perjantai 21. heinäkuuta 2017

VIRKISTYTÄÄN JA VÄSYTÄÄN

Päivät ovat täynnä kuin Turusen pyssy. Välillä pelottaa, että se laukeaa. Samaan aikaan virkistytään ja väsytään. Kerätään univelkaa, joka kuittaantuu hiljaisissa hetkissä vähän kuin väkisin. Nukahtelen sopivissa ja sopimattomissakin tilanteissa. Miehellä on tutkimus välillä "melko hyvässä vaiheessa", seuraavassa taas kaikki on kesken ja paniikki mieliala valtaa alaa. Viisainta olisi hautautua kotiin ja kirjoittaa. Minulla on töissä lomaa edeltävä loppukiri ja kotona kotityöt. Mutta samalla kesä kutsuu ja on tarve ottaa hetkistä kiinni. Kuten vaikka sunnuntaina, kun laivat tekivät lähtöä. Työnsimme veneen vesille ja ajoimme sitä katsomaan.


Koko Kotka oli saanut saman idean. Rannat olivat mustanaan porukkaa ja ohitse ajoi kaikki ne, joilla oli jonkunlainen vene. Pikkuinen paattimme keikkui ja vettä pärski sisään.





Muu perhe ajoi autolla Katariinan niemeen, mutta minä, mies ja miehen veli parkkeerasimme Varissaaren kupeeseen. Laivat etenivät vastatuulessa, eikä purjeiden paraatia siis ollut. Harmi. Mutta kokemus tämäkin. Ohittivat meidät yksi toisensa jälkeen ja purjehtivat uusille vesille. 




Kiersin saaren. Veljekset pysyivät asemissaan. Toinen kuvasi ja toinen piirsi. Varissaaren ravintolassa soitto soi. Jokaisella rannalla istui katsojia seuraamassa laivojen lähtöä. Oli porukat piknikillä ja ilman. Aurinko lämmitti ja häikäisi. Tuntui niin kesälle. Vastarannalta tuli viestiä: milloin tulette?








Vaihdettiin miehistöä. Miehen veli jatkoi Katariinasta matkaa autolla ja veneeseen nousi kuopus kaverinsa kanssa. Tuuli oli noussut, vesi loiskui ja vene keikkui aalloilla. Keski penkillä kaksi nauravaa naamaa vain kehottivat miestä ajamaan aaltoja päin. Kuva jäi ottamatta, kun pelkäsin kameran kastuvan. Loppumatkasta sai näes jo vääntää takin hihasta vettä, mutta minkä kesä kastelee sen se kuivaa. Tai jos ei, niin aina voi lämmittää saunan kotiin päästessä.

8 kommenttia:

Satu V/SatunNaiselämää kirjoitti...

Hienoja maisemia ja veneitä!

Cheri kirjoitti...

Merenrannat ovat hienoja piknik-paikkoja. Sinne menivät laivat. Meripäivät on hieno tapahtuma, ehkäpä joskus innostun niiden aikaan vierailemaan Kotkassa, joka on valkoinen alue kartallani.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu V: Nyt on Kotka kauneimmillaan. Tosin saatan sanoa saman syksyllä. Ja sitten alkukeväästä. Tai kauniina talvipäivänä:).

Cheri: Rantakallio on ehkä Luojan parhaita luomuksia. Meripäivät oli minun nuoruudessani ryyppyjuhla, mutta nykyään on vaikka mitä. Ja kun keli on kohdallaan, niin mikäs siinä. Sinä tykkäisit varmaankin meidän puistoista.

Jael kirjoitti...

Niin kaunista. Muistan kyllä miten sitä haluaa ottaa kesästä kaiken irti ,niin kauan kun on kauniin kesäistä,eikä se kestä niin kauan. Kaunista viikonloppua teille:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Ja kun se tosiaan voi olla niin lyhyt, että ei enää tule toista lämmintä päivää. Nyt on jo onneksi useampi muisto kesästä 2017, jolloin ei palellut. Helteet odottaa siellä Espanjassa, vaikka ihan niin lämmintä ei kaivatakaan.

Petra kirjoitti...

Todella upeita kuvia hienoista laivoista ja noita teidan Kotkan maisemia jaksan sitten ihastella! Olen vain kerran kaynyt Kotkassa ja sielta on hyvin vahan muistoja vuosien takaa, kylla pitaisi piipahtaa kaupungissa jollain Suomen lomalla.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kotka katsastettu ja tall ship race, sekä meripäivät ja Sapokan vesipuisto:) onneksi taaskin tuli lähdettyä...jälleen yksi kokemus lisää muistoihin.Loma jatkui Porvoon ja Kotkan jälkeen kohti pirkanmaata sukuloimaan ja Tampereelle ystävien luokse...Tammerfesteille...ja loma senkun jatkuu.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Kyllä täällä kelpaa asua! Ja tulla piipahtamaan. Olisihan se hassua nyt jo oikeastikin nähdä.

Carola: Hyvä te, kunnon Suomi-lomailua. Minun lomani vielä odottaa itseään, mutta ei ole kauaa enää. Neljä työpäivää, joista yksi koko päivä.