lauantai 27. syyskuuta 2014

KODIN JA KOULUN PÄIVÄ

Tänään täällä Kotkassa vietettiin kodin ja koulun päivää. Kukin koulu oli saanut päättää päivän sisällöstä itse. Esikoisen kodin ja koulun päivä sisälsi kokeen. Koti oli siis tainnut jo automaattisesti pudota lukiolaisten koulun ulkopuolelle? Kakkosen koululla oli oppitunteja, joihin olisi vanhempanakin voinut osallistua, oppilaskunnan kahviota, jossa kahvitella ja lopuksi pesäpallopeli vanhemmat vastaan oppilaista valittu ryhmä. Koska en pysty jakautumaan moneksi, olin päivän kolmosen ja kuopuksen koululla. Siellä oli monenlaista ohjelmaa ja ilmat olivat totisesti päivän järjestäjien puolella!


Kello kahdeksalta aamuaurinko paistaa. Maailma on niin kaunis! Tältä näyttää kolmosen ja kuopuksen koulumatka.


Alkupäivän teemana oli paloharjoitus. Ensin kuultiin neuvoja siitä, kuinka toimia palon sattuessa. Sitten alkoi varsinainen paloharjoitus. Rauhallisesti me siirryimme luokka kerrallaan koulun pihalle. Siellä saikin sitten tutustua paloautoon, jututtaa palomiehiä tai testata palon sammuttamista. Nyt meidän perheessä on todistetusti kolme henkilöä, jotka saavat palon sammutettua:).





Loppupäivä siistittiin koulun lähiympäristöä. Monelle se tarkoittaa myös kotikulmien siistimistä, sillä suurin osa koulun oppilaista asuu täällä. Kolmosen luokan mukana olin venerantaa raivaamassa. Tai jos nyt totta puhutaan, niin kuvaamassa muiden työskentelyä yhteiseksi hyväksi. Jokaisen pussi täyttyi, vaikka alue ei silminnähden roskainen ollutkaan. Nähtiin siis omin silmin, että roskia ei kannata heittää pusikkoonkaan. Vaikka niitä ei näkisikään, ne kuitenkin ovat siellä missä niiden ei kuuluisi olla.








Paluumatkalla koululle ihailtiin kolmosen ja serkkunsa kanssa tätä meidän uutta naapurustoamme. Meren läheisyys, kalliot pihoilla, vanhat talot, korkeat puut ja pihojen omaperäiset ilmeet jaksavat ihastuttaa meitä uusia metsolalaisia. Ei ihme, että moni palaa tänne lapsuutensa maisemiin. Jos koskaan edes lähtikään.






Tätä kirjoittaessani saatiin nauttia myös naapuriavusta. Meidän Helmillä on pihalla sellainen aitaus, jossa aina silloin tällöin saa jaloitella. Vein Helmin sinne päivällä, kun ilma oli niin kaunis. Äsken oli kuopuksen kolme koulukaveria oven takana pupu sylissään. Helmi se oli karkumatkalla päätynyt naapurin pihaan, jossa asuu yksi kuopuksen luokkakavereista. Kaksi muutakin kaveria oli ollut justiinsa naapurissa kylässä ja joku heistä oli huomannut, että meidän pupuhan se siellä viilettää halkovajan taakse. Onneksi saivat karkulaisen kiinni ja osasivat heti palauttaa oikeaan osoitteeseen. Nyt tuolla ylhäällä remuavat koko sakki. Pelastuspartio ja talon väki vieraineen. Kodin ja koulun päivä on siis vaihtunut Kodin ja kavereiden päiväksi.

12 kommenttia:

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hieno, aurinkoinen ja lämmin päivä, takana useamman tunnin valokuvaus-ja kävelyretki meren äärellä... kyllä luonto on kaunis oli vuodenaika mikä tahansa,nyt kannatti olla ulkona ja nauttia;)
Paloharjoitus, kodin -ja koulunpäivä kuulostaa hienolta ja oli varmasti mielenkiintoinen niin lapsille kuin aikuisillekin.
Hyvä että karkulainen on palautettu oikeaan osoitteeseen, taisi tämä upea syyssää saada Helminkin liikekannalle;)

Pepi kirjoitti...

Loistava idea tuollainen roskienkeräys lähitienoolta!
Sopis rantautua pakollisena joka kouluun, jokaiselle paikkakunnalle. Sen verran hövelisti nakkaillaan roskia maahan tuosta vaan....

Anonyymi kirjoitti...

Olen tässä odotellut, että milloin saa lukea analyysiäsi Suomen ja Turkin eroista jos yhtäläisyyksistäkin - asiassa jos toisessa. Miltä ne näyttävät Paluumuuttajattaren silmin? Vaikkapa koulunkäynti tai työelämä. Teillä on vielä tässä vaiheessa palaajan terävä ja ihmettelevä katse.

Kiva että Helmin tie johti takaisin kotiin. Pidemmän päälle olisi voinut tulla vilu ja periä hukka. Meidänkin naapurissamme elelee "Helmi". Karkuteillä hänen lempipaikkansa tuntuu olevan automme tai peräkärrymme alla. Miten ihmeessä ne pääsevätkin omille teilleen, vaikka kotipesä periaatteessa on hyvin varmistettu. Anisi

Jael kirjoitti...

Kiva tapahtuma,onkohan sitä muuallakin Suomessa?
Nuo syksyn värit ovat niin kauniita että tulee hieman syksyä ikävä kuvia katsellessa!
Voi Helmiä,onneksi hän löytyi:)

Anonyymi kirjoitti...

Elämä on pitänyt minut kiireisenä sekä hyvässä että pahassa... En ole unohtanut ihanaa blogiasi, mutta kun on 100 rautaa koko ajan tulessa, niin täytyy pysyä pois täältä netin viihteelliseltä (?) puolelta, että saa edes jotakin tehtyä kotona, opinnoissa ja töissäkin. Nyt aamuun annoin itselleni hetken viihteellistä (?) nettiaikaa, mikä tarkoittaa aina sinun ja toisaalta myös Kirsikan blogia.

Täällä Iltatähti täytti jo 12 vuotta; pidettiin onnistuneet juhlat (ystäviä, perhettä, kummeja, kavereita ja äitinikin)ja herkuttelimme niin letuilla kuin grillimakkaroilla.

Juhlat vaihtuivat ilosta huoleen ja suruunkin. Isäni sairastui seuraavana päivänä vakavasti ja on viettänyt lähes koko viikkonsa teho- ja sydänosastolla Kuopiossa. Nyt kuuluu kuitenkin jo hyvää ja Isä on siirretty omaan kotikaupunkiin jatkohoitoon; jää henkiin ja pääsee vielä kotiinkin. Enää ei siis purista Isän, eikä Tyttärenkään rinnasta.

Mutta tämmöistä siis tänne ! Ja sitten paljastan törkeästi, että itse iloitsen siitä, että meidän perheen neidot ovat niin isoja, että yhteistyö koulun kanssa vähenee koko ajan. Jossakin vaiheessa tuli turnausväsymystä, kun aina oli jotakin kouluun liittyvää käynnissä; nykyisin sana rahakeruu ja joulumyyjäiset saavat niskakarvani pystyyn...

Siivoustalkoita kyllä kannatan ja paloharjoituksia ! Olipa organisaattorina mikä taho tahansa. Mukavaa viikonlopun loppua ! t: Tiina

Matkatar kirjoitti...

On kyllä hyvä että koulussa opetetaan lapsia ajattelemaan ympäristön siisteyden merkitystä. Kaikki eivät sitä kotoa käsin opi.

Aurinkoista sunnuntaita sinne kauniiseen Kotkaan!

Aili Mummo kirjoitti...

Turvallisuus ja siisteysasioita ei opeteta koskaan liikaa:)

Kiitos postauksesta, ja oikein antoisaa viikonloppua teille kaikille! ♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Niin, ehkä Helmistäkin ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana. Tai sekin halusi tutustua uuteen kauniiseen naapurustoonsa.

Pepi: Muistan minä itsekin, että meidän koulussa vuosittain kerättiin roskia lähistöltä. Eli ainakin Kotkassa sellainen on ollut tapana jo vuosia.

Anisi: Niin, minun täytyy nyt tunnustaa, että en ehdi nykyään oikein ajatella mitään:D. Eli elämä on ollut aikalailla pakollisten asioiden hoitoa päivästä toiseen ja analysoiminen on jäänyt lähinnä töihin. Vapaa-aikana sitä vain toivoo hetken hengähdystaukoja ja kauniita hetkiä. Sen vuoksi tämä blogigin on vain keskittynyt niihin hetkiin elämästä, jotka on edes ehtinyt tallentamaan. Mutta tällä viikolla alkoi jo edes näyttää siltä, että ehkä sitä vapaa-aikaakin vielä on tulossa. Joten pidän asioita mielessä. Ehkä jo tänään voin jotakin ajatuksia avatakin.

Jael: Kyllä minä luulen, että näitä päiviä pidetään muuallakin. Siten saadaan syyslomaa pidennettyä.

Tiina: Minä niin ymmärrän sinua. Meidänkin elämä on ollut niin hektistä, että ei välistä edes itsekään ymmärrä, että miten sitä on jaksanut. Viime viikko oli ensimmäinen, jolloin oli joitakin iltoja, jolloin ehdi miettimään, että "mitähän tekisi?" Ehkä siis sellaistakin elämää täällä on mahdollista viettää? Huomenna olen lähdössä aamulla aikaisin koulutukseen pariksi päiväksi. Ihan mukavaa vaihtelua sekin. Jää ainakin pois illan mietteet siitä, että missä välissä sitä ehtisi laittaa ruokaa tai silittää pyykit:).'

Matkatar: Kyllä Suomessa pääosin näyttää kovin siistiltä. eipä sen puoleen. Etenkin kun vertaa Turkin luontoon, jonne ihmiset TODELLA törkeästi kippaa roskansa. Siellä olisi siis erittäin tärkeää viedä koululaiset roskia keräämään.

Aili: Kiitos. Viikonloppu meni mukavasti vieraiden kanssa, jotka hetki sitten lähtivät kotia kohden. Esikoinen ryhtyi kokkaamaan ja edessä taitaa olla ihan rauhaisa iltahetki.



Kirjailijatar kirjoitti...

Oho, mistäköhän Helmi oli päässyt livistämään, onneksi löytyi ehjänä ja turvassa talteen. Olisipa hauskaa, jos olisi meilläkin kanille tuollainen aitaus.

Ja on tosi kaunis koulumatka ja naapurusto teillä. En minäkään ihmettele, että tuonne palaa mieli takaisin, jos on joskus lähtenyt.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Ei ollut ensimmäinen kerta. Jostakin se aina rakosensa löytää. Useimmiten Helmi oleskeleekin vapaana parvekkeella. Sieltä ei pääse mihinkään karkaamaan ja on kuitenkin tilaa hypellä.

Vilho Koskela kirjoitti...

Katariinan yläasteella ollessani käytiin kevään viimeisinä koulupäivinä Lehmän-saaressa siivoamassa sitä saarta. Mukava päivä se oli aina...

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Vilho: Oho, oikein saareen. Senhän nyt tietenkin täytyy olla ihan elämys:).