lauantai 15. heinäkuuta 2017

HEI ME VENEILLÄÄN

Vuosi sitten juhlistimme hääpäiväämme Kaunissaaressa. Siellä oli niin ihanaa, että ajattelimme tehdä saaressa käynnistä perinteen siiheksi asti, kunnes omistaisimme sen oman veneen. Perinne tosin katkesi ennen kuin ehti oikein alkaakaan. Mieli olisi kyllä Kauniissaareen täksi viikonlopuksi vienyt, mutta aika ja raha ei ollut puolellamme. Jos Luoja suo, poikkeamme saareen vielä syksymmällä. Eilen aloitimme Kaunissaaren sijaan juhlistamaan pian 23-vuotista avioliittoamme veneilemällä Meripäiville.




Ensimmäiset Kotkan meripäivät vietettiin vuonna 1962. Alusta asti tapahtuman tarkoitus oli vahvistaa kaupungin positiivista ja merellistä imagoa. Tänä vuonna Kotkassa juhlitaan meripäiviä jo 51. kerran. Muutama kesä on siis jossakin välissä jäänyt välistä, mutta ainakin vuodesta 1978 juhlat on järjestetty joka kesä. Ja mikä merkillisintä tässä Suomen kesässä, niin Meripäivät juhlitaan lähes poikkeuksetta aina kauniissa säässä. Niin tänäkin vuonna. 





Vuosien saatossa meripäivien oheen on syntynyt hyvin erilaisia tapahtumia. On myös siirrytty keskustasta Kantasatamaan ja Sapokkaan. Tänä vuonna ollaan taas Kantasatamassa mikä itselleni on se "juuri oikea paikka" viettää meripäiviä. Sanoohan jo tapahtuman nimikin, että meren tulee olla tapahtumien keskipiste. Tänä vuonna meripäiville saapui jälleen suuret purjelaivat, jotka parkkeerasivat myös Kantasatamaan. Oli aika huikeaa huristella niiden ohitse pikku paatillamme:). Ja kukas muukaan se saapui juuri samaan aikaan joka vuotiseen tapaansa meripäiville, kun Teemu Selänne. Siitä tuo kurvasi ohitsemme einiinpienellä paatillaan, jonka nimi on tietenkin Lucky Eight.







Kotkan keskusta sijaitsee saarella. Kantasatamaan ei kehdattu parkkeerata omaa venhoamme, vaan kiersimme saaren taakse Kuusisen kupeeseen. Vedettiin vene laiturin viereen kiinni ja käveltiin katsomaan juhlintaa maistakin käsin. Hetki istuttiin tuossa Sapokan laitureiden äärellä ja todettiin, että tämän parempaa kaupunkia ei kyllä voi ollakaan. Kaikki oleellinen on olemassa ja kaupunki kaunis kuin karkki. Ei ihme, että meripäivät vetää vuosittain yli 200 000 kävijää ja kävijämäärä on ollut vuosittain noususuhdanteinen. Huippu osallistujamäärissä oli vuonna 2007, kun Tall Ships Races edellisen kerran sattui meripäivien yhteyteen. Silloin väkeä kävi päivillä 300 000. Katsotaan sitten maanantaina, että kuinka kävi tänä vuonna.



Tämä uiva laituri moottorilla olisi ollut kaupan.




Kotkan puistot ovat meripäivillä kovassa käytössä. Meidän nuoruudessamme kuului kuluttaa Sibeliuspuiston nurmikkoa, mutta nykyään näyttävät hyödyntävän enimmäkseen Isopuistoa. Monelle päivät ovat hyvä tienestin lähde. Monen monta pulloja ja tölkkejä keräävää poikaa ja aikuistakin näkyi alueella pussien kanssa. Me tyydyimme vain kävelemään puiston läpi. Suunnistimme kohti Kantasatamaa. Merikeskus Vellamo on tuttu paikka, mutta ohittaessamme sen veneellä, tajusin ensimmäistä kertaa, että sen katolle pääsi kävelemään. Käytiin siis katselemassa satamaa sieltä ylhäältä käsin.




Mies laittaa kolmoselle viestiä: tölkkejä tarjolla. Samantien tuleekin ne joku mies pussiinsa poimimaan.


Jatkan paluumatkasta ja muusta toisen kerran, ettette aivan näänny:). Tänään on tarkoitus treffata muutamia vanhoja tuttuja kaupungissa kahvittelun merkeissä. Meripäivät kun keräävät näköjään vanhat kotkalaiset kätevästi kaupunkiin mitä kummallisempien syiden vuoksi. Tänään tuli näet kutsu kahvitreffeille ystäviltä, jotka olivat tulossa kaupunkiin kuuntelemaan klo. 15:30  soittavaa Kikattavaa Kakkiaista.

Lopuksi laulu, joka on soinut nyt mielessä eilisestä laivojen näkemisestä asti, eli ei Kikattavat Kakkiaiset vaan Rauli Baddingin LAIVAT.




3 kommenttia:

Aili Nupponen kirjoitti...

Kiitos komeasta kuvapostauksesta, Paluumuuttajatar! Onnea ja menestystä teille ja meripäiville!♥♥♥

Pepi kirjoitti...

Onpahan upeita paatteja! Jos Kotka olis yhtään lähempänä, niin olisin saattanut kurvata katsastamaan meripäivät, mutta ...
En muuten minäkään muista yhtään sateista kuvaa meripäiviltä, päinvastoin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Perinteet kunniaan. Kyllä meripäivillä on mielestäni paikka tässä kaupungissa, vaikka siellä aika vähäisesti yleensä pistäydytään itse. Tänä vuonna sentään oltiin oikein kahteen otteeseen ja oli erittäin kiva tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa.

Pepi: Aivan upeita. Sisällekin olisi päässyt, mutta ei tällä kertaa menty. 2007 käytiin joitakin katsomassa sisältäkin päin. Minä muistan muutaman meripäiväparaatin, jossa sade alkoi heti paraatin jälkeen. Tai satoi illalla/yöllä, mutta pääosin säät aina suosii. Onneksi, sillä onhan se tosi sääli, jos sade pilaa pirskeet, joita on vaivalla järjestetty.