lauantai 1. elokuuta 2015

LINNUNLAULU, SUKUELIMET JA KADONNUT AUTO

Tuusulasta jatkettiin Helsinkiin. Olin varannut meille hotellin keskustasta ja kirjannut ylös joitakin mahdollisia kohteita Linnunlaulusta kasvitieteelliseen puutarhaan. Sää ei nyt yllättäen näyttänyt ihan parhaita puoliaan. Emme halunneet autoilla Helsingissä, koska se olisi tarkoittanut jatkuvaa parkkipaikan etsintää. Hotellin parkkipaikalle auto ei mahtunutkaan, joten se piti viedä läheiselle ulkoparkkikselle. Päätettiin samalla katsoa se Linnunlaulu. Ja sehän olikin tosi nopeasti tehty, sillä  siellä oli vain pari kaunista taloa ja sen pituinen laulu se. Olimmekohan ihan oikeassa paikassa?


Sinisen talon terassikahvila olisi ollut onnen omiaan, JOS olisi ollut aurinkoista ja lämmintä.






Kahvila Taideterassikin olisi ollut kiva, mutta...



Päädyttiin viemään auto parkkikselle. Käveltiin keskustaan ja syötiin hyvät pizzat. Ostettiin iltapalat mukaan hotellille kaupasta. Sitten oli vielä muutama tunti hyvää aikaa hyödyntää museokorttejamme, joten päädyimme Kiasmaan. Mies oli siellä aikaisemminkin käynyt opiskelujensa vuoksi, mutta minulle käynti oli ensimmäinen. Olin positiivisesti yllättynyt ja luuhasimme museossa ihan viime minuuteille asti.

Aloitimme Robert Mapplethorpesta. Meillähän on nyt mielissä se New York ja esittelyn perusteella oletin näkeväni välähdyksiä kaupungista. Sen sijaan näin monen monta upeaa muotokuvaa, kauniita valokuvia kukkasista ja monenlaisista miehisistä sukuelimistä. Jollakin ovella oli jo varoitus siitä, että kuvat saattavat häiritä joitakin katsojia. En kuulunut niihin katsojiin, sillä selvisin kyllä ilman häiriöitä. Kameraan en kyllä yhtään sukuelintä tallentanut, kun ei voi tietää kuinka häiriintyviä henkilöitä siellä ruudun toisella puolella on:D.





Mieluummin kyllä katselin näitä vauvoja Face to Face-näyttelyssä.


Kiasman jo ollessa menossa kiinni, juoksimme vielä Ismo Kajanderin näyttelyn läpi. Täytyy nostaa hattua taiteilijalle, joka ei ole ainakaan lannistunut saamastaan ei niin imartelevasta palautteesta vuosia aikaisemmin. Näitä palautteita oli näyttelyssä seinällinen. Näyttelyn työt vastasivat mielikuvaani "nykytaiteesta", sellaisena kuin olen sen omaan lokerooni laittanut. Viihdyin silti näyttelyssä oikein hyvin. Hulluttelu ja sorminäppäryys on välillä kovastikin tarpeen, mitä niistä moittimaan?





Lempityöni oli tietysti tämä tulppaani!


Loppuilta nautiskeltiin hotellihuoneen rauhasta. Samaa oli tarkoitus tehdä myös aamulla pitkän ja rauhallisen aamupalan äärellä. No, ainahan asiat ei mene niin kuin suunnittelee. Meidän aamu meni nimittäin niin, että mies lähti käymään ennen aamupalaa autolla. Jota ei ollut enää parkkipaikalla. Hetken asiaa puhelimessa keskenämme äimisteltiin. Olisko nyt niin, että olemme selvinneet Romanian, Bulgarian, Turkin, Puolan, Ukrainan jne. ja nyt varastavat automme keskellä Helsinkiä? Kuinka tästä nyt päästään lentokentältä ystäväperheen lapsi hakemaan? Sunnuntaina kakkosen konfirmaatioon Sastamalaan? Lopulta kyllä selvisi, että olivat hinanneet automme muualle, koska parkkipaikalla oli sinä päivänä parkkeerauskielto, jota emme huomanneet, koska tulimme sinne sivukautta! Että tuli sitten vähän kalliinpuoleinen parkkeeraus! No, minä söin aamupalaa pitkällä kaavalla miestä odottaessani. Hän sitten söi sen minkä kerkesi, kun oli lopulta löytänyt auton ja saapunut hotellille takaisin juuri ennen kuin aamupala-aika loppui!


Huone oli hyvä, sängyssä uni maistui ja aamupala oli runsas ja herkullinen. Autokin löytyi. Vieras saatiin haettua kentältä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!


Oli hyvä päästä vähän tuulettamaan päätä. Juhliin on nyt tasan viikko. Monta asiaa on vielä tekemättä, mutta monta asiaa myös valmistunut. Terassi etenee tuolla ulkona parasta aikaa. Tältä täällä näytti keskiviikkona ennen minimatkaa:


Kaivinkonemies täytti viimeistä sivustaa. Miehen veli oli meillä pitkän päivän talkoolaisena ja terassi alkoi muodostumaan. Parveke sai uudet pylväät.


Tältä täällä näyttää nyt. Piha on tasoitettu. Maanantaina olisi tarkoitus tehdä viimeiset siloittelut ja keskiviikkona iskeä nurmikko paikoilleen. Päädyimme aikataulun kireyden vuoksi siirtonurmikkoon. Mies tuolla puiden takana tekee terassia. Luulen sen valmistuvan juhliin mennessä. Kivijalka saa nyt juhlia tuollaisena. Jatkamme sen kunnostusta juhlien jälkeen.


Huomenna ajamme konfirmaatiokirkkoon. Pitäisi pestä hiukset. Sovittaa vaatteet, joista ei heti huomaisi saavuttamiani kesäkiloja. Kirjoittaa kortti. Patistella lapset peteihin. Pakata kaikki tavarat valmiiksi, sillä lähtö on klo. 6. 

12 kommenttia:

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihana irtiotto ja kulttuuripainotteisesti suunniteltu pääkaupunkireissu teillä!Ikävämpää sitten se autonne siirto:(onneksi löytyi.
Hienosti näyttää teillä myös työmaa edistyvän....viikossa saatte varmasti h-hetkeen mennessä kaiken hyvälle mallille ja sitten on mukavaa vaan nauttia ja juhlia.

Minä olen säilönyt mansikoita...opetellut työrytmiä ja yrittänyt kuntoilla...eiköhän tämä tästä taas...niin ja hionut vähän tulevia juhlien yksityiskohtiakin siinä sivussa:=)

Mukavia konfirmaatio hetkiä Sastamalassa!

Cheri kirjoitti...

Olipas teillä seikkailu, tuo autojuttu kyllä ihan turha lisämauste. Täytyykin käydä katsomassa Mapplethorpe kun käyn ensi viikolla Helsingissä. Ismo Kajander on hieno oman tiensä kulkija, mutta tuolloin 1960-70-luvuilla aikaansa edellä.

Hurmioitunut kirjoitti...

Minulta taitaa jäädä nyt tuo Mapplethirpe näkemättä. Mielenkiintoista oli lukea ajatuksiasi näyttelystä, nykytaiteesta. :)

Aili Mummo kirjoitti...

Kiirettä pitää, mutta 'kyllä se siitä..."
Ihan valmista tulee juhlapäivään mennessä!

Hyvää elokuun alkua sinulle / teille! ♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä te ihan oikeassa Linnunlaulussa pistäydyitte. Vuosia ramppasin niillä kulmilla työn merkeissä mutta eipä tullut poikettua.
Olisikohan autonne pois hinaamisen syynä ollut Kallio Plock Party, kaupunginosatapahtuma, johon osallistui 10 000 ihmistä? Autoilun rajoituksia siellä ainakin oli. Harmi joka tapauksessa. Pääkaupunki ei kohdellut teitä turhan ystävällisesti.

Onnittelut talo-/pihaprojektin läpiviennistä. Vaati veronsa mutta taatusti osaatte nauttiakin työnne tuloksista. Talosta tulee päivä päivältä yhä enemmän juuri teidän talonne ja kotinne! Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Sinulla taitaa jo olla arki alkanut. Meillä vielä viikko taistellaan pihan kuntoon saattamisen ja juhlien järjestelyjen kanssa. Sitten vasta lasketaan arkiset rytmit ja kuntokuurit mielen päälle.

Cheri: Käy nyt katsomassa, jos kerran olet kohdilla. Oli takuulla aikaansa edellä:D.

Hurmioitunut: Olisi ollut kiva ehtiä myös Ateneumiin taidetta katselemaan. Aika loppui. Ensi kerralla sitten.

Aili: Kiirettä pitää. Ja se valmistuu, mikä valmistuu. Muu otetaan sitten sellaisena kun se sillä hetkellä sattuu olemaan.

Anisi: Saattoi hyvin ollakin. Mies soiton päässä sanoi, että muitakin autoja oli siirretty ja jatkuvasti siirellään eri puolilla Helsinkiä. Minä kun luulin, että tämä oli vain turkkilainen riesa. Siellä ei luotettu ihmisten maksavan sakkoja, joten autot kuljetettiin pois ja ne sai takaisin maksua vastaan. Tehokasta! Me kyllä saimme auton ilman maksua. Lasku taitaa tosin seurata perässä….

Anna kirjoitti...

Hihitin mielessäni hiukan noitten miehisten sukukalleuksien kohdalla. Kuuluvat olevan monelle rakkaat ja tärkeät - ainakin puheittensa perusteella. Hihitin itselleni, että olin yksiavioinen enkä koskaan ehtinyt näkemään ja vertailemaan monia kalleuksia. Olisi nyt tilaisuus nähdä ainakin museon seinällä, mutta kun en pääse katsomaan. Minä turhautunut tirkistelijä!
Oli tilaisuus taas käydä katsomassa Tyrvään pyhän Olavin kirkkoa, mihin olen todella ihastunut. Sielläkö oli ripillepääsy?

Satu kirjoitti...

No huh huh. Aina joskus sitä pelkää, että mitä jos auto ei olekaan siellä, minne sen jätti, mutta harvoinpa onneksi oikeasti niin käy. Tosi huonoa tuuria teillä! Mulle on käynyt samalla tavalla kerran keväällä, kun oli katujen puhdistusaika - en ollut huomannut kylttiä, ja auto oli hinattu muistaakseni jonnekin Tattarisuolle...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anna: Nykyaikana on vähän liiankin hyvä mahdollisuus tehdä vertailevaa tutkimusta sille, joka niin haluaa;).

Konfirmaatio ei ollut Pyhässä Olavissa, vaan Karkun kirkossa. Siellä niitä isoja kirkkoja piisaa. Minulla on vaan kameran laturi nyt rikki, joten olen hieman oudossa tilassa, kun en voi kuvata. Onneksi nyt muutaman kuvan kuitenkin siitä tärkeimmästä, eli omasta rippilapsestani.

Satu: Nyt auto löytyi jostakin Linnunlaulun läheltä. Onneksi löytyi!

MatkaMartta kirjoitti...

Onpas teillä ollut vauhdikasta pääkaupungissamme. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita juhlia Rippikoulun käyneelle + muulle juhlaväelle ! t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja huomenna töihin. Hui!

Tiina: Kiitos. Lapsi on konfirmoitu ja ripitetty. Juhlatkin tuli ja meni. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että kuoleman väsynyt mutta erittäin onnellinen.