sunnuntai 21. syyskuuta 2014

SUHISEEKO KAISLIKOSSA

Kaksi hidasta aamua. Sängyssä kuppi kahvia ja kirja. Se on onnea se. Viikonloppuun on kuulunut myös yksi autoreissu, peli-ilta ja puutarhan raivausta. Niinhän se on remontissa kuin remontissa, että ensin pitää raivata vanhat tieltä, jotta saa uutta tilalle. Tänään lähti sitten pensas poikineen aidan vierustalta. Lapiota pitäisi vielä näytellä juurille ennen kuin routa puree, mutta uuden rakentaminen jääkin sitten ensi kevääseen.

Uhkailevat säiden kylmenemisellä ja pakkasöillä. Muistutamme mieliimme asioita, jotka liittyvät Suomen talveen ja autoilemiseen. Eihän meillä ole talvirenkaita. Eikä lohkolämmitintä. Tartteiskohan tässä jo tehdä jotain? Puita pitäisi myös tilata lisää takkaa varten. Etsiä ne talvikengät varastosta. Testata, että toimiiko patterit. Ja käydä soutamassa vielä kun tarkenee.






Asumme siellä missä on Kotkan kaunein auringonlasku. Silloin kannattaa siis työntää vene vesille. Puettiin varmuuden vuoksi lämpimästi päälle. Oli kahvit, kaakaot ja kakut. Kalat narrasi taas miestä, eikä Paluumuuttajattaren vieläkään ole tarvinnut liiemmin kalareseptejä etsiä. Kalakalenterin mukaan syönti alkaa huomenna. En tiennyt, että kalat syövät kalenterin mukaan.





Kuunnellaan, että suhiseeko kaislikossa. Ei suhise. Kuuluu vain tehtaan tasainen humina ja kahina, kun vene osuu kaislikon reunaan. Yllättävän hyvin onnistuu vielä soutaminen ja huopaaminenkin, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Kaksi kesäähän soudin töihin aamuin illoin, ehkä soutaminen meni silloin selkärankaan?







Kohta sihisee taas saunan kivet. Peitellään puhtoiset peteihinsä. Juodaan vielä iltakahvit ja ollaan valmiina uuteen viikkoon. 

12 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onko vesi ihan teidän lähellä? Ensi kerralla sitten parempaa kalaonnea,kun kalenterikin sellaista lupaa;D
Toivottavasti talvi tulee hiljalleen eikä äkkiä,niin että ehditte valmistautua..

Hurmioitunut kirjoitti...

Voi kun kuulostaa ihanalta nuo iltaiset soutelut, kalastelut ja kahvittelut. Itse aina vähän jänskätän veneilyä ja olen ehkä omimmillani laiturin nokassa tai rannalla, veden äärellä kuitenkin.

Vilho Koskela kirjoitti...

Soutaminen on hienoa hommaa, kiva että pääsette siitä nyt nauttimaan...

Terhi kirjoitti...

Ettei vaan kävisi vanhanaikaiset: "talvi yllätti autoilijat" :D

Mutta toivottavasti ennen talven tuloa teillä on vielä aikaa nauttia muutamista souturetkistä ja niistä syömään alkavista kaloistakin!

Anonyymi kirjoitti...

Tunnelmallinen kirjoitus! Kalastus on oma taitolajinsa ja kalaruoka herkkuani.
Onhan teillä jo pipot! Talvi yllättää aina kumminkin.

Mukavaa viikkoa kouluun ja työhön!

Susku

Anonyymi kirjoitti...

On kuvat muuttuneet sitten Bosporinsalmen!
Noin se elämä vie, mutta samat tuulet puhaltavat. Kaipaan kuitenkin Mineä ja käynkin välillä vierailulla "entisessä elämässäsi".

Aili Mummo kirjoitti...

Ihan yhtä komeaa kuin Bosborinsalmessa ei ole, on tuota kaislikkoa..:)

Kiva että teillä on hyvin harrastuksia, kuten soutaminen ja kalastaminen!

Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinulle / teille! ♥♥

mimon mami kirjoitti...

Rentouttavaa ajanvietettä tuo vesillä liikkuminen ja kalojen narraaminen. Talvea varten kannattaa hankkia myös lumikola. Sitä ei sulalla tartte ja paljon lumen aikaan pääse hakemaan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Vesi on ihan lähellä, silmien alla. Nyt se pilkottelee puiden välistä, mutta kunhan puut pääsee puvuistaan, saamme ihailla sitä ihan koko ikkunan edestä:).

Hurmioitunut: Minulle kelpaa laiturinnokat ja rannankivet, mutta vetten päälläkin on huisin mukavaa. Ensi kesäänä päästään toivottavasti jo soutamaan saareen. (Tai ehkä ajamaan ennemminkin moottorilla).

Vilho: Kyllä siellä unohtuu työt ja muut, ajatus keskittyy ihan vaan ympärillä olevaan.

Terhi: Todennäköisesti käy justiinsa niin, sillä tässä huushollissa eletään vähän joka päivä "pakollisesti". Eli ennakointi ei ole onnistunut kovinkaan monessa asiassa.

Susku: On pipot ja hanskat. Eilen löytyi myös talvikengät. Joten ei hätää.

Anonyymi: Minä en ehdi ikävöimäänkään. Se se kai on tämän "rytinällä aloittamisen" hyvä puoli.

Aili: Mikäs vika kaislikossa? Bosborille ei päästy soutelemaan, mutta tämä onnistuu nyt mukavasti. Katsotaan kuinka pitkälle taretaan.

Mimon mami: Lumikola näytti olevan varastossa. Katsotaan sitten, että milloin se kannattaa kantaa oven pieleen.

Kirsi Cifci kirjoitti...

No niin vielä sitä lunta ei ole tullut, mutta ainakin sade on nyt alkanut täällä päin ja on niin syksyistä, onneksi viikonloppua saatiin viettää vielä kuivassa säässä!
Niin... teillä on nyt sitten todentotta muistettavaa kun se ensilumi tulee;
autoilijat se kun usein pääsee yllättämään...ja sitten etsitäänkin jo seuraavassa hetkessä pipoa, hanskaa , kauluria ja jotakin muuta jalkaan laitettavaa kuin sandaaleita;)Onneksi ehditte soudella vielä ennen jäiden tuloa ja nauttia mereltä käsin niistä auringonlaskuistakin;)mukavaaviikonalku!

Vilho Koskela kirjoitti...

Voi sisko kulta vaikka ollaa niin erilaisii nii silti aivan samanlaisii... Miä ku pääsen vesille nii kaikki ikävä unohtuu ja on vain se hetki. Silloin on helppo nauttii vaa elämästä...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Tänään oli sateista, mutta taas lämmintä. Ja jostakin kannesta luin, että lämmintä syksyä riittäisi joululle asti. Minä en ole säiden vietävissä. Onhan meillä vaatteita, joten niitä lisätään ja vähennetään tarpeen mukaan:).

Vilho: Luonto on se paras terapeutti monelle.