maanantai 10. elokuuta 2015

TÄSSÄ KODISSA ASUU ONNI

Konfirmaatiokirkko oli edellisenä sunnuntaina 2.8. Matkaan piti lähteä kello kuusi. Kerätä matkalta kyytiin mummo ja pappa ja huristella aamuteitä Sastamalaan. Pitkä matka karsi lähes kaikki vieraat, mutta onneksi yksi kummeista pääsi paikalle poikaa siunaamaan. Oli hyvä kirkko, jonka jälkeen saatiin leiriläisemme mukaamme. Leirillä oli myös kakkosemme lapsuuden ystävä Istanbulin ajoilta, jonka juhlat pidettiin Tampereen lähistöllä konfirmaation jälkeen. Kävimme siellä ottamassa vähän esimakua juhlaan ennen kotiin ja pihatöihin paluuta.






Yksi iloinen vieras ja kuvan taustahahmo oli saapunut Istanbulista asti:D.


Toinen juhla oli vuorossa loppurutistuksen päätteeksi 8.8. Säätiedotus ei paljoja luvannut, mutta siitäkin huolimatta sää suosi meitä ja muita juhlijoita. Piha pääsi heti tosi toimiin ja osoittautui vaivansa väärtiksi. Soma kulissi, joka kätki sisäänsä sen todella arvokkaan: nämä meille monesta eri syystä rakkaaksi tulleet ihmiset. Meidän juhlamme kohteen. Tässä kodissa asuu onni.




Kaksi vuotta sitten vietimme esikoisen rippijuhlia näihin samoihin aikoihin. Niihin juhliin liittyi myös tämä talo ja piha. Sinä kesänähän päätimme extemporena ostaa meille kodin. Mietteitä niistä ajoista löytyy täältä, täältä ja täältä. Miten hyvin meitä johdatettiinkaan oikeaan pihaan. Pihaan jossa tänä vuonna nähtiin paljon vaivaa, jotta täällä vielä voitaisiin juhlia monet juhlat. Kutsua kokoon mahdollisimman usein nämä ja muutkin ihmiset!




Juhlan pienin oli kerrassaan ihana.



Miehen veli, kakkosen kummisetä, on aivan loistava kuvaaja ja kävi kuvaamassa juhlan sankarin kotirannassa. Pikkukakkosestani on tullut niin komea ja hieno nuorimies.  Onnea sinulle elämäsi tiellä. Kiitos paljon kuvista, A! Näissä on nyt Paluumuuttajattaren leimat, että sain kuvat oikean kokoiseksi.


Yllä pojan lempikuva ja alla äidin. Alimpana poika ja hänen äitinsä:).



Poikani,

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." San.3:5-6

Kuljettaa sinut näiltä pihoilta omiin pihoihin. Mutta ei onneksi vielä! 

18 kommenttia:

Kirsi Cifci kirjoitti...

Juhlat on nyt sitten teillä vietetty ja pihanne oli kunnossa:)

Ihanat kuvat rippilapsesta sekä teistä yhdessä.
Meillä oli perjantaina pojan valapäivä ja sitäkin juhlallista tilaisuutta saatiin viettää upeassa kesäisessä kelissä ja tätä ihanuutta tuntuu nyt sitten riittävän ihan useammallekin päivälle-nautitaan siis siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, haluaisitko kertoa, miksi valitsitte rippikoulun niin kaukaa? Miksi ei oman srk:n riparille luokkakavereiden kanssa?

Allu kirjoitti...

IHanat nuo auringonkukkakuvat♥

Hurmioitunut kirjoitti...

Kyllä oli huhkimisenne kaiken vaivan arvoista, kauniilta näyttää! Itse konfirmoitu on komea kauniin äidin vieressä. Minäkin tykkään eniten tuosta kivellä nojailukuvasta. Kivan erilainen ja onnea täynnä, kuten varmasti koko päivä! Onnea koko perheelle!

Pepi kirjoitti...

Kakkosesta on todellakin kasvanut komea nuori mies!
Onnea sylin täydeltä ja asukoon onni kaikissa muodoissaan elämässänne edelleenkin :)

anumorchy kirjoitti...

Huhkimisenne kannatti! Upea piha ja perhe. Loistavat kuvat. Onnea teille kaikille!!

Jael kirjoitti...

Ihanat kuvat! Ja komea on nuorimies:) Onnittelut vaan koko perheelle:)

Leena Lumi kirjoitti...

Paluumuuttajatar, komppaan Allua eli nuo auringonkukkakuvat ovat hot <3 Ja poika on komistus;)

Kuopuksemme halusi käydä sekä Pöyhölän kansainvälisen rippileirin että Prometheus -leirin. Näin tekee vain noin 10 prosenttia, mutta nyt tytär sitten opiskeleekin teologiaa ja uskontotietietä. Jännää, mistä nuo nuorten valinnat oikein synytyvät ja kiinnostukset, sillä R. ei kuulu ollenkaan kirkkon ja minä kuulun, mutta en julista omia ajatuksiani. Ehkä vain kodin keskusteleva, kaikelle avoin ilmapiiri sitten vaikutti jotain...Nyt on käsillä hetki valita gradun aihe.

Oih, miten komeita ylioppilaskuvia pojastanne saattekaan...

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Ilmat todellakin nyt suosii. Nautin, vaikka en ole liiemmin kelejä tänä kesänä muuten harmitellut.

Vai jo teillä on ollut vala. Meillä on ne ajat vielä edessä.

Anonyymi: Esikoinen kävi pari vuotta sitten tämän saman leirin. Asuimme ulkomailla ja ei ollut mahdollista osallistua oman seurakunnan rippikouluun, kun ei pystynyt käymään "kouluosuutta" eli talvella pidettäviä tunteja. Muutenkin halusimme antaa lapselle "kunnon perinteisen ja pitkän leirin", nykyään kun ainakin meidän lähiseurakunnassa leiri on vain viisi päivää ja siinä ajassa ei minusta kyllä ryhmäydytä. Näin päädyimme Karkun leiriin ja esikoinen tykkäsi siitä todella paljon. Sen jälkeen tuntui luontevalle laittaa myös kakkonen samalle leirille. Ja niin oli hänkin tyytyväinen leiriinsä, että haluaisi isoskoulutuksenkin aloittaa ja päästä ensi vuonna leirille uudelleen isosena. Kolmonen ja nelonen saa siis näillä näkymin jatkaa myös tätä hyväksi havaittua linjaa. Sitä paitsi minusta on etu, että leirillä on uudet ihmiset, joille ei tarvitse esittää mitään koulu tai muuta roolia, vaan saa aloittaa tyhjältä pöydältä. Kakkosestakin löytyi ihan uusia puolia leirillä:).

Allu: Minustakin olivat ihanat. Komea malli, kauniit kukat ja taitava kuvaaja. Pakostahan siitä hyvä syntyy.

Hurmioitunut: Onnen päivä ja onnen poika.

Pepi: Onni on omanain, toivottavasti vielä pitkään!

Anu: Kiitos. Jälkikäteen vaiva on sen arvoista. Eikä jälkikäteen harmita siihen käytetty aikakaan. Nyt käyn vähän väliä pihalla ihailemassa työn jälkeä.

Jael: On se ihmeellistä, että näin kauniit ja komeat lapset on saatu aikaiseksi:D.

Leena: En usko arvotyhjiöön, sillä jollakin ne tyhjiöt aina täyttyy. Meidän jokaisen täytyy olla rehellisesti se mikä on. Jokainen meistä siirtää omia arvojaan myös lapsiinsa. Se täytyy tiedostaa. Teeskentelyn näkevät kyllä, huomaavat pintakiillon ja sen alla piilevän totuuden. Mutta nappaavat myös omaan elämänsä sen, jonka hyväksi ja todeksi näkevät. Kenellekään ei voi väkisin omia ajatuksiaan siirtää, mutta mielestäni mallia voi ja tulee antaa siitä minkä itse kokee hyväksi, kauniiksi ja oikeaksi. Haluanhan toki lasteni saavan sitä minkä itse koen parhaaksi.

Lopulta valitsevat oman tiensä. Niin se vain on. Me voimme osoittaa suuntaa, mutta emme päättää sitä, että kulkevatko osoittamaamme suuntaan.

Satu kirjoitti...

Olen liikuttunut tästä ihanasta postauksesta ja onnen tunnelmistanne! Paljon onnea jälkikäteen! ♥

P.S. Luin tuon edellisen jutun melkein henkeä pidättäen, että mitenköhän tässä käy, mutta hyvinhän siinä kävi. Paremmin kuin hyvin. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Olipas hauska huomata, että Onnin kukat olivat aurinkoisia auringonkukkia; veimme myös kummitytölleni niitä - tai oikeastaan yhden ison. Kukkakaupassa oli ruuhkaa ja myöhästyimme juhlista 10-15 minuuttia. Olipas se noloa, sillä pidän siitä, että olemme ajoissa paikalla.

Mutta kuvistasi näkee, että juhlanne varmasti onnistuivat ja päivänne päähenkilö sai arvoisensa ja näköisensä juhlat. t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Nyt on ollut aikamoinen jälkiväsy. Mutta joka kerta pihaan tullessa iloitsen tehdystä työstä. Hommat jätettiin seisomaan nyt hetkeksi ja keskitytään nyt ihan töihin vaihteeksi. Se tuntuukin ihan leppoisalle. Töiden jälkeen uni olisi jatkuvasti lähellä. On siis maksettava univelat, jotta päästään taas itseksemme?

Tiina: Sankarin täti toi auringonkukat ja kuvaajan vaimo nappasi ne matkaan, kun lähtivät rannalle kuvaamaan. Hyvä valinta molemmilta. Juhlat oli kyllä onnistuneet. Ehkä ne olisivat olleet sitä myös vähemmän valmiilla pihalla?

Cheri kirjoitti...

Kylläpä teissä on samaa näköä, näytätte aivan sisaruksilta.
Onnittelut!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Hah hah. Meillä on kyllä molemmilla otsarypyt. Pojalla syntymälahjana, minulla vuosien uurtamat.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista. Piha, teksti ja etenkin auringonkukkakuvat. (Lempikukkiani, muuten.)

Kaunista kesänjatkoa sinulle ja perheellenne.

TErv. Maarit

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Maarit: Istun nykyään pihalla, koska sääkin sen sallii, kastellen ja ihaillen. Olen selvästi tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aikaa, en olisi tuntenut konfirmoitunutta jos et, A olisi sanonut "kakkosen" olvan. Komea mies! Herr häntä runsaastu sinatkoon, niin kuin koko perhettänne.
ter, kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Kakkonen on noudattanut runon kehoitusta: Kasva kauas äitisi yli:).