torstai 1. syyskuuta 2016

RAKAS SYYSKUU

Syksy on minun tammikuuni. Uusi alku mahdollisuuksia täynnä. Syksyllä tekee mieli ottaa asiat haltuun. Aloittaa jotakin uutta ja saada asioita aikaiseksi. Syksyllä minussa virtaa ideoita ja aistit ovat avoinna. Niin on näköjään myös muussa perheessä. Miehellä ja kolmosella on venekuume. Esikoinen sijaistaa koulussa, aloitti englanninkurssien pitämisen ja ilmoittautui kolmelle eri kurssille kansalaisopistoon. Abivuosi ei näytä vielä painavan. Kuopus ratsastaa, aloittelee taas jumppaa ja hinkuaa zumbaamaan. Kakkonen lopetti jalkapallon ja ilmoittautui siskonsa kanssa nyrkkeilyyn.   Opettelee lukiolaisena oloa. Meinasi juosta puolimaratonin. Minusta syntyy tasaisella tahdilla sukkia, kuvakirjoja, omenahilloa, matkahaaveita ja syksyistä hyrinää. Uudet ruokareseptit kiinnostaisi myös.





Töissä on päivä päivältä mukavampaa. Minä olen löytämässä paikkani ja opin edelleen joka päivä jotakin uutta. Miten hyvä tuuri minulle taaskin on käynyt, kun työtovereiksi on sattunut mukavia ihmisiä. Kaikkein ihanimpia ovat ne joita varten töissä käydään, joiden tavat ja toiveet on tullut tutuksi. Päähäni on piirtynyt jokaisen "käyttöohje", joka helpottaa päivittäisessä kanssakäymisessä. Voin siis huokaista helpotuksesta tässäkin suhteessa. Töihin on kiva mennä.





Arkivapaita ei ole ollut siten Pitäjänsaaren, joten kuvat ovat olleet lopussa. Tänään asiaa korjattiin, kun lähdin töiden jälkeen viemään kuopusta ratsastamaan. Tyttö on säilönyt kaikki synttärilahjarahat ja käyttää niitä ratsastustunteihin. Hienosti sujuu ravit, käännökset ja pysäyttämiset. Hevosen hoito on mukavaa puuhaa ja kaverinkin ratsastustuntia lähtee mielellään katsomaan. Minä tein syksyisen kierroksen metsässä tunnin aikana. Ruska antaa vielä odottaa itseään, mutta muuten kaikki syksynmerkit ovat selvästi ilmassa.






Syksyn ihanuus on aamun kirpeys ja pelloilla lepäävä usva. Omenantuoksu pihalla ja kodissa. Villasukat ja neuleet, ikkunoista sisään hiipivä viileys. Takkatuli ja alakerrassa lämpiävä sauna. Illalla saapuva pimeys ja kynttilänvalo. Syksyn sato ja pian värjäytyvät lehdet. 




Syksyyn liittyy myös monta pitäisi asiaa. Pitäisi lopultakin kylvää se nurmikko. Leikata tuon etupihan puun kuolleet oksat. Tyhjentää komposti. Kerätä loppu sato laatikoista. Keittää vielä monet omenahillot puussa riippuvista hedelmistä päätellen. Kasata kesä pois pihalta, odottamaan tulevaa vuotta. Siivota pois kesävaatteet ja kaivaa talvisemmat tilalle. Pitäisi tiputtaa kesän mukana tuomat kilot ennen joulun mukanaan tuomia kiloja. Sitten kun ehtii ja jaksaa. Monen asian kohdalla jaksaa usein vasta sitten kun on pakko. Ja on niitäkin, jotka peittyvät aikanaan lumeen ja löytyvät edestä tulevan keväänä.




Enemmän kuin pitäisi, syksy on lupa olla. Tehdä minkä jaksaa ja mitä huvittaa. Mahdollisuus kääriytyä vilttiin ja huokaista. Tervehdin siis sinua rakas syyskuu, lempikuukauteni. Mielenkiinnolla odotan kaikkea sitä mitä tuot tullessasi. Entä siellä? Onko syksy iloinen asia vai kirosana?

11 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Alku syksynä tai loppukesänä syntyneenä pidän kirpeästä tai lämpimistä syksystä, pieni sade on rauhoittava ja kuuluu syksyyn, usva tai sumu omalla tavallaan kauniita kumpainenkin.
Minä korkkasin tämän syyskuun leivontaillalla ja leivoin omppu-ja broileripiirakan.Minullakin syksy on pitäisi tehdä osastoa ja innostun helposti puuhailemaan jotakin uutta.Kotoilu on syksyyn kuuluva juttu, jos kesällä oltiin menossa, niin syksyllä on kodin vuoro;)Mukavaa syyskuuta!

anumorchy kirjoitti...

Sulosen pullukka heppa kuopuksella. Ja se kisu.
Meillä ei vielä syksy tunnu missään. Ehkä vasta ensi kuussa. Tai no koulut alkii tänään.
Ja isännällä on flunssa.

Jael kirjoitti...

Hienot hepat ja suloinen kisu:) Täällä tosiaankin lämmintä ja helteistä edelleenkin.
Syyskuussa vanhenen,ja toivon että viilenee.

Tiina V. kirjoitti...

Hienot kuvat!
Kissa näyttää nauttivan iltapäivän lämmöstä.
Itse en oikein pidä syksystä. Hiipivä kylmyys ja pimeys puistattavat.
Onneksi päivisin auringonpaisteessa on vielä melkein kesäinen tunnelma :)
Mukavaa viikonloppua!

Leena Lumi kirjoitti...

Syksy on minunkin tammikuuni! Suomen luonto, kaikki syyskuussa on hillittömän antelias <3

Ratsastusta parempaa harrastusta ei ole! Nouse sinäkin ratsaille! Minä tein sen 30 vuoden jälkeen!!! Aloitin 10-vuotiaana ja ratsastin melkein joka päivä. Ja tallilla meillä oli oma joulukin<3

Mitä noilla hepoilla on päässään? En ole ennen nähnyt...Hirvikärpässuojia?

Mukavaa syyskuun jatkoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Meillä omenoista valmistuu jotakin tasaisella tahdilla. Yksi omenapiirakka, yksi omenakaurapaistos, parit hillot. Mitäs seuraavaksi tekisi?

Anu: Kisulla oli todelliset kissanpäivät siinä tuolilla, paikassa auringossa:).

Jael: Täälläkin on ollut vielä päivisin jopa lähemmäs 20 astetta. Ihana syksy monella tapaa.

Tiina V: Hiipivää kylmää varten on villasukat ja paidat, huopa, kuppi kuumaa kahvia ja takkatuli. Mikä ihana syy käpertyä sohvannurkkaan tai sänkyyn peiton alle.

Leena: Vähän teki kyllä mieli koettaa. Etenkin kun kuopus ratsuineen katosi syksyiseen maastoon. Tuolla tallilla käyttivät tuollaisia suojia hepojen päässä. Olisiko ollut hirvikärpäsiä varten sitten? Ihana pieni talli muuten, pilttuut niin viimisen päälle puhtaat ja hyvinhoidetut.

Satu kirjoitti...

Syksy on minullekin inspiroivaa aikaa. Paljon enemmän kuin se tammikuu, joka ei kyllä inspiroi mitenkään! Vasta sitten myöhemmin, kun alkavat ne pimeät ja harmaat ajat, alkaa mielialakin laskea. Tai sekin riippuu oikeastaan omasta elämäntilanteesta - joskus ei harmautta ja piemyttä ehdi edes huomata!

Airi kirjoitti...

Syksy on minullekin uusi alku. Ihanasti olet ikuistanut kissamaisuuden syvimmän olemuksen. Nautitaan syksystä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Minä kyllä huomaan pimeän, silloin kun se on loputonta. Mutta en kyllä suostu vain voivottelemaan, vaan yritän keksiä jotakin mukavaa ja pimeyden katkasevaa siihen jaksoon. Ja ainahan on ainakin joulu;).

Airi: Tuo kissa osasi tosiaan ottaa kissailusta kaiken irti. Nautitaan!

Petra kirjoitti...

Syyskuu ei viela taalla tunnu syksylta mutta kylla tahan kuuhun liittyy oma rajapyykki, koulut alkavat kuun lopussa, vieraat ovat lahteneet ja arki alkaa rullata tasaisesti. Kiloja pitaisi pudottaa taallakin ja lahtea kuntosalille. Syyskuu ja lokakuu ovat taalla mieleisia kun ne helteet on lusittu ja nyt on kelit parhaimmillaan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Minä rakastin syyskuuta myös siellä. Lempikuukauteni siis sekä siellä että täällä. En pääse nyt kilojen pudottamiseen ollenkaan kiinni. Tekee järjesttömästi mieli syödä kaikkea hyvää koko ajan. Argh. Ja tiedän, että mitä pimeemmäksi menee, sitä järjettömämmäksi kasvaa myös mielihalut.