lauantai 19. joulukuuta 2015

LUULEN SEN OLEVAN TULOSSA

En vielä ole löytänyt joulurauhaa, mutta luulen sen olevan tulossa. Joulumieli on nostanut päätään useammankin kerran. Se tavoitti minut ainakin alakoululaisten joulujuhlassa, jossa topakka rivi ekaluokkalaisia pyysi enkeliltä siunausta jouluunsa. Autossa matkalla tuntemattomaan, kun mies lahjoi ihan vaan vaimonsa nimipäivät. Tänään teatterissa, kun istuimme kuopuksen kanssa seuraamassa Muumien taikatalvea. Makuuhuoneeseen ilmestyneessä tonttupajassa, jossa vaihtelevassa kokoonpanossa tehtiin tänään yllätyksiä ja käärittiin paketteja. Siinä oli näkyvissä antamisen ilo.



Valkeaa joulua ei sen sijaan ole näkyvissä. Tänään Kotkassa oli aurinkoista ja lämmintä noin kuuden asteen verran. Teatterin jälkeen kiipesimme kuopuksen kanssa Palotorninmäelle, jotta olisi edes jotakin kuvaa blogiparkaankin laitettavaksi. "Kirjoitatko sinä blogia siitä, että kiipesit mäelle ottamaan kuvia, jotta olisi jotakin kirjoitettavaa blogiin," kysyi kuopus. Näköjään minä kirjoitan.




Ei ole ehditty tehdä suurta joulusiivoa, mutta on siistitty koti. Suunniteltu saunan pesua. Aloiteltu joululahjaostosreissuja lasten kanssa. Viimeiset lahjahankinnat on suunnitelmissa. Kuusi piti hakea tänään, mutta se askare siirtyi huomiseen. Niin kuin aika moni muukin. Onhan noita onneksi vielä jokunen, noita huomisia. Olen myös ruvennut ajattelemaan niin, että päiviä on vielä joulunkin jälkeen.




Viikko sitten meiltä hajosi liesi. Koko viikko onkin ollut varsinainen ruokaviikko. Oletteko koskaan miettineet, että kuinka monta ruokalajia sitä pystyy tekemään pelkästään uunissa? Meidän repertuaari jäi aika pieneksi. Keskiviikkona korjaaja kävi pelottelemassa varaosien saamattomuudella ja soitti perään, että korjaus maksaisi enemmän kuin uusi liesi. Hetken jo mietin, että jouluruuista pelkästään uunia käyttämällä onnistuu kinkku. Ehkä uunipuuro. Salaatti? Loppu hyvin kaikki hyvin: vakuutustoimisto antoi luvan ostaa uuden lieden. Sellainen löytyi eilen ja asentajakin saatiin kiinni oven raosta. Johan taas keittää kinkun kaveriksi vaikka perunoita. 



Avataanhan siis ovi joulun tulla. Juuri sellaiseen huusholliin, joka siellä oven takana tällä hetkellä seisoo. Koska meidän etuoven lukko päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti, avaan tänä vuonna kellarin oven. Tervetuloa, tervetuloa. En ehtinyt tänä vuonna odottaa, mutta ehkä juuri siksi oletkin oikein erityisen tervetullut. Maanantaina käyn vielä töissä, mutta älä anna sen häiritä. En minäkään anna.

10 kommenttia:

MatkaMartta kirjoitti...

Ihana kuopus :) Kuulostaa ihan loogiselta ja mahdolliselta kuvausreissulta, että olisi jotain kirjoitettavaa ja muutama kuvakin. Joulustressi ei ole tänne asti lonkeroitaan tunkenut, varsin stressitön olo, mutta jostain selkärangasta se kai nousee että edes jotain pitäisi siivota. Katsotaan, mitä ennättää ja miten käy.

Eeviregina kirjoitti...

Siivoukset on vaiheessa, joka komeroon en aio edes kurkata. Leipomuksetkin ovat vielä edessä, meillä hajosi se uuni! Uusi hella nököttää vanhan vieressä odottaen asentajaa. Onneksi on vielä niitä huomisia. Eikä anneta kiireen ja ressin nostaa päätään, joulu tulee kuitenkin!

Satu kirjoitti...

Aivan ihania Kotka-kuvia! Hyvää joulun odotusta teille - uskon että nämä pienet joulunalusvastoinkäymiset kääntyvät pian onneksi. :-)

Kirsi Cifci kirjoitti...

Täälläkin on kuusen haku ohjelmassa tänään...eilen viimein terassi sai jouluvalonsa, kotimme alkaa näyttää jouluiselta pikkuhiljaa ja tortut on tehty...lunta ei tänne ole tulossa, vaan tänään odotellaan lämpöennätystä!? Hassulta tuntuu kun maa on musta ja ruoho vihertää ja itse laittaa joulukoristeita esiin ;)
Töihin pitää herätä vielä kahtena aamuna ja aatonaatto vapaa on buukattu lanttu-ja porkkanalaatikoiden tekoon...lahjojenkin pitää peittyä kääröihin ja sitten antaa juhlan tulla.

Mukavaa joulunodotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!

Lohdullista lukea ajatuksiasi, koska minullakin joulu on vielä jotenkin kateissa. Koti on kyllä ollut jouluasussaan jo kuukauden päivät, mutta se joulumieli.....
Minulla alkoi pitkä joululoma, niinpä me pojan kanssa leivomme, siivoamme ja paketoimme alkavalla vkolla. Jotakin on jo ostettu valmiina myyjäisistä, jotakin saatu lahjaksi oppilailta ja loput teemme itse.
Sinulle OIKEIN RAUHAISAA JA HYVÄÄ JOULUA!!
Toivottaa Ulla

Liivia kirjoitti...

Mulle tuli vähän hiki kun luin tämän:) Sillä lähes kaikki jätettiin täällä vain tekemättä. Tänään pakataan, mutta pakkausten keskelle tulee vieraita- siitä kyllä pienoinen stressi.
Me tehdään aina jouluruuat (uunisitruunayrttikanaa ja uunijuureksia) pelkästään uunissa, mutta kahvin ja teen keittämistä suuresti haittaisi lieden hajoaminen, meillä kun ei ole mitään keittimiä kumpaankaan lajiin. Ajatuskin ilman kahvia olemisesta olisi vaikea. Tosin puuhellalla teemme liesiruuan talviaikaan vallan, joten pelastustakin olisi.
Juuri eilen muuten kuuntelin radio-ohjelman jossa sanottiin että jouluksi ei pitäisikään tehdä suurta siivoa kun pyhinä kaikki kuitenkin sotkeutuu. Vain siistiminen ja kunnon siivo vasta tammikuussa.
Noh, kunnon siivoja ei meillä tehdäkään paitsi silloin harvoin kun tulee yövieraita, silloin siivotaankin raivokkaasti pari päivää ja ollaan sitten ihan kanttuvei kun vieraat saapuvat:)

Toivon rauhaa sinnekin pikaisesti saapuvaksi ja hyvää joulua teille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Sellaista se on nyt ollut. Suomi on ollut kuin musta aukko. En näe aurinkoa arkisin juuri koskaan. On ollut kuvausaiheet siis melko vähissä! Ihan pitää asiakseen lähteä viikonloppuisinkin, mutta kun ei ole ollut oikein voimia. Ehkä tämä blogi nyt hieman piristyy, kun emäntä pääsee lomalle?

Eeviregina: No kääk. Hankalaahan se olisi ilman uuniakin. Etenkin se kinkun paisto:). Toivottavasti asentaja pian tulee ja pääset normipuuhiin. Ja sitten vaan ihan rauhallisesti, iiiiihaaaan rauhallisesti.

Satu: Kyllä vaan. Osaahan taas arvostaa liettä. Keittämistä ja ruskistamista.

Kirsi: Kaupungilla katselin, kuinka pensaat pukkasi silmua. Raukat. Ovat luulleet, että vuorossa on joku merkillinen musta pimeä kevät.

Joulukuusi on minulle tunnelmantuojista suurimpia. Joskus nuorena aina sain kohtauksen, kun äiti yritti sanoa, että mitä jos tänä vuonna ei kuusta hankittaisikaan. Ja etenkin muovikuusijoulujen jälkeen nautin aidon kuusen tuoksusta. Kohta se sitten rakennetaan tuohon sohvan viereen kynttilöitä kukkimaan.

Ulla: Aina se tulee, edes käymään. Se joulumieli. Ja vaikkei tulisi, tulisi joulu. Eikä se mieli muuten aina liity koristeisiin, ei lahjoihin tai leivonnaisiinkaan. Minut se nappaa mukaansa milloin mistäkin.

Liivia: Jokainen saa elää ja juhlia tyylillään. Tai paeta pois. Teidän pakoa seuraan nyt ilolla. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, saan nauttia siitä aamukahvilla useampaan kertaan. Liivian näköistä joulua sinulle! Hyvää matkaa!

Jael kirjoitti...

Kuvista ei millään uskoisi että on joulu ihan muutaman päivän kuluttua tai että yleensä on joulukuu.
Kyllä se joulumieli toivottavasti tulee,eihän siihen lunta tarvita (muistan Istanbulin postauksesi;D) Onneksi saitte uuden lieden,ilman sitä on kyllä aika pulassa.
Oikein hyvää joulunaikaa teidän perheelle:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Sama oli viime vuonna. Muutama päivä ennen aattoa tehtiin retki rannalle. Jouluaattona jo iskettiin jäähän avantoa. Nyt ei taida tulla valkeaa joulua, eikä jäätäkään rikottavaksi. Näillä siis mennään. Istanbul on tosiaan opettanut, että joulu ei vaadi lunta.

Petra kirjoitti...

Rauhaisaa joulun odotusta, meillakin hajosi yhta ja toista viime paivina kuten tietokone ja pesukone, sen lisaksi podimme noin viikon mahatautia tytön kanssa, mutta kuusi on pystyssa ja ukki ja mummi taalla, sehan on paaasia. Olin melkein puoli vuotta ilman uunia ja tassa juuri mietin etta kylla se niin taitaa olla, etta liesi on uunia tarkeampi.