maanantai 31. heinäkuuta 2017

TEEN ENSITUNNELMAT

Olen melkein terve, jippii. Kuume kesti vain päivän ja minähän lepäsin, kuten ohjeessa määrättiin. Lepäsin koko viikon edestä. Nukuin monet päiväunet ja kaksi yötäkin niin kuin vauva. Yskittää vielä. Tarvii niistääkin, mutta jaksan jo lähes kuin ennenkin. Mutta mies aloitti tautinsa/tautini eilen ja tänään on matkan teko käynyt voimille. Lentokoneessa niiskutti, mutta paukutti esikoisen kanssa väikkärin englanninkielistä tiivistelmää kiitettävään tahtiin melkein koko lentomatkan. Selvisimme hyvien ohjeiden ansiosta junan ja metron, mutta viimeisessä etapissa nousimme metrosta kartan ulkopuolella ja jouduimme tekemään muutaman ylimääräisen kierroksen ennen perille pääsemistä. Sitten oli noussut jo se kuume. Onneksi oli perillä sänky, johon itsensä kallistaa.


No, me olemme kuitenkin kaikki täällä, missä ei palele. Missä muistuu elävästi taas mieleen se, että miksi en kaipaa kesään helteitä. Viikon lämpösuora näyttää 29,30,31,30,29... aurinkoa tai puolipilvistä. Koko viikko sitä mitä Suomi toivoo, vaikka ei oikeastaan kestäisikään. Mutta täällä me olemme ja yritämme tulla tilanteen kanssa sinuiksi. Se tapahtuu niin, että a) ilmastointi päälle ja b) suorinta tietä ostamaan jääkaapin täydeltä jotakin kylmää juomista sekä c) lisäksi iso määrä sipsiä. Hellepäivänä ihminen ei nimittäin tarvitse ollenkaan ruokaa. Vain suolaa ja juomista. Ehkä vesimelonia ja kirsikoita, jos sattuu saamaan.



Illan hämärryttyä me muut miestä lukuunottamatta jalkaudumme Barcelonan kaduille. Lasten silmissä siintää KFC:n kanat. Minä imen pimenevää lämmintä itseeni. Teen ensitunnelmat. Katselen kapeita katuja, tunnelmallisia kuppiloita, kaunista arkkitehtuuria, upeita kirkkoja, seinämaalauksia, katulamppuja. Lapset rekisteröivät monta tuttua Istanbulin asiaa, ravintoloita ja kauppoja. Sen kävelyn myötä se on selvää: täällä me tulemme viihtymään. Sotasuunnitelma tautia vastaankin on tässä: huomenna me lasten kanssa shoppaamme. Mies ei siitä kuitenkaan piittaa. Levätköön hän nyt vuorostaan kaikesta vaivasta ja vastuustaan. Me kannamme asuntoon tarvittavan ravinnon ja juoman. Ja kunhan on kerännyt voimansa takaisin, me näytämme kaiken sen minkä jo tästä kaupungista tiedämme.







Pimeässä otsalampun valossa kasaamme terassille teltan. On todella lämmin. Asunnosta on vesi loppu. Kahdella desillä voi saada itsensä yllättävän raikkaaksi. Tytöt tekevät sotasuunnitelman alakerran nuorisoa vastaan. Uhkaavat nousta suihkuun jo neljältä. Ja tuumaavat, että "tässä sen nyt oppii taas, että miten ihana asia on vesi." Pojille annetaan lupa: jos on liian kuuma nukkua teltassa, voivat ottaa vuoteensa ja leiriytyä eteisen lattialle. Sopu sijaa antaa.  On ihanaa olla yhdessä, kaikesta huolimatta.



Vessan ikkunasta näkyy kynttilä vastakkaisen talon pöydällä. Kattoterassilta nuoripari, joka istuu television edessä kylki kyljessä avointa ikkunaa vasten. Linnut laulavat, kunnes aurinko katoaa. Tämäkin talo ympäriltäni hiljennyt. Pimennyt. Hyvää yötä. Barcelonassa asiat varmasti kohta oikein hyvin. 

14 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Kiva kuulla, että olet toipunut. Ihania tunnelmia, lämmin pimeä huokuu tänne asti. Toivottavasti myös miehesi pääsee pian liittymään joukkoonne Barcelonan kaduille ja kujille.

SaaraBee kirjoitti...

Ihana Barcelona. Euroopan ehdoton ykköskaupunki. Mukavaa lomaa ja toivottavasti mies on pian jaloillaan.

Matkatar kirjoitti...

Huh, hyvä kun vettä tulee jälleen, olemme olleet illasta asti miehen kanssa aika helisemässä taas sen loppumisen takia! Paljon vaihdeltiin viestejä yhtiön jäsenten kanssa asiasta, saattaa olla että koko vesijärjestelmä muutetaan. Mukavasti näytätte kotiutuneen sinne ahtaisiin tiloihin ja nähneetkin jo vaikka mitä, kivaa! Ihania päiviä rakkaaseen Barcelonaan ja paranemisia miehellesi! :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Lämmin pimeä, sitä olinkin kaivannut. Hetkeä helteen jälkeen, jolloin selviämisestä tulee oleilua. Mies on toistaiseksi ottanut rennosti, mutta illalla meinasi jo pienelle lenkille lähteä meidän matkaan.

Saara: Viehättävä kaupunki, jossa elementit kohdallaan: meri, vuoria, paljon kauniita vanhoja taloja.

Matkatar: Vettä tulee. Osasimme jokainen arvostaa aamusuihkua korkealle. Ja tiskasin tiskit ilolla. Varmasti olisi hyvä, jos jokaisella asunnolla olisi oma deponsa, niin ei kenenkään toisen tarvitse kärsiä toisten huolimattomuudesta tai vahingoista? Olemme onneksi Turkissa oppineet siihen, että vettä ei aina tule ja siltikin sitä voi elää, joten meidän puolesta ei ongelmaa. Pojat pakeni parvekkeelta sisälle kesken yön, kun olivat niin kuumissaan. Lopulta mies nukkui teltassa loppuyön. Nyt pumppasimme ilmapatjan sohvan viereen ja katsotaan miten ensi yö sujuu tällä järjestelyllä. Aamuyöstä parvekkeella oli ollut jo mukavan viileää, mutta yön kesti yllättävän kauan jäähtyä.

Aili Nupponen kirjoitti...

Hienoa että olette oikealla perhematkalla Barseloonassa. Pikaista paranemista, toivottavasti matkanne sujuu hyvin ja elämyksiä riittää!♥♥♥

Jael kirjoitti...

Kiva kuulla että pääsit paremmassa kunnossa matkaan. Ja ihanaa lomaa teille kauniissa Barcelonassa,siellä olisi kiva käydä uudestaan.
Teillä on siellä lähes yhtä lämmintä .,,ja ehkä hikistä;D kuin täällä meren toisella puolella...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Yhteinen loma tulee hyvään aikaan, kun seuraavalla viikolla esikoinen muuttaa omilleen ja muu perhe palailee kouluun.

Jael: Tänään on ollut turistille hyvä päivä, kun vilvoittava tuuli ja pilvet ovat hivenen helpottaneet matkaajan oloa. Sellaista tukalaa kuumuutta ei tänään siis kärsitty, vaikka toki oli LÄMMIN:).

Pepi kirjoitti...

Hirmuisen kuumaa teillä siellä on! Omalle reissulle toivoisin +-20, se olis sellainen, että jaksais muutakin kuin hikoilla 😉

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Silloin olisi epäilemättä kevyempi kävellä ja naamasta ei valuisi kaikki pois:). Mutta toisaalta, muistelimme niitä vuosia, kun miehellä oli aina loma elokuussa ja Turkin etelässä se tarkoitti sellaista napakkaa 40 astetta. Se oli tuskaa. Tämä menee yllättävän helposti, tai meni ainakin eilen.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Barceloona vie mennessään, niin kiva se on. Nauttikaa ja toivottavasti parantuneina ja terveinä.Täällä on juuri palauduttu Tukholmasta.

Pepi kirjoitti...

Ensimmäinen reissu ikinä Turkkiin oli juurikin elokuun helteillä Marmarikseen, vannoin silloin etten ikinä enää -ja olin viikon päästä uudestaan 😂 (EN miehen perässä, vaan vaatteiden! Ja oli se helle tuskaa!!!)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Terveys alkaa olla kohdillaan, kohta toivottavasti myös kaikkien asenne:D.

Pepi: Se ON tuskaa. Se vie niin mehut ja toimintakyvyn, että en koskaan pystynyt käsittämään niitä paikallisia töissä pelloilla pitkissä vaatteissaan niissä helteissä. Ehkä siihenkin sitten tottuisi.

MatkaMartta kirjoitti...

Hyvää reissua teille! Tässä omissa reissuissa ja vieraissa on jäänyt kommentoimatta ja muutenkin olematta juuri netissä. Tuli noista sisäkuvista ihan mieleen reilun vuoden takainen kohtaaminen teidän Istanbulin reissulla "loma-asunnossanne". Hauska, että siellä on täältä muistuttavia asioita lasten mielestä - eikä vaan helle. (Tosin täällä mennään 5-10 astetta kovemmissa lukemissa tällä hetkellä)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Miehen facen kautta olen vähän seuraillut teidän reissuja. Kiva kun olette menneet! Kelit on toistaiseksi olleet siedettävällä tasolla tuulen ja pilvisyyden vuoksi. Jos nousisi sen 5-10 astetta, ei pystyisi näin paljoa menemäänkään.