torstai 18. tammikuuta 2018

KÄVELIN TÖIHIN

Kävelin keskiviikkona töihin. Sujui huomattavasti helpommin kuin uskoinkaan. Aikaa siinä meni noin 1h ja 45 minuuttia ja matka oli hyviä oikopolkujani myöten noin 9,2 km. Sää oli erittäin vaihteleva. Tuli lunta ja tuiskua ja hetkittäin olin näkevinäni auringon kajastuksen junaradan risteyksessä. Koska lumisade on näillä leveyksillä ollut yhtä harvinaista herkkua, kun lämpimät päivät kesällä, otin tilanteesta ilon irti. Loppupäässä matkaa menin nurin, kun lumi oli peittänyt jään ja astuin liukkaaseen. Onneksi ei mennyt rikki kamera eikä sen kantaja ja matka sai jatkua. Huomenna sitten sään salliessa uudestaan, mutta päivitellyllä reitillä:).


Aloitin lenkkini Metsolan puutalokortteleilta.


Sivutin ja ylitin junaratoja. Oikaisin yli puomien.


Kotka seisoo meren rannalla, joten sen joet jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Tällä matkalla ylitin Kymijoen haaroista kaksi. Jos olisi ilmat kuin ennen vanhaa, lyhenisi työmatka kummasti, kun voisi ylitellä turvallisesti jokia. Nyt kun ne on pakko kiertää siltoja pitkin, pitenee matka hurjasti. Työkaveri juuri tänään kertoi tarinaa jostakin iloisesta ja uhkarohkeasta veikosta, joka tekojalalla ja kävelykepeillä lähti aikanaan Hovinsaarelta Sunilaan oikaisemaan joen yli. Oli matkalla pulahdellut jäihin. Hukannut veteen keppinsä, mutta tekojalka oli reissussa säilynyt ja humalaisen tuurilla oli päätynyt tehtaan puruihin makoilemaan ja sieltä ambulanssilla toimitettu sairaalaan tehtaan työntekijöiden toimesta. Minulla oli maltillisemmat reissut:D.



Matkalla ohitin myös tuulimyllyn ja Kotkan Stonehengen:).



Jälkimmäisen joenhaaran vierellä seisoo tämä Karhulan hovi, joka on tainnut jälleen aukaista ovensa. Tarjolla yöpymistä ja hienoa ruokailua, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Hyvä niin, sillä hieno rakennus ansaitsisi päästä käyttöön.


Ja miten sopivasti juuri sen jälkeen tuli tämä pysäkki, joka varmasti toi julki monen meidän taloudellisten murheiden kanssa painivien mietteet. Vaikka en  oikeasti kyllä usko tuohon lauseeseen. Moni rikas se vasta rahoja miettii ja murehtiikin?


Matkan puolivälin toisella puolen oli tämä Karhulan hovin alkulähde eli tehtaat. Kappale menneisyyttä säilytettynä nykypolvien iloksi. Täällä sijaitsi Karhulan lasitehdas, jossa mm. Alvar Aalto työskenteli Ainonsa kanssa ja suunnitteli aaltomaljakkoaan. Ja jonka johtajalla pyyhki sen verran hyvin, että rakensi tuon hovin asunnokseen.



Alla olevan keltaisen talon oven yläpuolella luki: PÄRINÄPOJAT. 
Aika sympaattinen talo pärinöidä.






Eikö ole jotenkin ihanaa, että tällainen vanhojen puutalojen ystävä saa lähteä työhönsä vanhoista puutalokortteleista ja päätyä myös sellaiseen? Tämän viimeisen kuvan tien varrella sijaitsee nykyinen työpaikkani. Ei vanhassa puutalossa, mutta puutalossa kuitenkin.

Parin päivän ilot on siinä, että on kaksi tervettä jalkaa, joilla voi kävellä vaikka Kotkan Metsolasta Kotkan Metsäkulmaan. Että on työpaikka, johon mennä. Että talvi on lopultakin tullut ja lumi kaunistanut mustassa märehtineen maan. Että mielessäni on yksi projekti, jonka voin tehdä sitten kun on aikaa tuhlattavaksi ja tarve pysytellä sisällä. Että on tämä perhe, jonka luo palata iltavuoron päätteeksi. Että elämä on ja tarjoaa mitä parhaakseen näkee. Että kaikki on hyvin. Että on.

Ihmiset hyvät, suosittelen vakavasti kävelyä ja elämistä<3.

9 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Hyvä että on älytty vanhat puutalot.

Lisay kirjoitti...

Miten ihmeessa saisin itseni liikkeelle?Nyt ei houkutteke,kun sataa ja myrskyaa,mutta on meilla niita kauniitakin iltoja aika paljon ettei voi keksia mitaan tekosyyta olla menematta lenkille.Kaunis tyomatka sinulla!

Satu kirjoitti...

Nyt täytyy kyllä sanoa, että sitkeä sissi olit! Itse en takuulla olisi viitsinyt tuossa ilmassa kävellä, varsinkaan töihin. :) Mutta toisaalta silloin kun jotain päättää, niin päätös pitää, eli ehkä se olisi vain siitä päätöksestä kiinni?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Iloitsen jokaisesta säästetystä puutalokorttelista mikä täältä löytyy. Itse asiassa niitä on useita.

Lisay: Jotain siinä vaan täytyy aina naksahtaa, että saa päätettyä ja ennen kaikkea pysyttyä päätöksessä.Minulta aina joskus onnistuu, mutta sitten vaan palaan saamaan vanhaan. Nyt yritän taas pitkäjänteisempää muutosta:D.

Satu: Ilmahan oli mitä kaunein. Mieluummin lunta, kun vettä:D. Ja itseasiassa tajusin, että jos joskus jaksaa lähteä niin se on juuri ennen iltavuoroa. On ehtinyt nukkua pitkään, eikä ole tarvinnut kotona liikoja huhkia. Päivävuoron jälkeen on yleensä kaikki kotihommat ja harkkakuskaukset odottamassa. Toinen hyvä aika on tietysti sitten ne vapaapäivät. Toivon itseni takia, että tämä päätös nyt pitää. Tähtään siihen Japaniin asti ja toivon, että sitten on jo tullut tavaksi. Inshallah!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hieno homma tuo töihin kävely! Puutalokorttelit ovat idyllisiä. Hyvää viikonloppua.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Eilen tein uusinnan. Ja ensi viikolla uudestaan. Tosin ensin taidan kävellä äänestämään, kun on maanantaina vapaapäivä. Paitsi, jos oikeasti tulee 20 asteen pakkaset:).

neeakoo kirjoitti...

No nyt on ollut reipas lenkki! :-) kiitos näistä Kotka kuvista. Tuon viimeisen kuvan kadulla olen minäkin asunut :-)!

Petra kirjoitti...

Ihania puutaloja. Reipas olit, kävely in loisto harrastus, meillä se on nykyisin pääharrastus sillä kun ei ole autoa niin tulee käveltya ja mukavaahan se yleensä on.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

neeakoo: No sitten vietän entisellä kotikadullasi suuren osan elämästäni:). Eo tainnut tosin tämä työpaikkani silloin vielä olla tässä. Taidettiin rakentaan kuutisen vuotta sitten päiväkodin viereen.

Petra: Ei tämä töihin kävely koko ajan mukavaltakaan tunnu, mutta jälkikäteen, kunhan syke tasaantuu ja punoitus poistuu, on kyllä voittajafiilis:D.