perjantai 9. kesäkuuta 2017

KAARINAN MAILLA

Tampereen reissu tuli tehtyä ja kohta pitäisi jo suunnistaa työmaalle. Käydään sitä ennen kuitenkin kierros Kaarina Maununtyttären mailla Kangasalla, kun ystävät asuivat ihan naapurissa. Grilliherkkuja sulattamaan lähdimme Liuksialan kartanon maille iltakävelylle ja pakkohan se oli illalla vielä googlailla, että miksi se Kaarina eristettiin tänne Suomeen.




Se oli sen aikainen Tuhkimo-tarina, jossa ei niin arvokkaasta perheestä tullut Kaarina hurmasi prinssi/kuningas Eerikin. Se oli myös salarakas-tarina, jossa Kaarina synnytti parin ensimmäisen lapsen ollessaan vasta 15-vuotias. Salarakkaista tuli virallinen pariskunta kaksi vuotta myöhemmin ja sen myötä Kaarina Maununtyttärestä tuli myös Ruotsin kuningatar. Sitä lystiä ei tosin kauan kestänyt, sillä jo pari kuukautta myöhemin Ruotsin aatelisto syrjäytti Eerikin valtaistuimeltaan syyskuussa 1568. Nuoripari suljettiin Tukholman kuninkaanlinnaan. Eerikin mielenterveys järkkyi ja pariskunnan lapset otettiin heiltä pois. Pikkuveli Juhanasta tuli kuningas, joka rupesi pitämään omasta asemastaan kiinni Eerikin ja Kaarinan sekä heidän lastensa kustannuksella. Pariskunta erotettiin hetkeksi toisistaan.





Vuonna 1570 Kaarina ja Eerik siirrettiin vangeiksi Turun linnaan. Siellä nuo saivat hetken elää perhe-elämää, kunnes tuli uusia siirtoja ja syntyi perheen neljäs lapsi, joka ei kauaa elänyt. Vuonna 1573 Kaarina ja Eerik erotettiin lopullisesti toisistaan. "Vaimoni on väkivalloin erotettu minusta," luki Eerikin muistikirjassa 26.6. Hän eli ilman vaimoaan kuolemaansa asti 26.2.1577.

Kun Eerik oli kuollut, vapautettiin Kaarina yhdeksän vuoden jälkeen vankeudestaan. Vajaa kuukausi Eerikin kuoleman jälkeen Juhana lähetti "Rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle" Liuksialan kartananon Ylä-Satakunnassa. Ja siellä Kangasalla Kaarina eli lopun elämänsä, tarkemmin sanottuna 35 vuotta tyttärensä Sigridin kanssa. Toivottavasti se oli hänen elämänsä onnellinen loppu?

Oi ihmiskohtaloita. Tuolla kunigashuoneissa on muuten kiehunut melkoiset sopat. Todellisuus ollut tarua ihmeellisempää monessa kohtaa. Ja niinhän se on täällä meidän tavistenkin elämässä. Seuraavan kerran kerron sitten meidän polkupyöränosto-seikkailut. Huh huijaa. Mutta nyt valmistautumaan töihin lähtöön.

Kiitos vielä grilliherkuista, lenkkiseurasta ja yömajoituksesta S&P!

5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kyllä oli tuolla pariskunnalla surullinen kohtalo.Muistan että siitä on tehty joku leffakin,kauan sitten.

Kauniita ovat maisemat tuolla:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael; Ja Mika Waltari on kirjoittanut Kaarinasta kirjan. Onhan siinä kaikki tarinan ainekset koossa. Ja maisemat oli kauniit, joten ei ihme, että Kaarina kaiken kokemansa jälkeen tuonne asettui.

Petra kirjoitti...

Pitaakin hankkia tuo Waltarin kirja, alkoi kiinnostamaan kovasti. Ihanan naköinen kesailta!

Sanna kirjoitti...

Hei, ihana että kävitte ☺ . Kiitos tuosta historiapläjäyksestä! Täytyi itsekin tutkia vähän lisää aihetta. Huomasin, että mulla oli sekoittunut kahden Kaarinan tarina yhdeksi. Se toinen Kaarina oli Hannuntytär ja hän oli Juhana lll:sen rakastaja ja eleli Kangasalla myöskin, mutta Vääksyn kartanossa. Että ihan kuninkaan mailla täällä elellään 😃.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Ei ole tarvinnut Waltarin paljoa väritellä, kun oli tarina jo olemassaan.

Sanna: Kiva oli taas käydä. Ja hyvä kun tuli taas muistutettua mieleen tämäkin tarina, joka on varmasti koulunpenkillä joskus tullut kuultua:). Siellä on ollut jotakin, joka on kuninkaita sinne vetänyt.