sunnuntai 9. elokuuta 2015

VÄSYNYT MUTTA VÄSYNYT

Linnunlaulujen ja Kiasmojen jälkeen katosimme pihatöihin. Yhteys ulkomaailmaan on tarkoittanut pistäytymistä rautakaupassa hakemassa lisää terassipuita. Aamulla pakottaneet itsemme ylös ja ulos. Illalla kaatuneet kuoleman väsyneinä sänkyyn. Mies puursi terassin kimpussa. Minun piti keskiviikkona tasoittaa piha torstaina saapuvaa nurmikkoa varten. Sain anopista ja lapsista apua, KIITOS<3! Olin laskenut ja mitannut, tehnyt tarjouskyselyitä ja torstaina piti saapua kuorma-autolla 300 neliötä nurmikkoa. 


Terassi eteni. Keskiviikkona oli jo koossa tukipuut. Hyvä mies!


Hiekkakäytäviin saapui sivujuonteena viisi kuutiota hiekkaa. Olen lapioinut tänä kesänä singeliä, sepeliä, kivituhkaa ja multaa koko elämäni tarpeiksi. Lopulta lapio nousi ihan vaan sisulla. Kuopus tykkäsi täryttää käytävät sileiksi. Mattokin tuli lasten toimesta pestyä ja auringon avulla kuivattua.


Torstaiaamuna kello oli soimassa, sillä maan piti olla kostea nurmikkoa asennettaessa. Sadetinta ei tarvittukaan, sillä taivainen sadetus oli pistetty päälle jo yöllä. Meinasimme nukkua hieman lisää, mutta juuri silloin kaarsi kuorma pihaan. Nurmikon tuoja kiitteli hyvin tehtyä pohjatyötä. Työn jäljen näki välittömästi ja piha alkoi vihertyä silmissä. Mieliala oli korkealla, eikä laskenut siitäkään, että välillä töitä tehtiin melkoisessa sateessa. Multa oli mutavelliä. Ohikulkijat tsemppasivat ihanasti. Olette tehneet valtavan työn. Miten hieno siitä tuleekaan. Nyt jo vihertää. Jaksaa jaksaa!



Terassi valmistui vauhdilla. Aikaa juhliin kaksi päivää.




Nurmikko oli tarkoitus laittaa vain etupihalle ja talon sivustaan. Pian huomasimme, että oli tapahtunut onnellinen ja onneton laskuvirhe. Nurmikkoa riitti ja riitti. Saimme samalla hinnalla nurmen melkein koko pihaan. Onnettomuudeksemme talon takana vain ei ollut pohjatöitä tehty. Aika juoksi. Voimat väheni. Tuli pimeä ja lopulta sammui jo katuvalot. Tässä vaiheessa olin asentanut nurmikkoa noin 14 tuntia kyykylläni ja polvillani. Särki jalat, nilkat, polvet ja ranteet. Tahtotila oli valtava, sillä jos en saisi perjantaita käyttää sisätilojen siivoamiseen ja tarjoilujen valmistamiseen, olisi juhlat jäänyt pitämättä. Lopulta oli vain annettava periksi, sillä rajat ne on näköjään meikäläisilläkin. 


Kolmonen kuvasi äidin kello 00.50. Väsynyt mutta väsynyt. Niin kipeä, että nauratti. Jutta Gustafsbergkin olisi varmasti ollut tyytyväinen tostaina tekemieni kyykkyjen määrään. Kahteen päivään en voinut irvistelemättä istua tai nousta ylös. 

Perjantaina herättiin huoli pään alla. Miten tässä nyt keritään? Lähes lavallinen nurmea jäi laittamatta ja talon takana oli tasoitustyöt kesken. Terassi kesken. Pihan siivous kesken. Sisällä kaikki kesken. Silittämättä. Kaupassa käymättä. Juhliin aikaa yksi päivä. Siinä kesken pahimman murheen saapui pelastus puhelinsoiton myötä, kun miehen veli soitti, että tarvittaisiinko apua. Olivat juuri saapuneet Helsingistä ja voisivat tulla hommiin. Suku on maailman paras! Tiesittehän, että emme olisi ikinä selvinneet ilman teitä kaikkia!


Aamukahvin kanssa sain jo käydä ihailemassa tehtyä työtä. Apujoukot oli tulossa. Hyvä tästä tulee. Kaikki jäjestyy. Muistutin myös mieleen, että juhlan aihe on ihan valmis ja täydellinen. Piha vain hänen juhlansa kulissi.




Mummolassa oli tehojoukot leipomassa. Veljekset pisti pihaan nurmikot, aidat, siivoukset, terassin viimeistelyt yms. Miehen veljen vaimo selätti pyykkikasat. Miehen sisko miehensä kanssa lupautuivat keittiöhommiin. Koti tuli siivottua. Esikoinen pisti kakkutehtaan pystyyn ja äitikin sai lopulta keittiöhommat haltuun. Juhlathan siitä saatiin aikaiseksi, ihanat sellaiset, mutta niistä sitten ensi kerralla.

17 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihan loistavaa ja iso taputus teille ja apujoukoillemnne olkapäällenne-Hyvä te!!!! '
Ihanaa että apua löytyy ja vieläpä ihan läheltä. Täällä on tänään nautittu ehkäpä kesän yhdestä parhaimmasta , lämpimimmästä ja ihanimmasta kesäpäivästä-tätä lisää kiitos:)

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika sentään ! Pelkkä kuvien katselu ja kirjoituksesi lukeminen sai hengityksen salpaantumaan... Mikä järkyttävä voiman ja yhteishengen ponnistus -- WAU ! Mielenkiinnolla jään odottamaan juhlaraporttia ja kuviakin !

Mekin juhlistimme eilen Kummitytön rippijuhlaa JKL:ssä; valitettavasti emme pystyneet osallistumaan hänen konfirmaatioonsa, mikä pidettiin toisaalla jo alkuviikosta. Tunnelma oli lämmin, pöydät notkuivat ja Neito itse innostunut kaikesta kokemastaan. Kummitätinä sain laittaa rippiristin Neidon kaulaan. Varjelusta hänelle elämään ja samoin myös teidän Päähenkilölle ! t: Tiina

Hyvää alkavaa työviikkoa !

Anonyymi kirjoitti...

Respektiä! Kertakaikkisen ihanasti päättynyt tarina, pidätin jo hengitystä, kuinka käy. Kiva suku sinulla!

terv, Maarit

SaaraBee kirjoitti...

Onpas teillä auttavaisia sukulaisia! Hyvältä näyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt sitten työn tuloksista nauttimaan ja töihin lepäämään. Vai kuinka? Olipa teillä oikea urakoiden kesä. Anisi

Tiina kirjoitti...

JES!!!

Pepi kirjoitti...

No mutta onpahan hieno piha!!
Ja tässä taas nähtiin mitä se on se suomalainen sisu :D
Hyvä te ❤️

Petra kirjoitti...

Ihan hengastytti tata lukiessa, kylla teilla on ollut valtava urakka joten olenpa mankumatta meidan pikku piharemontin aikatauluista. Ihanat sukulaiset teilla, jaan kuulolle kuinka itse juhlat menivatkaan.

Allu kirjoitti...

No on siellä paiskittu töitä, huh. Aika ihmeellistä, miten pihan saa noin nopeasti vihreäksi, hieno keksintö. Kivoja juhlia ja jos niiden jälkeen on kapasiteettejä pihatöihin, niin kyllä täältä pienestä tontista huolimatta riittäisi teille töitä.

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihan meinasi liikutuksen kyyneleet nousta silmiin tätä lukiessa. Olette tehneet ihan uskomattoman ison urakan! Lopussa näyttää kuitenkin kiitos seisovan?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Hyvä me. Yhteistyössä on voimaa. Ja täällä on nyt ollut vaikka kuinka monta kaunista päivää. Parasta aikaa taas menossa yksi sellainen.

Tiina: Työt alkoivat tänään. Odotin olevani väsynyt ja ei niin innostunut työhön palaaja, mutta en ollutkaan. Huomasin, että oikeastaan oli kiva mennä töihin ja nähdä taas monet mukavat työtoverit. Muistaa, että minähän tykkään työstäni kovasti.

Maarit: Suku on PARAS!

Vihreatniityt: Sanoin, että olen nyt myyty heille kotiorjaksi tämän auttavaisuuden vuoksi. Ihania ovat!

Anisi: Tällä kertaa päästiin töihin lepäämään lomalta:).

Tiina: Justiinsa juu.

Pepi: Sisulla mentiin kyllä aika monta hetkeä. Onneksi se ei ollut karissut Istanbulin kaduille.

Petra: Viimeisen päivän siivot ja kokkaukset tuntuivat tuon torstain jälkeen ihan tosi pienelle vaivalle. Jossakin toisessa hetkessä olisin saattanut stressata niistä:).

Allu: Voi kiitos luottamuksesta Allu. Minusta tuntuu, että nyt saa pihatyöt kyllä riittää tälle vuodelle.

Hurmioitunut: Siellähän se kiitos aina töröttää. Vaikka monesti meinaakin matkalla usko siihen loppua...

Matkatar kirjoitti...

Huh mitkä talkoot, kyllä olette olleet ahkeria koko suvun voimin! Hienoa kun on noin ihania sukulaisia auttamassa. Ja upea siitä lopputuloksesta tulikin :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Maailmalla opimme tulemaan omillamme toimeen. Nyt on opittu, että apua tarvitaan ja sitä myös saadaan. Jopa pyytämättä.

Cheri kirjoitti...

Mieletön urakka, ei sinulta sisua puutu, mutta onneksi saitte apuvoimia. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: sisua riittää, mutta fysiikka mokoma pettää. Ei olla nuoruuden voimissa enää...

Leena Lumi kirjoitti...

Huimaa! Luimme Lumimiehen kanssa tätä ja mietimme sekä urakan suuruutta että sitä, kuinka toiset laittavat nurmikkoa ja me sitä kadotamme. 30 vuotta nurmikkoa riitti kiitti. Etupiha on jo kukkaniittynä, keskipihaa valtaavat yhä suuremmat pensas ja kukkaryhmät sekä tietysti suuret omenapuut. Alapuutarha eli hedelmäpuutarha saa kasvaa myös villikukkia, mutta lehdon alinen osa jätetään nurmikolle koirien leikkikentäksi. Nurmikko näyttää hienolta, mutta maku muuttuu, kun sitä on vuosikymmeniä jyystänyt. Haluan nyt panostaa kasvillisuuden kerroksiin ja kukkaniittyihin.

Sun ei totisesti tarvitse lenkillä käydä;) Myöhemmin huomaat, että puutarhassa voi helposti mennä etenkin kevätaikaan yhtä myöhään...

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Minusta tuntuu, että piha saattaa vuosien myötä vielä elää. Juuri nyt se on sitä mitä haluan ja sehän on pääasia:)? Selkeyttä kaiken sotkun jälkeen.