ankeaa.

Pepi kirjoitti...

Siinäpä yksi kesäkaupunki jossa on joskus käytävä! 😊 Nuo ympyräkadut on aina houkutelleet, jospa nyt joskus...

Mutta nyt rinsessakaarti iltapalalle ja nukkumaan, tässäpä tätä lauantaita täällä 💕

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Meillä oli juuri Meripäivät. Tästä Tattoosta tuli vähän sellainen kultturellimpi fiilis. Siistimpi juhla ilman sitä ylenmääräistä kaljottelua. Entisaikaan tyyli taisi olla mukavuutta tärkeämpää. Nykyään mukavuus menee jo liikaakin kaiken muun ohi?

Matkatar: Täällä satoi aamulla ja ajattelin, että sateellakaan ei olisi mikään kiva juttu. Onneksi puolilta päivin kirkastui ja meidän saapuessa paikalle, alkoi paistaa.

Pepi: Kahden vuoden päästä on seuraavat Tattoot, eli laita se kalenteriin, niin on vähän enemmän elämää. Hamina on näet TOSI pieni kaupunki ja siellä tavan päivänä ei ole ihan hirmuisesti tekemistä ja kierrettävää.

Nina kirjoitti...

olipa somia kuvia ja todellakin miksi ei enää tuollaisia vaatteita käytetä.. tosin olisin varmasti kuin mikäkin kermakakku tuollainen päällä kun näitä kiloja on karttunut tuohon keskivartaloon liiankin kanssa.
Tuli muuten kuvista yksi juttu mieleen joka muistutti Istanbulista.. noi katoista kiinni olevat "lakanat" jotka basaareiden kujilla aina on :)
Ja täällä jatkuu työputki vielä kuusi päivää joten sitten pääseekin ensi viikonlopuksi jo kotiin nauttimaan.
Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Oih, Vehkalahdelta kotoisin... Haminassa "oppikoulun" käynyt, jo vuosikymmeniä sitten pois muuttanut...mutta Haminassa on hienoa historiaa paljon. Nykyisellään pari kertaa siellä käyneenä (ilman tapahtumia)sanoisin, että aik ankeaa arkea... tai siltä se näytti. Mutta tuo historiaosuus o hieno - vaikka paljon on sielllä keskustassa laitettu kumon vanhaa...

Blogisi on ihana, tykkään lukea

airi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Nina: Minä taas ajattelin, että kun kunnolla kiristettäisiin korsettia ja pistettäisiin hörsöt päälle, niin ei haittaisi pömpötykset? Tuo lakana oli ihan aito purjeveneen purje. Mutta niitä on sellaisia aurinkovarjopurjeita myös, jota juuri eilen katselin ja mietin hankittavaksi tuohon meidän yläparvekkeelle. Voimia sitten vielä työputkeen!

Airi: Aika ankeaa arkeahan se taitaa olla vähän joka paikassa tavan päivänä. Loppusyksystä tasaisen harmaata. Kesä ja aurinko sentään kaunistaa paikan kuin paikan. Mutta jos kaipaa ihmisvilinää ja menoa, niin silloin tosiaan ei ehkä kannata mennä Haminan tavan arkeen.

Kiitos kommentista!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kivat kuvat Haminasta, en ole itse käynyt. Lomat on nyt vietetty ja arki alkanut. Viikonloppuuni kuului Eppujen 40-juhlakonsertti Tampereella ihanien ystävieni kanssa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Vai pääsit Eppijen juhliin. Hienoa. Minäkin olisin mielelläni tullut, jos olisivat juhlineet lähempänä. Siinä on bändi, joka on kuulunut elämääni oikeastaan aina.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että olette olleet tyytyväisiä taloon.
T.esa

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Esa: Erittäin tyytyväisiä. Tulehan käymään!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Ja ps. Meidän kakkonen alkoi juoksemaan ja haastoi isäänsä maratonille. Ehkä täältä siis tulee sinulle joskus juoksuseuraa:D.