lauantai 27. elokuuta 2016

MIES MENI ISLANTIIN

Kesäkuussa mies meni Islantiin, sattuneista syistä. Kun alkujärkytyksestä selvittiin, marssin kirjakaupaan ostamaan hänelle Islanti-oppaan. Tehtiin parin päivän pikaorientaatio maan matkailumahdollisuuksiin. Minä istuin makkarin vihreässä tuolissa ja luin ääneen. Kuopus oli vihreä kateudesta, kun tajusi Islannin olevan issikka-maa. Tuntuihan siellä lukeman perusteella olevan monenlaista. Valassafarista kuumiin lähteisiin ja villeihin lupiineihin. Lunnit ja issikat. Matkaan mies pakkasi makuupussin, tulitikut, goretex-kengät, pitkiä kalsareita ja villavaatetta. Sen verran kirjasta näet opittiin, että Islannissa ei ole koskaan hellettä ja että se on mitä parhain luontokohde.

Haikeaahan se oli, kun yksi joukosta jäi sinne Islannin kentälle meidän jatkaessa esikoisen kanssa matkaa. Islannissa satoi ja oli perin harmaata. Mies oli varannut ensimmäiseksi yöksi majapaikan Reykjavikista. Se ensimmäinen päivä häneltä meni sitten melkein siinä viisumi-hommassa, kun Reykjavikin Amerikan suurlähetystö pani toimeksi. Jo tuloa seuraavana aamuna aikaisin oli kymmenen vuoden viisumi Amerikkaan valmis. Lennot New Yorkiin sai varattua seuraavaksi aamuksi, joten hänellä oli noin vuorokausi aikaa ottaa Islanti haltuun. Mies siis vuokrasi auton ja lähti menemään. Menikin sitten koko päivän ja tulevan yön, kunnes palasi lentokentälle torkkumaan ennen lennolle pääsyä. Sen ensimmäisen vajaan vuorokauden aikana tuo ajoi noin 600 kilometriä. Onneksi oli valoisat yöt ja ruuhkavapaat tiet:).


Reykjavik ei tuntunut ihan hirveästi sykähdyttävän. Jos siis kaipaisi kaupunkikohdetta, ei mies ehkä tänne toiste lähtisi. Islannin juttu taitaa olla luonto.




Kuten moni muukin turisti, aloitti mies Islannin tutkiskelun Kultaiselta kierrokselta. Tämän noin 300 kilometrin pituisen kierroksen varrelle osuu monia lunnon nähtävyyksiä, kuten ne geysirit. Geysir on muuten yksi harvoja islantilaisia sanoja, joka on päätynyt lähes kaikkialle maailmassa käyttöön. Kyllähän me suomalaisetkin heti tiedämme, että mikä on geysir.


Matkan varrelta löysi jotakin sekä äidille että tyttärelle rakasta. 
Lupiinit ja hevoset.




Iso geysir joka aiemmin nousi aina 60 metriin asti ei ole juuri viime vuosikymmenten aikana purkautunut. Sen sijaan Strokkur suihkuttaa vettä 20 metrin korkeuteen muutaman minuutin välein.




Geysireiden jälkeen mies kävi katsastamassa Gullfoss'n eli kultaisen putouksen. Putouksen muodostaa kaksi erillistä peräkkäistä putousta, joiden yhteenlaskettu pudotus on 32 metriä. Putouksesta nouseva vesihöyry ja sumu muodostavat opaskirjan mukaan upeita sateenkaaria, mutta kastelevat niitä ihastelevat turistit helposti litimäriksi.  Mies ei ainakaan ole maininnut kastuneensa, mutta hienot kuvat hän on sieltä ottanut. Oi jospa oisin saanut olla mukana…




Oli saapunut ilta ja ilta kallistunut yöksi. Islannin kesäyöt olivat valoisat ja kuvaaja ei malttanut käydä vielä nukkumaan. Niinpä oli kultaisen kierroksen jälkeen ajellut vielä kohti Vik'iä. Matkan varrella oli taivas muuttanut väriään moneen kertaan. Aurinko jäänyt välillä vuorten taa ja sitten taas kirkastanut toisen hetken. On täytynyt olla kaunista ja inspiroivaa, sillä minun kokemukseni mukaan miestä alkaa helposti auton ratissa nukuttamaan. Nyt ei selvästikään nukuttanut.


Lisää lupiineja<3.








Vik on Islannin eteläisin kaupunki. Kuulema myös sateisin? Kaupungin matkailuvaltti on sen ympärillä ja edustalla levittäytyvät mustat laavahiekkarannat. Täällä saattoi ihailla myös jyrkkiä rantakallioita ja bongata lintuja. Nuo yläkuvassa olevat kivipaadet ovat paikallisen tarinan mukaan trolleja, jotka jähmettyivät auringon vaikutuksesta kiveksi. Siitä siis nimi peikkokalliot eli Reynisdrangar. Täällä mies käänsi auton nokan paluumatkalle.



Takaisin ajeli alatietä pitkin. Kävi kurkkaamassa sitä Sinistä Lagooniakin, mutta luonnollisesti se oli yöllä suljettu:).  Kaunista katsottavaa riitti kuvien perusteella ihan ilman sitäkin.





Mies palasi takaisin Islantiin päivää ennen meidän paluulentoa. Vuokrasi taas auton ja heitti toisen 600 kilometrin lenkin. Tällä kertaa ajoi Reykyavikista pohjoiseen. Sieltä olisi lähtenyt niitä valassafareita, mutta oli liian myöhään liikkeellä. 








Kuopukselle isänsä sai monta kuvaa issikoista. Niitä islannissa riittää. Hevoset ovat asuneet islannissa yhtä kauan kuin ihmisetkin. Ne avustavat edelleen maatilan töissä. Ratsastus on Islannissa yleinen harrastus. Hevosia voi vuokrata joko oppaalla tai ilman eri pituisiksi ajoiksi.




Näiden miehen kuvien perusteella Islanti on hyvin erityinen ja kaunis maa. Lähtisin mielelläni siellä käymään. Sellaista tosin tuskin tapahtuu, mutta onhan se nyt vähän kuin itse olisi käynyt, kun tuo puolisko on siellä ollut nämä asiat ja paikat ikuistamassa. Onkos siellä Islannin kävijöitä? Mikä oli oma suosikkisi maassa?

21 kommenttia:

neeakoo kirjoitti...

Vau mitä kuvia! Islanti ei oo ikinä ollut mitenkään sellanen "pakkopäästä" paikka, mutta näiden kuvien jälkeen kyllä ehkä sittenkin.. :)

anumorchy kirjoitti...

Ihan sanattomaksi jain noista kuvista!!!

Pepi kirjoitti...

Ihan kuin olisi uudelleen päässyt käymään, upeita kuvia! Ja kyllä siellä Gullfossilla kastuu, ainakin kun menee sinne kallioille missä kuvassakin näytti ihmisiä olevan. Mutta ei se yhtään haitannut, Islannissa kun yleensä tuppaa kastumaan. Useammankin kerran.
Kyllä se sen verran omanlaisensa paikka on, että suosikkia on vaikea nimetä...ehkäpä se oli juurikin tuo Gullfoss 😄

mimon mami kirjoitti...

Päivällä hain Islannin matkaesitteitä, kun meidän kunnassa oli pienimuotoiset matkamessut. Ehkä siitä kohde seuraavalle lomamatkalle. Haaveissa ollut jo pitempään. Aurinkoista sunnuntaita.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Luonto se on aina ja joka paikassa niin uskomattoman hieno, upeita kuvia, kiva kun jaoit miehesi ottamat kuvat, niin kaunista Islannissa näyttää olevan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

neeakoo: Ei minullekaan mikään pakkopäästäkohde, mutta ehdottomasti niitä maita johon menisin heti, jos mahdollisuus tarjoutuisi. Valitettavasti Islanti oli kallis maa matkata, eli tippuisi meidän listoilta nopeasti sen vuoksi. MInä kun en halua lomalla miettiä koko ajan, että mitä asiat maksavat ja asun mielelläni ihan kelpo hotellissa. Siksi kohteet meillä valitaan paljolti hintatason perusteella.

anu: Kauniita ovat minunkin mielestä.

Pepi: Selvästi ihan omanlaisensa, ei mikään kopioitu turistikohde. Tosin turisteja riittää jo siihen malliin, että Islannin täytyy käydä miettimään, että kuinka kauan voivat tällä tavalla jatkaa ilman, että turismi alkaa olla maalle haitaksi. Mies tykkäsi siksi ajella yöllä, kun sai olla ihan itsekseen;).

mimon mami: No sehän sattui sopivasti! Menkää ihmeessä. Auton vuokraus oli ilmeisen kohtuuhintaista muihin hintoihin verrattuna. Jos minä menisin maahan, vuokraisin auton ja kiertäisin koko 1-tien. Jos olisi varaa matkailuautoon, tarttuisin siihen. Tosin lentokoneen Islanti-esittelyssä oli toistaan kauniimpia hotelleja. Jos kukkaro kestäisi:).

Carola: Islannissa ihan omanlaisensa. Karu ja kaunis.


Hurmioitunut kirjoitti...

Voi hyvänen aika miten upeita ja kauniita kuvia!! Mieshän on ihan valmis valokuvaaja! Mikäs hänen ammattinsa taas olikaan...? ;P En ole koskaan käynyt Islannissa. Näiden kuvien perusteella luontokokemukset olisivat todellakin se ykkösjuttu ja elämys. Hintataso toppuuttelee minunkin himoani lähteä matkaan.

Allu kirjoitti...

Hienoja kuvia. Ennen olen sanonut, että ei kinnosta, mutta vähitellen alkaa aina enemmän kiinnostamaan.

Julia K kirjoitti...

Todella upeita kuvia! :)

Helena Ruotsala kirjoitti...

Olin toukokuussa siellä viikon; työmatka periaatteessa Akureyriin. Ei mikään kaupunkikohde, vaan historia, luonto ja pienet paikat kiinnostivat eniten. Toivottavasti pääsen vielä uudestaan ja hieman paremmalla (ei niin tiiviillä) aikataululla. Suosittelen erityisesti heppahulluille ja luonnosta pitäville!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Mies on se meidän perheen kuvaaja, mutta kaivaa kameran vain niin kovin harvoin esiin:). Raha ei tuo onnea, mutta se toisi kyllä mahdollisuuksia huomattavasti nykyistä enemmän;).

Allu: Ja sinne et voisi tuoda sateita mukanasi, kun siellä ON jo sateista ja viileää ympäri vuoden.

Julia: Niinpä.

Helena: Minua työ ei taida koskaan viedä ulkomaanmatkoille;(. Ja kun aloitin taas uudessa paikassa, ei tarvitse lomia suunnitella, koska niitä ei vain ole. Mutta ei se mitään, lottovoittoa ja eläkevuosien vapautta odotellessa tehdään ja matkataan minne pystytään. Ja olihan meillä matkarikas kesä 2016:).

aNNiKa kirjoitti...

Upeita kuvia, aivan kuin sadusta!

Jael kirjoitti...

Voi miten upeat kuvat. Islannin luonto,etenkin ne kuumat lähteet,on niin mielenkiintoinen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Annika: Minulle tuli myös satumaa mieleen. Tänne voisi sijoittaa hobitit, teletapit tai vaikka Harry Potterin. En ole asiaa tutkaillut, mutta luulisin, että Islannissa on kuvattu montakin elokuvaa, jossa on tarvittu hieman eksoottisempaa maisemaa.

Jael: Islanti talvellakin voisi olla mieleenpainuva näky. Joskus uitiin Turkin kuumissalähteissä, kun satoi lunta. Oli ihanaa.

Aili Nupponen kirjoitti...

Uskomattoman upeat kuvat ja hyvät 'meriselitykset', kiitos Mine ja puoliso!

♥♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Kiitos. Meriselityksiä piti lypsää ja lisätä itse matkaoppaasta loput:D.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan h-u-i-k-e-i-t-a kuvia! Jos ei noista nouse matkakuume, niin ei sitten mistään.
Itse en ole koskaan siellä käynyt - toiveita kyllä on - mutta noiden kuvien - ja sitten luettuani Satu Rämön kirjan "Islantilainen voittaa aina" - voisin hyvin kuvitella lähtevänikin Islantiin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: tuota kirjaa en ole lukenut. Ei auta lukeakaan, sillä ei ole lomaa eikä rahaa Islantiin menoon:). Toivottavasti sinä pääset!

Hanne kirjoitti...

Vau, mitä kuvia! Kiitos, että jaoit ne meidän katseltaviksi!
Kyllä on upea ja erikoinen maa, Islanti. Harvemmin tulee siihen duuntaan matkustettua, vaikka kaunista katseltavaa riittäisi:)
Mukavaa syksyä!

sarsa/Pohjoistuuli puhaltaa kirjoitti...

Islannissa on uskomaton luonto ja se valo! Upeita kuvia. Tekisi mieli lähteä uudestaan käymään. Olin Islannissa vuonna 1999 kolmisen viikkoa kiertämässä maata. Varmasti muuttunut niistä ajoista ainakin turistien määrän suhteen. Minäkään en lämmennyt Reykjaviklle, mutta se maaseutu ja luonTo.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hanne: Yleisön pyynnöstä jaettiin ja itsekin mieluummin katselen tästä, kun etsin kovalevyltä:). Joka puolella taitaisi riittää kaunista. Katselin tässä Villen ohjelmasarjaa Jäämereltä ja kyllä oli toinen toistaan ihanampia paikkoja, joihin on hankala päästä, mutta kyllä kamera kiittäisi, kun sinne saisi itsensä raahattua:).

Sarsa/Pohjoistuuli…;Sinä onnekas olet nähnyt sitten Islannin omin silmin.