keskiviikko 28. helmikuuta 2018

PAKKASTA ON PARIKYMMENTÄ ASTETTA

Aamulla kello soi. On kakkosen nimipäivä ja kalevalan päivä. Päivä, jolloin on aika lähteä kohti Kolia. Lauletaan onnittelut sankarille ja aloitetaan hoputus. Taustastaan johtuen meidän mukulat on kyllä varsin taitavia lähtijöitä. Kohta jo ollaan kaikki autossa ja matka saa alkaa. Perässä seuraa miehen sisko perheineen. Olemme varanneet yhdessä mökin Kolilta ja tarkoitus on lasketella pari päivää Suomen talvessa. Ja ne, jotka eivät laskettele, on valjastettu ruokahuoltoon. Lue: minä, esikoinen ja kälyn mies.


Miten kauniit ovat nämä huipun kuorrutetut puut?





Team Istanbul jää rinteen päälle ja muut lähtevät alas vuokraamaan kamoja.




Pakkasta on parikymmentä astetta. Se tuntuu paljolta. Auton sisällä on lämmintä. Esikoinen ajaa ja minä nuokun takapenkillä pysähdykseen asti. Sitten tankataan ruoat ja vaihdetaan kuski. Maiseman vaihdos jo tuntuu lomalta. Talvi on kaunis. Yhtä-äkkiä me kaikki muistamme miten lapsena pistettiin kovilla pakkasilla Vitalista poskiin. Miksei meillä ole Vitalista mukana? Onko sitä enää olemassakaan?



Mäen alla voi paistaa makkaraa tai hurauttaa ravintolaan.



Serkukset valmiina nousuun.


Pojat tunnistaa kirkkaista pöksyistään.


Jätämme laskettelijat rinteeseen ja ajamme mökille. Olen laittanut oman ruokani pitkälle valmiiksi jo kotona. Kanat uuniin ja asettumaan. Esikoinen väkertää salaattia. Lämpö tuntuu suloiselta ja kyllä sitä miettii, että kuinka ne tarkenevat siellä rinteessä? Onneksi on sauna, jonka voi pistää lämpenemään valmiiksi. Pedata pedit, joihin kallistua päivän päätteeksi. Kattaa pöydän, johon istua.



Pienin serkuksista ei meinaa edes pysyä pystyssä, mutta kohta jo vilistää mäkiä alas. 
Niin vilistää kyllä suksensakin, jonka Kakkonen hyppää hakemaan kesken hissimatkaa.


Nyt on porukka kasassa. Lasketeltu, syöty ja saunottu. Luulen, että unta ei tarvitse kenenkään etsiä, kun aika on. Vielä meinasin purkaa kassista lautapelit ennen unta. Toivoa huomiseksi hieman lempeämpiä pakkasia, sillä meidän olisi tarkoitus esikoisen kanssa kaivaa murtsikat esiin ja ottaa hieman tuntumaa lähiympäristöön hiihtäen. Palata sitten valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Loma<3.

4 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Voihan vitalis -onneks ei kai kukaan enää tuuppaa vitalista naamaan, se palellutti posket varmemmin kuin ilman olo! Suosituskin on, että mieluummin vaikka kommandopipo tai huivia sen seitsemän kertaa ympäri 😉
Komeita nuo tykkylumiset puut, talvi on nyt hellinyt maisemien puulesta, mutta pakkaset sais kyllä puolittua!
Pitäkää kivaa 😘

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kauniilta näyttää talvinen luonto. Toivottavasti lauhtuu ja pääsette hiihtelemään, hyvää loman jatkoa!!

LeenaK kirjoitti...

Teillä onkin Kakkonen sitten meidän esikoisen kaima! Meillä vietettiin 19 vuotta sitten sekä ristiäisiä että samalla ensimmäistä nimipäivää. Mukavaa hiihto- tai ruuanlaittolomaa kaikille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Siis mitä ihmettä??? Turhaanko sitä meidän naamaan tungettiin kaikki ne vuodet? No, meidän lapset selvisi siltä, kun ei ollut Vitalista. Menivät lasien ja kaulaliinojen turvin. Pahiten pakkanen puri sormia ja varpaita. Minulla olisi ollut monta kuvaamisen arvoista paikkaa, mutta en tarennut. Ehkä sitten huomenna?

Carola: Kaunista on. Juuri sellaista millaiselta talven kuuluukin näyttää ja tuntua.

Leena K: Onni on oma Onni. Tästä pojasta piti tulla se mikä Kolmosesta sitten tuli. Mutta näytti niin Onnen pojalta, että nimi piti vaihtaa. Ja tämä Onni on kesällä elänyt 18-vuotta. Onnea siis myös sinne teille!