maanantai 10. syyskuuta 2018

ET VOI TIETÄÄ

Syyskuu on jo pitkällä, vaikka useimpina päivinä tuntuu vielä kovin kesäiselle. Siirrän kesävaatteiden poislaittoa viikosta toiseen. Kesäkengät lojuvat edelleen etuoven vieressä. Takkia on tarvinnut hyvin harvoin. Villasukkia kudon tasaiseen tahtiin, mutta käyttöön niitä ei ole tarvinnut ottaa. Lämmitystä ei tarvita. Takkatultakaan ei ole viritelty kuin muutamaan kertaan tunnelman tähden. Ihanaa talvea, kevättä ja kesää on seurannut suurenmoinen syksy.

Olen tehnyt töitä. Sain heti muutamaksi päiväksi sijaisuuden ja niin sitten työputki venyi melkein parin viikon mittaiseksi ennen ensimmäistä vapaapäivää. Sitä makeammalta on tuntunut tämä takana oleva vapaa viikonloppu. Ja tämä kolmas vapaani, jota parasta aikaa viettelen. Tarkoitus olisi kyllä ollut, että tänään olisin taas ollut sijaisena, mutta soittoa ei ole kuulunut. Ehkä sitten ensi maanantaina?

Töiden lisäksi olemme saaneet tehdä makumatkoja. Mieheni sisko työskentelee maahanmuuttajien parissa ja sitä kautta tutustuimme Irakin turkmeeneihin. Pitkän ja vaikean tien kuljettuaan tämä nuori perhe saapui Kotkaan, jossa ovat odottaneet nyt jo useamman vuoden päätöstä siitä, että saavatko turvapaikan vai joutuvatko palaamaan takaisin turvattomaan elämäänsä Irakissa. Melkein yhteisen kielen ja yhteisten makumuistojen ääreen olemme nyt kokoontuneet vuoroin vieraissa periaatteella. Nämä kuvat ovat viime kerralta meiltä, kun perheen rouva opetti minua tekemään Turkin herkkuani eli İçli köfteä.




Mitä useampi kokki sen monimuotoisemmat köftet:). Mukana opettelemassa oli siis anoppi ja kälykin.



Nyt kun pakkopalautukset ovat olleet tapetilla ja kautta linjan tunteet maahanmuuttokeskustelun äärellä vellovat  edelleen puolin ja toisin, on ollut hyvä kuulla niitä oikeita tarinoita. Mitä konkreettisesti tarkoittaa se, kun olet täysin toisten armoilla. Kävelet 18 tuntia tauotta metsässä niin, että jokainen varpaankyntesi irtoaa. Kannattelet vettä ylittäessäsi selässä kahta lasta ja vielä matkasta väsynyttä vaimoa. Tietämättä, että pääsetkö koskaan perille. Mikä sinua edessä odottaa. Ja kaiken sen maksetun rahan, vaivan, pelon, väsymyksen ja muun jälkeen et voi vuosien jälkeenkään tietää, että pääsitkö turvaan. Miten sinun käy.

Tiedostamme, että tulevasta emme tiedä, meillä on vain tämä hetki. Siitä kannattaa siis nauttia ja iloita. Syödä hyvin.

7 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Mulla on ollut monesti tarkoitus kokeilla icli köften tekoa mutta on vaikuttanut sen verran haasteelliselta, että olen tyytynyt vaan syömään muiden tekemiä, jospa nyt rohkenisin kokeilla itsekin tämän postauksen innoittamana. Pakkopalautuksista ja maahanmuutosta on tullut yhtä keltaisen lehdistön klikkiotsikointia ja politikointia, jossa on kyllä unohdettu ihan juuri ne tavalliset tarinat, tavalliset ihmiset ja se, että jokainen tulija ei ole automaattisesti uhka tai hyväksikäyttäjä. Kiitos näistä viisaista sanoistasi. Mukavaa alkanutta viikkoa ja nautinnolista vapaata!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Pyysin monta kertaa turkkilaista ystävääni neuvomaan minulle näiden teon, mutta hän totesi monesti, että se on niin vaivalloista. Ja olihan tämä. Taikina piti survoa lihamyllyn läpi, eikä minulla ole lihamyllyä. Mutta meinasin kokeilla, että onnistuisikohan jos sen hienontaisi sauvasekoittimella tms. Onhan ne nyt ihan tosi hyviä.

Niin helppo on tyrmätä kaikkien tarinat siksi, että maahan on tullut elintasopakolaisia, rikollisia tai muuten vaan huonoa porukkaa. Näitä kuunnellessa ei voi muuta kuin toivoa lujaa, että saisivat jäädä. Vähemmistön edustajana ei Irakissa ole kummoiset oltavat. On oikeasti vaarassa.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Tästä postauksestasi, joka on siis tuon perheen tosi tarina, olisi opiksi monille ulkomaalaisten kristisoijille, kannattaisi tutustua asioiden oikeaan laitaan ja todellisiin ihmiskohtaloihin ja sitten vasta "leimata" kaikki ulkomaslaiset sosiaalietuisuuksien ja meidän töittemme viejiksi, rikollisiksi ja ties miksi, ennakkoluulot ja väärät käsitykset ovat usein tietämättömyyttä.Yhdessä olo, tutustuminen ja hyvä ruoka, hienoa, että olette tutustuneet, toivotaan, että heidän tarinansa saa onnellisen lopun.

Jael kirjoitti...

Samanlaisia köftejä täälläkin tehdään, ja niitä löytyy useista pienistä paikoista , sekä viikonlopun valmisruokatoreilta. Yleensä tosin lihatäytteiset, joten ei minulle, vaikka kasvistäytteisiäkin joskusl löytyy. Minäkin olen usein ajatellut tehdä noita, sienitäytteisinä. Täällä niitä kutsutaan kubbeiksi.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Pitäisi muistaa, että on niin monta tarinaa kuin ihmistäkin. Eikä voi yleistää yhden tai edes kymmenen tarinan perusteella. Kautta aikain on lähdetty paremman elämän toivossa toisaalle. Ei siinä ole mitään väärää. Mutta suurin osa ihmisistä ei jätä kotiaan, omaisuuttaan, sukulaisiaan ja kaikkea itselleen tuttua vain elääkseen helpommin. Jokainen joka on läheltä seurannut pakolaisen alkutaipaletta Suomessa näkee myös sen, että siitä on helppous ja rikkaus kaukana. Mutta jos omassa maassa kokee henkensä olevan uhattuna, sen kestää ja valitsee mieluummin kuin sinne tuttuun jäämisen.

Jael: Minä olen syönyt näitä vain jauheliha täytteellä, mutta opettajani kertoi tekevänsä niitä myös kana- ja tofu täytteellä. Nam.

Allu kirjoitti...

Tärkeää asiaa

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Niin, pitäisi aina muistaa, että saattaa itse olla se jonka on joskus pakko lähteä.