keskiviikko 24. tammikuuta 2018

MUKAVUUDENHALU

Olen mukavuudenhaluinen. Miten ihanaa on aamukahvinsa kanssa pysytellä tässä lämpimässä pedissä. Kiirehtimättä. Kääriytyneenä villapaitaan ja sukkiin. Elämän hyvyys ylipäänsä tuntuu kilpistyvän minulle sellaisissa hemmotteluhetkissä. Niihin liittyyy aina kiireettömyys, väljyys ja hyvä ruoka. Kunnon kahvi. Mielellään myös hyvä seura, kauneus tai kiva tunnelma. Lämpö ei haittaa, eikä elävä tuli. Mukavuus-tekijänä pistämätön on myös meri. Mieluummin lämpimänä kesäiltana tai sitten lämpimästä sitä katsellen.


Posti polkee, vaikka läpi pakkasen ja tuiskun. Minusta on mukavampaa kävellä. 


Polkupyöräilyssä epämukavinta on ylämäet. Sen tähden en polje enää lainkaan.


Olen aloittanut miljoona elämäntapamuutosta, jotka ovat valuneet sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon pian alkamisensa jälkeen, koska ei ole mukavaa. Ei ole mukavaa kieltäytyä herkuista, ei ole mukavaa juoda väkisin vettä tai juosta yhtenään veden juonnin vuoksi vessassa, ei ole yhtään mukavaa lähteä kuntosalille, tehdä burpeita, jumppata tai lähteä lenkille. Tällä hetkellä ulkona tuulee navakasti. Ei tunnu yhtään mukavalle se ajatus, että kohta pitäisi kävellä töihin.





Puutalot ovat mukavia.


Tässä iässä sitä pitäisi jo olla oppinut, että oikoteitä ei ole onneen. En kuulu niihin naisiin, jotka lomalle lähtiessään lottoavat ja palaavat lentokoneella lottomiljonääreinä kotiin. En niihin, jotka syövät mitä haluavat ja pysyvät silti mitoissaan. En niihin, jotka saavat liikunnasta mielihyvää ja tulevat urheiluhulluiksi. Työtä se vaatii, kuten kaikki asiat ja työstä saavutettu palkka se tuo mukavuutta mukavuudenhaluiselle.




Tässä siis toinen viimeviikkoinen työmatkakävelyni. Aikaa meni kaksi tuntia ja kilometrejä kertyi 10,23. Tämän viikon työmatkakävelyn aloitan kohta. Kameran jätän nyt suosiolla kotiin, sillä tuuli ja tuisku on niin navakka, että luulen keskittyväni vain perille pääsyyn. Palkinnoksi petaan nyt petiin puhtaat lakanat, joihin on sitten iltavuoron ja saunan jälkeen nautinnollista päänsä kallistaa:D.

Mikä sinulle on mukavuuden huipentuma? 

Sei Shonagonin mukavat: 
On ilahduttavaa, kun hevosen selässä oleva mies lausuu runoa aamunkoitteessa.
Kun löytää ison kasan tarinoita, joista ei ole lukenut.

Ja inhottavat: 
Pitäisi jo kiireessä lähteä, mutta vieras vain jatkaa jutusteluaan.
Kadehtia toisia ja valittaa omasta kohtalostaan. Puhua ihmisistä pahaa. Miten inhottavaa!
En voi sietää ihmisiä, jotka eivät sulje liukuovea jäljessään.

(Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin)

13 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Meillä on kyllä 100% samanlainen suhde liikuntaan!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saara: Mutta voisiko se suhde vielä lämmitä?

Matkatar kirjoitti...

Sitkeä olet kun jaksat tuulessa ja pakkasessa tuollaisen matkan käppäillä! Minäkin olen aika samanluontoinen, aina aloittelen uusia elämäntaparemontteja, kuntoilukuureja, laihdutuskuureja ym. Mutta ajattele -vaikka meillä molemmilla nämä kuurit lässähtänevätkin aina jossain vaiheessa, emme kuitenkaan ole varsinaisesti ylipainoisia. Kuntokin on ihan ok vaikkei huippukuntoa olisikaan. Eikö niin? Eli täytyy ajatella että kaikista niistä herkkulakoista, vatsalihashaasteista ym on jotain hyötyä -pysyy suht normaalimitoissa sentään! Ei haitanne niin paljon vaikka vähän mahamakkaraa löytyisikin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Olenkin sanonut, että jos ei olisi ollut näitä pyristyksiä, painaisin nykyään vähintään 120kg, nimittäin sen verran monta kertaa olen sitä viittä kiloa tiputtanut. Mutta kysymys itselleni on, että voisiko sitä opetella pysymään siinä tavoitepainossa tämän loputtoman veivaamisen sijaan? Todennäköisesti vastaus on EI, sillä ainakaan vielä en ole valmis pysyvästiti herkuista luopumaan ja aloittamaan urheiluhullua elämää. Ja kun syön, tulee se vaivalla tiputettu viisi kiloa hetkessä takaisin. Ei voi mitään?

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Mukava postaus!
Ihailtavan määrän kuitenkin kävelit, vaikka mukavuudenhaluinen oletkin:)
Samoilla haluilla täällä mennäään, rehaaminen ei kiinnosta ja elämästä pitää nauttia!
Mukavaa viikonloppua!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Minulle veden juonnin ongelma on juuri sama kuin sinulla, en pysty juomaan suositeltua määrää, kahvia tass yli suositusten kyllä.
Nelikymppisemä hankin salikortin, kävin 3 kertaa viikossa liikkumassa, oli koira, jonka kanssa tuli liikuttua, mutta enää ei ole koiraa, eikä salikorttia:)

Nykyinen liikunta rajoittuu hyötyliikuntaan, sekä kuvaamiseen liittyvään liikkumiseen.
Kyllä minäkin olen mukavuudenhaluinen, mutta en minä mikään liikunnan vihaajakaan ole, se säännöllisen liikkumisen into vaan on jossain hakusessa:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hanne: Työkaverit on mukavasti kannustaneet, kun horjun työpaikan ovesta sisään posket tulipunaisina. Sanoin, että jos vielä maaliskuussa kävelen, sitten on vasta aihetta onnitella. Tällaiset kuukauden kuurit, kun on justiinsa sitä minua, mutta pitkäjänteisyys on sitten se toinen juttu:).

Carola: Nyt on kyllä vettä mennyt. Puoli litraa mottiin ja väisin alas x3. Ja vessassa saa sitten juosta yhtenään ja miettiä reittinsä potentiaalisia vessataukoja silmällä pitäen:D. Ja tiedätkö, jos olen IHAN rehellinen, niin minä olen kyllä liikunnanvihaaja. Ihan tasaisesti joka lajin.

Satu kirjoitti...

Minä luin tämän jo aikaisemmin, mutta en osannut kommentoida mitään, kun en tunnistanut tuollaista mukavuudenhalua itsessäni. Toki minäkin tykkään hyvästä ruoasta ja mukavasta olosta, mutta en koe niitä niin hirveän tärkeiksi asioiksi elämässäni. Ehkä minun mukavuuteni tuleekin erilaisista asioista - vapauden tunteesta ja sen sellaisesta.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Siksi sinä saatkin itsesi tekemään asioita, joita minä en saa kun hetkellisesti?

Petra kirjoitti...

Olen myös mukavuudenhaluinen mutta nautin myös rehkimisesta, tiettyyn rajaan asti. Musta kaveleminen on aliarvostettu harrastus silla se on aivan ihanaa, terapeuttista ja samalla hyvaa kuntoilua. Tulin talla viikolla niin hyvalle tuulelle työ- ja kotikiireiden keskella kun lahdin koiran kanssa purevassa viimassa rantaan pitkalle lenkille. Tulen tosi huonolle tuulelle jos löysailen pitkaan ja silloin on pakko jotenkin kompensoida sita löysailya. Mukavaa viikonloppua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Kyllä minäkin varmaan tarvitsen vastapainoa kaikelle. Sen tähden, että on tehnyt jotakin se vasta onkin mukavaa makailla. Nälkäisenä se vasta onkin ihana syödä jne. Kävely matkoilla se vasta mukavaa onkin, kun samalla näkee uusia paikkoja. jne.

Hurmioitunut kirjoitti...

Olipa mukava teksti, mukavuudenhalusta. Hienosti kiteytit omatkin tuntemukseni. Kiireettömyys on nykyisin aika ihanaa, vaikka joskus se tuntui tylsältä. Nykyisin vain on niin kiire, että kiireettömyys on luksusta. Sillon on aikaa myös pysähtyä miettimään kulloistakin hetkeä. Se antaa mahdollisuuden heittäytyä hetkeen täysillä, oikein kieriskellä mukavuudenhalussa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Siltä se tuntuu, että tylsyyskin on luksusta. Olen lukenut pitkästä aikaa. SIlloin tietää, että on saanut ajasta yliotteen:).