maanantai 10. heinäkuuta 2017

TOISTEN ONNET

Täällä on viimeiset neljä päivää eletty kuin viimeistä kesäpäivää. Kohdille osui neljän päivän vapaat ja samalla lämpeni ilmat. Lopultakin! Torstaina juhlittiin suvun voimin meidän pikku kakkosta, joka täytti jo 17-vuotta. Perjantaina mies sai pidettyä illan mittaisen tauon naputuksestaan ja pääsimme lopultakin ystävien saareen. Kutsu on ollut voimassa jo useamman kesän, joten ymmärsimme, että jos koskaan meinaamme sinne asti päästä, on vain lähdettävä liikkeelle. 


Ensin autolla ja sitten veneellä. 



Puheiden perusteella on jo voinut ymmärtää, että kyseessä on ystävälle tärkeä paikka. Se paikka, johon yhdistyy lapsuuden kesät, jolloin aina paistoi aurinko. Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, että mistä tutut ihmiset ovat lähtöisin. Mikä paikka on kenellekin se, joka lataa akut. Samalla on mielenkiintoista nähdä, että mitä tunteita ne toisten onnet itsessä herättävät. Useimmiten nämä paikat täydentävät sitä kuvaa minkä toisesta ihmisestä on saanut muodostettua. Monesti voi ymmärtää, että mitä toinen ihminen saattaa siinä paikassa arvostaa, vaikka itse ei niin osaisikaan hurmioitua kyseisestä paikasta tai näkymästä. Tästä kyllä osasin. Mikä ihana, ihana paikka. 





Minun sieluni lepää veden ääressä rantakalliolla. Rakastan vanhoja puutaloja. Metsä on ystäväni. Tässä ne oli kaikki yhdistettynä kauniiseen kesäiltaan ja auringonpaisteeseen. Rannassa lämpiävää saunaa ja seuraa unohtamatta. Sohvan reunalla kuuntelimme talon tarinan. Tämä ihana huvila rakennettiin saareen 1920-luvulla. Tarina ei kerro, että millaisia kesiä sen ensimmäiset omistajat siellä viettivät, mutta sen kuitenkin, että omistajapariskunnan mies kuoli sodassa. Leski ei desanttien pelossa uskaltanut enää saareen saapua ja myi saaren huviloineen ja irtaimistoineen ystävän isoisälle. Siellä ne ovat edelleen, huonekalut ja astiat huvilan alkuajoilta. Lisääntyneenä aikojen kerrostumilla ja tulevien polvien aarteilla. 






Lattialankut narisevat. Kahvit katetaan lasiverannalle. Aikanaan matkustivat tänne junalla ja viettivät saaressa koko kesän. Veden takana oli kauppa. Vesi nostettiin järvestä ja keitettiin juomakelpoiseksi. Moni asia on ehkä muuttunut, mutta moni on ennallaan, niin kuin silloin ennen. Tänä pikakertakäyttöaikakautena tuntuu suurenmoiselle, kun törmää johonkin juurevaan. 





Laiturilla voi istua ilman, että palelee. Hyttyset eivät inise. Järven takaa kuuluu juna. Kuopus ja mukaan lähtenyt serkkunsa menevät uimaan ja saunaan. Mielikuvittelemme kuinka viime kesänä toivat jääkaapin soutuveneellä saareen. Miten mahtoikaan tulla aikanaan paikan päälle sohvakalustot, sängyt, pöydät jne. Kaatoivatko talon tarpeet paikan päältä? Saaressa olo on suloista, mutta onhan siinä omat haasteensa. Miten hyvä sekin. Monelle tekisi hyvää tiedostaa, että harva asia tulee onnistumaan näkemättä sen eteen vaivaa.




Sinne jäivät viettämään kesäisiä päiviä. Me ajoimme kesäidyllistä kesäidyllin läpi. Oli lehmät laitumella. Keltaisena hehkuvat rypsipellot. Puiden latvuksiin ripustettu usva. Kesä<3. 

12 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onnea kakkoselle näin jälkikäteen.
Ja ihanaa että saitte vihdoinkin vähän kunnon kesääkin,juuri kun oli lomaa.
Kaunis paikka ,ja ihanat kuvat. Tuollaisesta tulee mieleen rakas lapsuuden kesäpaikka, mummun ja vaarin kesäpaikka,joka elää enään muistoissa vain.

Allu kirjoitti...

Aivan ihana paikka, tulee mieleen lapsuuden vierailut ystävien mökillä, meillä kun ei ollut omaa, kun vanhemmilla oli valokuvausliike ja kesä oli kiirettä sesonkiaikaa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kyllä, olemme mielestäni kesämme ansainneet. Minun lapsuuteni kesäpaikka oli saari, mutta asumus siellä oli kyllä vain teltta.

Allu: Meilläkään ei ole ollut omaa mökkiä, enkä ole haaveillutkaan omasta mökistä. Mutta ymmärrän varsin hyvin, että miksi tämä mökki ja saari on omistajalleen tärkeä paikka.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihmisillä on ihania mökkejä ja paikkoja joihin liittyy vahvoja tunnesiteitä.Ystävien luona vierailut ovat tärkeitä ja luodaan muistoja.Ihanaa kun muutaman päivän ajan olemme saaneet nauttia kesäisistä säistä, toivotaan että niitä saadaan vielä paljon lisää.

Hurmioitunut kirjoitti...

Toisten onni voi olla myös oma onni. Kuten tässä tapauksessa. Ihana paikka! Ja mahtavaa että se on pysynyt niin autenttisena vanhoine huonekaluineen. Kyllä tuolla kelpaa lomailla ja rentoilla vaikka vain hetkisen. :)

Matkatar kirjoitti...

Upeat kesäiset kuvat! On tämä Suomen luonto kyllä niin taianomainen paikka kesällä. Ei voi saada tarpeekseen :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Ihanaa kun on. Miten monesti olemmekaan saaneet kokea kaikenlaista mielenkiintoista ja ihanaa, koska meidät on kutsuttu ystävien ihaniin paikkoihin kylään.

Henna: Justiinsa. Ystävien onni on AINA omakin onni. Ja kauneutta on nyt yllinkyllin joka puolella tarjolla.

Matkatar: Upea paikka. Ihanaa, että saimme käydä. Suomen luonto on taianomainen myös syksyllä, keväällä ja talvella, jos tarkkoja ollaan. Talvella sitä ei vaan nähdä, kun on niin pimeää.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mikä ihana paikka! Oikea mansikkapaikka...:)

Anonyymi kirjoitti...

Taas aivan ihanat kuvat! Olenn saanut käydä siellä. Voin liittyä "tykkääjien" joukkoon.
Kaijjaanilaisella on yksi kysymys? Oletko syntynyt ja asunut puutalossa? Minä olen. 100 vuotiaasta kaupunkilaisesta hirsitalosta isäni piti luopua kaupungin suunnitleman takia :( :( Paikalla seisoo nyt ruma kolmekerroksinen tiilitalo! Siinä en tarvinnut koskaan asua, kun lähdin ennen sitä jo maailmalle! Voi, niitä lapsuuden aikoja!!
Hyv kesn jatkoa sinne ihanaan Kotkaan ja omaan kotiinne!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hannele: Kyllä, sitä juuri. Vaikka mansikoita ei tainnutkaan kasvaa?

Kajjaanilainen: Puhuimmekin siitä sinun käynnistäsi, jota seurasi syöksyvirtaus. Emme syyttäneet siitä kyllä sinua:D. En ole syntynyt puutalossa, vaan asuin ensimmäiset vuoteni isäni rakentamassa tiilitalossa, jossa oli puutakin. Äitini vain rakasti vanhoja taloja, ja ehkä se rakkaus sitten vain tarttui? Mutta nythän saan elää melko vanhassa puutalossa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme pitää Bulgarian vieraita kaksi yötä ja hetki sitten saapui Villelerit, jotka lähtivät juuri muun perheen kanssa katsomaan Meripäivien avajaisia. Minä jäin tänne hellan ääreen.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt putosin pöljyydessäni kelkasta: mikä syöksyvirtaus??? Aha, nyt arvaan, siis käynnistäni siellä H:n saaressa? Ajattelin ensin käynnistäni teillä Kotkassa :) Joo, en vaikuttanut siihen millään tavalla, mutta oli hurjaa ilmaa! "Hän säät ja ilmat säätää..."
Asutte aivan ihanassa talossa!!!
tykkää kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Nimenomaan, käynnistäsi siellä saaressa puhuin, en meillä:). Me asumme ihanassa talossa ja H:t saa nauttia saaresta. Kaikki kohdallaan.