Sellainen reilu 20 vuotta sitten kesät oli yhtä kuin hääjuhla toisensa perään. Keskimäärin noin neljät tai viidet häät joka kesä. Siinä oli ideariihtä poikineen, kun mietittiin häihin ohjelmia tai polttarijuttuja morsiammille. Entäs sitten se ikuisuuskysymys, että mitä päälle näihin häihin, kun samat vieraat oli suunnilleen joka häissä eikä aina kehdannut pukea sitä samaa mekkoa. Lahjalistat oli onneksi jo jokaisella ja siitä sitten vaan poimittiin sopivin lahja omalle kukkarolle. Oi niitä aikoja ja ystävyyden iloa.
Sittemmin on häät ollut harvinaista kesänvietettä. Jälkipolvi ei ole vielä aloittanut omaa hää-kierrostaan ja meidän ystäväpiirissä on pysytty yhdessä myötä ja vastamäissä, eli kovin harva niistä 20 vuoden takaisista liitoista on ajanut karille. Turkin vuosina osallistuttiin muutamiin häihin, kun saatiin uusia tuttuja ja siellä oli tavallista tulla kutsutuksi myös tuttujen tuttujen häihin. Vaikkei aina olisi ollut niin väliksikään.
No, eilen oltiin pienissä häissä. Kolmosen kummisedältä tuli näihin häihin kutsu ja mehän ajettiin Jyväskylään niitä juhlimaan. Oli sellaiset aikuiset häät. Hyvää ruokaa, vanhoja tuttuja, kaunis morsian ja komea sulhanen. Papin puheesta jäi mieleen se, että oikeastaan ainoa avioliittoon sopiva kilpailulaji on se "toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Puolisoa kannattaa kehua ja ihailla ääneen ja muidenkin kuullen. Nalkuttamista kannattaa välttää viimeiseen asti, sillä siitä ei ole ikinä mitään hyötyä. Toista on turha yrittää muuttaa, vaan kannattaa rakastaa häntä ihan sellaisena kuin hän on. Puoliso kannattaa pitää samalla puolella. Onnellinen se, jonka puoliso on hänen paras ystävänsä.
Jokaisissa häissä sitä toivoo, että pariskunnalla riittää tahtoa rakastaa jokaiseen päivään. Että tämä liitto saisi kestää. Toivoo pariskunnan olevan toisilleen se sopiva apu ja jokapäiväinen ilo. Että heillä kävisi yhtä hyvä tuuri kun itsellä silloin aikanaan kävi. Kun löytyi tuo paras apu ja elämän ilo. Syntyi vielä nuo neljä maailman ihaninta. Kaksi kaunokaista ja kaksi komeaa. Tämä rakas oma perhe. Mutta hitsi, kun jäi se pehekuva kaiken muun kuvauksen ohessa ottamatta.
4 kommenttia:
Kaunis kuva kaunokaisista ja komioista. Suomalaiset haat ovat siita mukavat etta niissa on, kuten kuvissakin, aina loistavat ruuat eivatka ne ole niin kaavoihin kangistuneita. Turkkilaiset taas, noh, ovat juuri aika tylsia monesti noiden puutteiden vuoksi.
Petra: Justiinsa. On hämmästyttävää, että noin vieraanvaraisessa kulttuurissa oli niin säälittävät häätarjoilut. Ja musiikki niin lujalla, että keskustelusta ei tullut pöydässä yhtään mitään. Näissä häissä oli siis asiat huomattavasti mukavammin.
Voi miten herkullisen näköiset tarjoilut! Minä en ole ollut elämäni aikana kuin ehkä 5 häissä. Nykyään tuntuu olevan (ainakin meidän suvuissa) se trendi, että "karataan naimisiin" maistraatissa ja ilmoitetaan, että me nyt mentiin naimisiin. Ja oman ikäiset alkaa ehkä vasta nyt pikkuhiljaa menemään naimisiin.
Hurmioitunut: Ehkä sinun hääsumasi on vielä edessä? Kivoja juhliahan ne häät ovat. Aina kannattaa juhlia, kun on aihetta juhlaan ja avioliitossa ehdottomasti niin on. Ei siis mitään maistraattiin karkaamisia enää!
Lähetä kommentti