torstai 10. elokuuta 2017

TUNNISTIN UNIKOT

Kuinka moni on jo törmännyt somessa tähän huikeaan Karkkilan kukkapeltoon? Minä olin ja siksi oli nyt loman kunniaksi kotiin palatessa tehtävä koukkaus sen kautta. Kyllä kannatti. Tuntui ihan huipauttavan ihanalle, kun se yht´äkkiä oli siinä tien vieressä. 





Kukkapellon isä on Karkkilassa Hongiston kartanon maita viljelevä Mikko Kotamäki, joka päätti kylvää pellollisen kukkia ihan kai vaan ohikulkevien iloksi ja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Pelto on sellainen kukkien ilotulotus, että ei tiennyt mihin katseensa kääntää tai kameransa suunnata sen sisälle ilmestyneitä polkuja astellessa. Samaan aikaan oli samassa puuhassa Tampereelta varta vasten peltoa kuvaamaan saapunut naisihminen, joka oli nähnyt pellosta kuvan facebookissa ja päättänyt tulla sen kahteen kameraan ja yhteen puhelimeen kuvaamaan. Päivittelimme tätä ihanuutta yhteen ääneen ja erikseen.





Tunnistin ruiskaunokit, päivänkakkarat ja monenlaiset unikot. Monia vain ihaillen katselin, vaikken lajia tiennytkään. Tällaisen kukkaloiston kun saisi oman pihan perukoille tuon ruman risukasan tilalle, niin voihan hyvät hyssykät, kuinka siitä mieli iloittelisi<3. Ensi kesänä?






Menkäähän nyt ihmeessä hyvän sään aikana katsomaan tätä kukkapeltoa osoitteeseen Läyliäistentie 562, Karkkila, kun on vielä kesää ja kukkia jäljellä. Samalla saa maaseutukierroksen muutenkin noissa itselleni vieraissa, mutta kauniissa maisemissa. Voi miten se on sitten ihana! Kaunis  niin kuin vain noin miljoona kukkaa voi olla. Vai joko kävit?

14 kommenttia:

sari kirjoitti...

Kyllä on kaunista!

Jael kirjoitti...

Voi miten kaunista:) Meillä on punaisia unikkoja villeinä keväällä,mutta vain punaisia.

Allu kirjoitti...

aivan ihana!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sari: Kauneutta koko pelto pullollaan.

Jael: Niin. Ja paikan päällä tietysti vielä ihanampi. Tässä oli unikko poikineen, eri laaduissa ja väreissä.

Allu: Justiinsa niin. Aivan ihana.

Cheri kirjoitti...

Tämä kukkapelto on ihan kulman takana meiltä :) Olen käynyt sitä ihailemassa ja ihailen usein kauppareissulla, mutta koskaan ei ole kamera liittynyt seuraan. Pitänee mennä ihan vartavasten kuvaamaan, se on ihana!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Sinun kotikulmasi, ihanko totta:). Käy nyt ihmeessä ikuistamassa, vaikka itsekin tietoisesti yritin myös katsoa sitä muutenkin kun kameran linssin läpi.

Pepi kirjoitti...

❤️❤️❤️ Ihana ❤️❤️❤️

Hurmioitunut kirjoitti...

Ei ole valitettavasti Karkkilan suunnalle asiaa, mutta näkymästä nauttii kyllä näistä kuvistakin. Ihana ajatus ja soisi leviävän laajemmalle. Kukkaniityt ovat katoamassa vai tuntuuko minusta vain siltä? Voi että osaa olla luonto kaunis!!!

Paivike kirjoitti...

Innoittamanasi käytiin tänään Tn kanssa autoretkellä katsomassa peltoa. Sulla on kyllä paremmat kuvat! �� Ihastuttava oli pelto edelleen! Kiitos vinkistä!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Eikö vain. Hyötyä pelto pullollaan. Kauneushyötyä.

Henna: Harmi, ettei Karkkila sattunut nyt matkasi varrelle. Maailma on kaunis<3.

Paivike: Hyvä te! Vaikea oli kuvata, mutta omin silmin nähtynä niin niin ihana.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Sanalla sanoen huikean kaunis! Minä kuvailin täällä Espossa viime syksynä ihan samanmoista...ihanaa, että joku haluaa ilahduttaa muita tuolla tavoin!!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Ei haittaa, vaikka moni saisi idean omille viljelemättömille pelloilleen. Metsäähän meillä riittää, joten älköön pellot metsittykö vaan kukkikoon mieluummin.

Sirkku kirjoitti...

Löysin blogiisi Cherin blogin kautta ja tulin katselemaan noita ihania kuvia Läyliäisten kukkapellosta. Olen joskus ajellut tuota tietä, mutta on sen verran kaukana, että nämä kuvat saavat riittää. Aivan upeita kuvia olet ottanut ja jakanut muidenkin ihailtavaksi. Onpa mukava isäntä, kun tuolaisen kukkapellon on kylvänyt!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sirkku: Miten mukavaa, että tulit ja vielä jätit jäljen vierailustasi. Tervetuloa. Kukkapelto oli ihana löytö, kiitos minultakin sen kylväneelle isännälle.