maanantai 25. heinäkuuta 2016

AALTOIHIN VÄSYNEET

Aamulla lähdemme matkaan. Saarta ei voi kiertää, mutta sen päähän voi kävellä. Repussa on limsaa ja irtokarkkeja. Täytyyhän retkellä olla eväät. Analysoimme taloja ja mökkejä. Miehen mieleen on hirsimökit, minun sydämeni sykkii lautavuoratuille taloille. Mitä vanhempi sen kauniimpi. Plussaa saa myös kauniista aidasta ja pihan kukista. Ja jos mökki on saaressa, sen soisi olevan meren äärellä. Kyläkin on kyllä niin soma, että sinnekin voisin asettua.




Keskellä saarta on pieni hautausmaa. Sieltä voi lukea hautakivistä saaren suvut. Suurimmassa osassa kiviä toistuvat viisi sukunimeä. Kaunissaareen kuuluu Tynit, Korppakset, Kajanderit, Merimaat ja Kantolat. Jos meri ja kalliot ovat piirtyneet minuun, miten paljon enemmän sitten näihin monen polven kaunissaarelaisiin. On jotenkin kunnioitettavaa nähdä näin pitkät ja syvälle ulottuvat juuret.



Lyydia Kantola on aaltoihin väsynyt.


Viimeiset metrit kuljetaan rantaa pitkin. Sitä riittää. Hiekkaista ja kivikkoista. Meri on niin tyyni. Aurinko pysyttelee pilviverhon takana, mutta on kovin lämmin. Telttaleirit ja mökkikylät on siellä missä voi nauttia hiljaisuutta ja rauhaa. Ymmärrän senkin, mutta itse taitaisin uudemmankin kerran päätyä mieluummin siihen kylän reunalle.



Rannalta löytyi aaltoihin väsynyt hylje. 





Hiekkaranta kengissäni.


Takaisin kävelemme saaren keskellä kulkevaa tietä pitkin. Autoja täällä on todella vähän. Pääkulkuneuvo taitaa olla polkupyörä, traktori ja mönkijä. Itse kuljen mieluiten jalan. Siinä ehtii nähdä mustikat ja puutyöt. Matkalla miettiä, että kuinka omavaraiseen talouteen täällä mahtoi pystyä. Oli kalat ja marjat. Talvella pyydystettiin hylkeitä. Pidettiinkö täällä kotieläimiä? Kasvatettiinko perunaa ja viljeltiinkö viljaa? 




Kylässä on pieni museo, joka antaa joitakin vastauksia kysymyksiin. Selvisi, että kaloilla saatiin maksettua ja vaihdettua monenlaista asiaa. Kalastuksen lisäksi täällä saattoi hankkia toimeentulonsa kätilön, suutarin, opettajan jne. töillä. Meri oli jatkuvasti läsnä. Siltä odotettiin eniten. Se myös taisi viedä eniten?






Tässäpä yksi vaihtoehto portiksi. Taatusti erilainen.


Palataan kylään. Kotiin ei ole vielä kiire. Voi lukea kirjaa ja syödä hitaasti terassin lämmössä. Ottaa päivänokoset. Syödä jäätelöt rannalla ja kiertää vielä kuvaamassa lempikohdat. Kauneimmat taitaa olla ne venevajat. Tyyni vesi. Kaikki se mikä tähän saareen kätkeytyy, mitä siellä on ollut. 








En väsynyt aaltoihin. Enkä saanut saaresta tarpeekseni. Kaunissaaren ja saariston kaipuu taitaa olla pysyvämpää sorttia. Onneksi se on olemassa ja saavutettavissa myös tulevina kesinä. Tänään aloitin kuitenkin työt. Niin monta uutta ihmistä ja asiaa opeteltavaksi. Vielä en osaa sanoa mistään oikein mitään. Viikon päästä olen onneksi jo huomattavasti viisaampi.

12 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kaunis Kaunissaari! Mukavaa ensimmäistä työviikkoa uudessa työpaikassa.

Allu kirjoitti...

Kivasti sanottu tuo aaltoihin väsynyt.

Kirjailijatar kirjoitti...

Onpa huikean kauniita kuvia. Minulla on tuo Kaunissaari ollut sellainen haave monta monta vuotta erinäisistä syistä. Ehkä vielä joskus pääsen sinne. Tämä ei ainakaan lieventänyt yhtään minun matkustushalukkuuttani.

Ja tsemppiä sinulle uusiin työkuvioihin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Nimensä veroinen saari. Ja ensimmäinen työpäivä ohi. Se on kai aina se vaikein?

Allu: Minustakin.Tuli niin sääli Lyydian vanhempia.

Kirjailijatar: Toivottavasti pääset. Ja yhdistätte Kaunissaareen Kotkan ja meidät! Kiitos tsempeistä. Minä uskon kyllä uivani tähän työhön, mutta alkumetrit on aina työläät. Ei auta väsyä aaltoihin.

Pepi kirjoitti...

Hyvä olo huokuu niin tekstistä kuin kuvistakin 💕
Ja tietty: onnea uuteen työhön!

Jael kirjoitti...

Onpa viehättävä saari,kiitos virtuaalikierroksesta:) Hyljeressu tosiaankin aika väsähtäneen näköinen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Olikin niin ihanaa, että huoun vieläkin. Kai se on myös onnea siitä työstä.

Jael: Saari on niin nimensä veroinen. Kaunis, hurmaava ja viehättävä. Mutta hylje parka. Joku sitä oli jo rusmonnut ja nokkinut. Olisi ollut mieltäylentävämpää nähdä se elossa.

Satu kirjoitti...

Hihii, asialliset retkieväät teillä. :-)

Ihana hautausmaa! Jotenkin niin väljä, valoisa ja siisti.

Onnea uuteen työhön! Varmasti asiat pian siitä lutviutuvat.

Suvinen Pirjo kirjoitti...

Viikko sitten olin Kaunissaaressa käymässä. Ihastuin siihen paikkaan täydellisesti. Miten ihanat kuvat oletkaan sieltä ottanut. Poikamme asuu Kotkassa, joten varmaan ensi kesänä toteutetaan tuo reissu uudelleen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Nyt on ollut se syön kaikkea mahdollista ilman minkäänlaista suodatinta vaihe. Ja sen kyllä huomaa. Ehkä arki ja työt laittaa taas ruotuun.

Pirjo: Ymmärrän kyllä. Saareen on helppo ihastua. Käypä katsomassa myös Haapasaari! Siellä tosin täytyy varoa punkkeja.

Niina kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihania maisemia.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Niina: Voin lämpimästi suositella retkeä Kaunissaareen.