tiistai 12. heinäkuuta 2016

MAALAUSTA JA MERISUMUA

Kesäkuun reissujemme jälkeen jääkaapin oveen ilmestyi TO DO-lista. Omakotitaloasujalla riitäisi loputtomiin kaikenlaista pientä puhdetyötä. Viime kesän salaojaremontista viisastuneena ei laitettu tälle kesälle työleiri-tason suunnitelmia, mutta siitä kaikesta pienestä pakollisestakin kertyi jo aika pitkä lista. Kun tulimme temmatuksi keskelle mansikkamustikka-showta, ei lista ole toivomallamme tavalla lyhentynyt. Jotakin nyt kuitenkin on tullut tehtyä. Toissa lauantaina maalattiin talon sokkeli. Ensimmäisellä kerroksella auttoi meidän pojat, toisella kerroksella minäkin tartuin telaan. Viime lauantain  torin jälkeen aloitettiin vuorostaan aidan maalaus. Minä maalasin kadun puolta ja mies pihan puolelta. Ehdittiin noin puoleen väliin ennen iltaa ja itikoita. Vielä on aidan maalausta ja kesää jäljellä...




Silloin kun tulimme ensimmäisen kerran talon pihaan, huomasimme heti aidan. Se näytti tismalleen siltä, että se pitäisi äkkiä purkaa ja vaihtaa uuteen, ennen kuin se romahtaa. Viime kesänä aita pestiin painepesurilla ja vaihdettiin lahot laudat uuteen. Naputettiin nauloilla irronneet laudat takaisin kiinni. Lauantaina maali teki  aidalle ihmeitä. Melkein kuin uusi? Nyt minusta meidän pitäisi rakentaa aidalle uusi hieno portti, mutta miehen mielestä vanha saa jäädä. Mitä mieltä sinä olet? Portti tuossa muutama kuva ylempänä.


Eilen saimme vieraita Savosta. Kolmosen kummit tulivat kesälomareissulle Kotkaan. Illalla käveltiin Langinkoskella ja tänään oli vuorossa Kotkan puistot. Sää onneksi suosi meitä monellakin tavalla. Oli aurinkoista ja jopa melko lämmintä. Ensin käytiin torilla possoilla ja lihapiirakoilla. Sen jälkeen ajettiin Sapokkaan. Siellä meitä odotti merisumu. Näin monta vuotta meren äärellä enkä ollut vielä ikinä tähän ilmiöön törmännyt. Onhan tietysti ollut sumua, joka yltää joka puolelle, mutta nyt muualla oli kirkasta ja sumu roikkui tasaisesti vain meren peittona. Miten ihmeellisen valon se saikaan aikaan. En onnistunut tallentamaan sitä haluamallani tavalla kameraan, mutta kokemukseen kuitenkin.


Meriniemessä oli vielä kirkasta, mutta sumun näki jo aallonmurtajan takana.



Lähimmät saaret pilkottivat sumun läpi, mutta kaikki muu katosi sen alle.




Mansikkalahdesta ostettiin jätskit ja jäätiin rannalle ihmettelemään. Varissaari näkyi hetkittäin paremmin ja katosi sitten taas sumuun.



Nyt melkein näkyy.





Katariinan meripuistolta aukeava meri oli myös sumun takana. Kuvailimme siis vieraille toisella puolella olevaa isoa satamaa, josta kuului sumunkin läpi työn äänet. Itse puisto sen sijaan kelli auringossa. Oli selkeää ja auringon kirkastamat värit. Kyllä kelpaa näitä puistoja esitellä.





Parkkipaikalla sumu yritti jo hieman tunkea maallekin.


Kysyimme ryhmämme opettajalta, että mistä merisumu johtuu. Hän ei osannut sanoa, mutta illalla otin asiasta selvää. Selitys kuului näin: alkukesän(!) aikana ilma on usein lämpimämpää kuin merivesi, mutta tullessaan kylmän meren yläpuolelle, ilma jäähtyy. Mitä viileämmäksi ilma menee, sitä vähemmän vesihöyryä se sisältää. Tämän vuoksi vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi, joista syntyy meren ylle sumu. Mitä tästä opimme? Merivesi on todella kylmää, ihan kuin alkukesällä ja Kotkassa oli melko lämmin päivä tänään.

Näiden kahden päivän välillä oli sunnuntai. Silloin järjestimme sekä peshteralaisille että savolaisille vieraillemme vaihtelua arkee. Kerron siitä sitten ensi kerralla. Nyt taitaa olla viisainta painua petiin ja ladata patterit. Hyvää yötä. Nuku hyvin.

6 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Tämähän oli opettavainen merisumupostaus. Toisaalta muistutti taas omakotitaloasujan realiteeteista, ainahan sitä on kaikenlaista korjattavaa ja ylläpidettävää. Ja onpas vaan komea aita! Maali tekee ihmeitä. Porttia en osaa kommentoida,teette niin kuin tuntuu hyvältä. Uskon että valitsitte niin tai näin, hyvä tulee. :)
Toivottavasti säät suosivat pihapuuhissa.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kesän to do lista?! Sellainen löytyy varmaankin useilta meistä ja varsinkin ehkäpä niiltä, jotka asustelevat omakotitalossa tai niiltä joilla on mökki...aina löytyy joku homma joka kaipaa tekijäänsä. Vaikkka ns. tyoleiriä kukaan ei varmasti lomalleen kaipaa, niin sopivina annoksina puuhastelu on mukavaa.

Merisumu näyttää salaperäiseltä kuten sumut aina ja olenkin vielä metsästämässä sellaista omiinkin kesäkuviini.

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoista vesisumutietoa:) Ja aidasta tuli hieno! Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Ja listan loppuun voi koko ajan lisätä asioita. Tänään mm. pestiin matot. Se ei ollut listassa, mutta vei monta tuntia. Ja ikkunatkin pitäisi pestä.

Carola: Ja sitten pitää itseään muistuttaa, ettei sekään maailmoja kaada, vaikka aidan maalaus jäisi ensi kesään. Tehdään mikä pystytään, mutta ei tässä valmista tule kuitenkaan. Ja pestyt matot pitää taas pestä ensi kesänä…

Jael: Aidasta tulee kyllä varsin hyvä. Ja porttiinkin minulla olisi malli, mutta katsotaan… Nyt alkaa selvästi olla tässä perheessä vähän takki tyhjä, sillä alkaa äänensävyt kiristymään siihen malliin isännällä ja emännällä. Olisi tarvetta saada edes muutama täysin joutilas päivä.

Matkatar kirjoitti...

Aidanmaalaus on mukavaa puuhaa, äkkiä tulee kaunista. Minäkin olen maalannut kotona kaiteita, puutarhakalustoja ja tikkaita. Tänä viikonloppuna ollaan miehen kanssa ystävän mökkiä maalaamassa. Päästään samalla saunaan ja uimaan!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Tästä maalausurakasta ja sen päälle suoritetusta mattojen pesusta tuli oikeaan ranteeseen ilmeisesti jännetupentulehdus. Niin kiukuttelee mokoma ranne, että ei oikein mitään kärsisi sillä tehdä. Mutta onneksi on nyt kauniin valkoinen aita ja puhtaat matot!