keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6.


 Pappani oli lapsen muistinkuvin lähes puhumaton mies. Mummo kuoli ollessani 6 v. Kannan sydämessäni vahvaa muistoa heistä molemmista. Mummosta, jonka vaatimattoman keittiön laatikossa oli aina Kettu-karkkeja ja Pätkiksiä. Myöhemmin löydettynä lipaston laatikosta henkinen pääoma, josta kiitän omaani. Epäilen mummon rukousten kantaneen osaltaan minua siihen, joka olen. Kiitos siis sinulle, mummo. Minun on näin hyvä.  Kiitos myös papasta, josta ei jäänyt niinkään sanallista muistoa, mutta tunne siitä, että olisin halunnut tietää ja tuntea. Mitä oli kokenut. Millaista miestä mummo rintamalta kotiin kaipasi. Mitä olisi kertonut menettäneensä, kun joutui evakkotielle. Jäi arvoitukseksi. Menetin heidät molemmat pienenä. Mummo, tuo kahdesti kotinsa jättänyt, joutui munuaistensa pettämäksi. Nosti kätensä taivasta kohti kuollessaan, kun näki hakijansa saapuvan. Pappa lähti pian perästä, ei kai jaksanut mummotonta elämää. Karjalaiset. Eniten yhdistän itseni heihin. Kotinsa jättäneihin. Pakolaisiin. Heihin, jotka uskoivat silti tulevaan ja rakensivat kotinsa muualle. Raivasivat pellot. Eivätkä koska palanneet. 

Minä lähdin ja palasin. Paluumuuttajatar, lapsuutensa maisemiin,

100-vuotias Suomi, olet minulle valtavan rakas. Multiisi on istutettu ja kasvatettu juureni. Olen kiitollinen monesta ja sen vuoksi valmis kestämään monta; Sääsi. Verotuksesi. Tarpeesi tasapäistää. Kalliin maan, jossa kehuskelijaa katsottaisiin kieroon. Jossa lottovoittajat jatkavat elämäänsä entiseen malliin.

Rakastan suomalaista sisua, koululaitosta, sosiaaliturvaa, kirjastoa, yritteliäisyyttä ja vähäeleisyyttä. Luontoa, joka parhaina päivinään korvaa tämän ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman tasaisen harmauden. Sinisen taivaan. Valkoiset pilvet. Yöttömän yön. Syksyn kullan lehdissä. Meren, järven ja metsän. 

 Tiedon siitä, että hädän hetkellä auttavat, nuo suomalaiset. Vastaavat, kun kysytään. Nousevat rintamaan heikomman puolesta. Puolustavat omiaan. Jurot, totiset ja lojaalit. Minä siinä muiden mukana.

 Onnea 100-vuotiaalle synnyinmaalleni ja kaikille suomalaisille ympäri maailman!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus! Kiitollisuus on itselläkin tänään päällimmäisenä.
Meillä on kaunis ja hyvä maa, kiitos mummoille ja papoille jotka ovat sen meille tehneet.
Ihanaa ja siunattua itsenäisyyspäivää Sinulle ja perheellesi!
- Susku-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Täällä tavallinen arkipäivä, mutta illaksi juhlimaan Suomi-porukalla. Pullataikina on kohoamassa. Nyyttäripöytään on tulossa tämän talon osalta pullaa, vielä on yksi konvehtirasiakin säästynyt juhlia varten.

Hyvää itsenäisyyspäivää teidän koko perheelle!

H-M

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Susku: Itsenäisyyspäivän alku meni minulla töissä ja miehellä huoneen remontissa. Mutta josko tästä kohta saadaan vaihdettua juhlan puolelle?

H-M: Oikein mukavaa Suomi-iltaa teille. Täällä Enni meinasi leipoa joulun ekat piparit ja tortut. Ruoaksi meinasin tehdä muussia ja lohta:). Rakkaat terveiset teille kaikille sinne Bosborin rannoille.

MatkaMartta kirjoitti...

Hyvää itsenäisyyspäivää rakas Paluumuuttajatar ja perhe! Pitkästä aikaa vanhan kotiseurakunnan itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa ja vielä juhlassa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Otahan nyt kaikki ilo irti. Vierashuone alkaa kohta olla valmis:).