perjantai 19. elokuuta 2016

VAPAAPÄIVÄ

Muuttaessamme kaksi vuotta sitten Suomeen, oli toivomuslistallani ehdottomasti päivätyö. Lasten asettuminen suomalaiseen koulumaailmaan tuntui isolle asialle ja vuorotyön yhdistäminen siihen alkuhässäkkään tuntui vaikealle. Onni suosi Paluumuuttajatarta ja sain kaksi vuotta tehdä työtä koulumaailmassa valtion tasa-arvorahan turvin, päivätyössä. Mikä kaikkein suurenmoisinta, tein työtä nimenomaan niillä kouluilla, joissa kolme nuorinta lastani aloittelivat eloaan suomalaisina koululaisina. Näin sain omin silmin todistaa jälkikasvun mutkattoman sujahtamisen koulumaailmaan, tutustua heidän oppimisympäristöönsä, luokkatovereihin ja heitä opettaviin opettajiin. Keväällä projekti loppui ja sitä myöten työt, kuten blogia seuranneet hyvin tiedättekin. Harmitti niiden lasten puolesta, jotka ovat kahden vuoden aikana apuani tarvinneet. Omien lasten puolesta en kyllä huolehdi. Omat siivet tuntuvat kaikilla hyvin kantavan.





Uutta paikkaa hakiessani päivätyö ei enää ollut itselleni ehdoton vaatimus. Toki perhe-elämän suhteen tuntuu järkevälle, että työ on edes pääosin päiviin keskittyvää. Iltaisin kun sitä ehtii perhettä näkemään ja  vanhempia tarvitaan mm. siinä kuljetusrumbassa. Iltatyö silloin tällöin ja joskus kiinni olevat viikonloput eivät kuitenkaan haitanneet enää tätä äitiä, joten pistin nykyiseen työhön hakupaperit menemään ja hyvin kävi. Nyt olen nelisen viikkoa harjoitellut vuorotyöläisen arkea. Öitä en joudu, Luojan kiitos, valvomaan. Olen pääosin aamuvuoroissa. Viikonloput ovat kiinni suhteessa yksi kolmesta. Kellon soidessa tarpeeksi monta kertaa kello kuusi, alkaa jo toivomaan silloin tällöin niitä iltavuorojakin. Aamupäivässä kun ehtii tehdä kotona monenlaista ennen töihin lähtöä, vaikka olisi nukkunut ruhtinaallisesti jopa sinne seitsemään tai kahdeksaan:). 




Työvuoroissani vaihtelee aamujen ja iltojen ja viikonloppuvapaiden lisäksi myös viikon vapaapäivien määrä. Tällä viikolla minulla on töitä kuusi päivää ja vain yksi vapaapäivä. Ensi viikolla vahinko otetaan takaisin ja vapaapäiviä on kolme. Tämän viikon ainoa vapaapäiväni osui tälle perjantaille. Huomasin oitis, että arkivapaa on aikamoisen ihana ja ihan erilainen tunnelmaltaan, kun viikonlopulle osunut vapaapäivä. Nythän koko muu perhe on töissä ja koulussa ja minä hallitsen tämän päivän kulkua ihan yksin:). Ja mitä se tämä vapaapäiväni sitten sisälsikään?




Heräsin kello 6:20 ihan pirteänä. Kävin viemässä kakkosen kouluun ja isänsä töihin. Aurinko paisteli ihanasti joten päätin lähteä aamukuvauksille Mussaloon. Satama-alueen vieressä muistelin joskus sijaineen sellaisen Tuulipuiston, jossa vuosia aikaisemmin paisteltiin makkaraa. Hyvin pian kävi selväksi, että sataman laajennus on muuttanut asioita ja puisto on todennäköisesti mennyttä. Aidan vierestä kuitenkin meni kapea polku, joten päätin kävellä tuulimyllyille joka tapauksessa. Muutama mökki jäi polun vierelle. Oli myös luvattoman paljon roskaa, jonka perusteella metsikössä taidetaan juoda mm. ulkomaan viinaksia. Ranta oli kuitenkin edelleen kaunis ja metsäpolku osittain kaunis ja rauhallinen. Sataman äänet kuului toki koko ajan ja kun pääsin tuulimyllyille ilman täytti niiden hurina. Tässä vaiheessa mietin, että miksi ihmeessä en ottanut mukaani aamukahveja rannassa nautittavaksi? Muista siis kahvit mukaan ensi viikon arkivapaapäivänä!





Kotiin tullessa pistin paistin uuniin ja keräsin pihalle tippuneet omenat. Omenoita ja luumuja tulee tänä vuonna ihan hirveän paljon. Vieläkään en kerennyt kahveja juomaan, sillä oli aika lähteä viemään kakkoselle kassi kaupunkiin. Poika lähti bussilla kohti Tamperetta. Sitten olikin aika hoitaa monta rästiasiaa. Pankissa kävin selvittämässä, että miten lunastetaan amerikkalainen shekki. Lue: hankalasti. Vakuutusyhtiössä istuin pitkän tovin odottamassa esikoisen matkavakuutuksen peruuttamista. Sain siinä odotellessa varattua kolmoselle ajan korvalääkäriin. Ostin kakkoselle puuttuvat lukion kirjat. Lampsuttelin hetken torilla ja hypistelin kaupoissa sitä ja tätä. Tulin kotiin kahville. Hain miehen töistä. Ja kappas, kello ei ole vasta kun kolme. Vapaapäivästä on vielä melkein puolet jäljellä:). 




Mitenkäs siellä? Päivätyöläisiä, vuorotyöläisiä, eläkeläisiä, työttömiä, vuorotteluvapaalaisia? Voisitko tehdä vuorotyötä vai käytkö mieluummin töissä vain päivisin? Ja kotkalaiset: Mitä sille Tuulipuistolle oikein tapahtui?

11 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Päivätyöläinen täällä ilmottautuu. Teen 35 tuntista työviikkoa. Toimistorotan ei tarvitse miettiä vuorotyön sopimista. Mieluiten kutenkin säännölliset työajat ja viikonloput vapaat. Muuten näkisin meidän kahta "dublinilaista" aivan liian vähän.

Leena Lumi kirjoitti...

Sait parhaan mahdollisen työajan! Tein ison päivälehden toimittajana kahta vuoroa ja siitä olen elämäni aikana pitänyt eniten. Oli niin kiva, kun joskus sain nukkua pitkään tai ehti hoitamaan asioita tms. Toisaalta taas olen iltavireinen, joten iltavuorot olivat suorastaan ihania. Ole onnellinen nyt<3

Olen muuten seurannut muutamia kolmivuorotyötä koko ikänsä tehneitä ja eipä houkuta...

Asiolla on tapana järjestyä!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Normi päivätyöläinen , sopii minulle tykkään kun on viikonloput vapaat ja tietty työaika, menen mielelläni aikaisin töihin ja vastaavasti myös lähden aikaisin jää koko iltapäivä ja ilta vapaaksi.Keskellä viikkoa olisi kyllä kiva, jos olisi vapaapäivä, sitä joskus kaipaisin.Hyvää vikonlopua!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi työajaton eli ei varsinaista työaikaa kunhan työt hoituvat. Välillä kovasti kiireistä, mutta kiva kun ei aina täydy olla paikalla samalla kellon lyömällä.

Jael kirjoitti...

Hyvä että ensin oli pehmeämpi lasku työelämään Suomessa.mutta ihanaa että löytyi hyvä työ senkin jälkeen.Menneisyydessä hotellialalla tein vuorotöitä, kunnes lapsi syntyi. Sopi hyvin siihen elämäntyyliin silloin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

SaaraBee: 35 tuntia tuntuu varmasti mukavalle ajan puolesta. Se on kummallista, että on ihan eri päästä töistä 14.40 kuin 15:).

Leena: Minustakin tämä on mukava, tosin minulla on ollut iltavuoroja tosi harvakseltaan. Yövalvomiseen en hevillä lupautuisi, sillä minulla on migreeni, joka vaatii suhteellisen säännöllistä elämää pysyäkseen aisoissa. Opiskeluaikana kun valvottiin harjoittelussa, oli kroppa sekaisin pitkät tovit sen jälkeen.

Carola: Keskellä viikkoa ei saa vapaata jos on viikonloput vapaana. Meillä perhe varmaankin toivoisi mielummin niitä viikonloppuvapaita, mutta kun ihan itsekkäästi ajattelen, niin ne arkivapaat on enemmän OMIA vapaita:).

Anonyymi: Elin 14 vuotta ilman työaikaa. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Välillä puskettiin melkein vuorokauden ympäri ja sitten kun oli väljempää, otettiin rennommin. Pienten lasten kanssa se oli hyvä systeemi, pystyi reagoimaan heidänkin asioihin paremmin päivän sisällä. Ja minusta kehkeytyi aika nopea ja napakka tekemään:). Kun tehdään, tehdään.

Jael: Aikansa kutakin, niinhän se on. Tässä elämänvaiheessa tämä kyllä sopii ihan hyvin.

Matkatar kirjoitti...

Vaihtelevan kuuloista sinulla, mutta se taitaakin olla kivaa? Luulen että minä tykkäisin, vaikka ihan rankkoja vuoroja (esim yötä) en epilepsiani vuoksi voisi tehdä. Tällä hetkellä olen työttömänä, mutta ei se minua ole haitannut. Mies on ollut kesän töissä ja tulemme niin vähällä toimeen kun lapsia ei enää asu kotona.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Vaihtelu virkistää. Meillä valitettavasti ei ole pienet menot, vaan kamalan isot. Tämä vaihe, kun on lainaa ja lasten harrastukset, isot ruokalaskut jne. Sen tähden vakityö on valtavan iso ja helpottava asia. Jotenkin on kuitenkin tultu kesälläkin toimeen, ja reissattukin menemään.

Kääpiöotus kirjoitti...

Kolmivuorolaisen vaimo täällä hei. Puolensa ja puolensa =D Jos olisi mahdollisuus valita niin mielummin vain kahta tai oikeastaan yhtä vuoroa (: Ainakin näin pikkulapsiarjessa.

Kääpiöotus kirjoitti...

Kolmivuorolaisen vaimo täällä hei. Puolensa ja puolensa =D Jos olisi mahdollisuus valita niin mielummin vain kahta tai oikeastaan yhtä vuoroa (: Ainakin näin pikkulapsiarjessa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kääpiöotus: Pikkulapsiarjessa ei tosiaan minunkaan mielestä sovi muu kuin päivätyö, mieluummin lyhennetyllä työajalla:). Tsemppiä!