tiistai 7. helmikuuta 2017

HENGITYS HÄMMÄSTYY

Tänään täällä näytti ja tuntui juuri sille mille talven pitääkin. Ulos mennessä hengitys oikein hämmästyy. Pakkasilma tuoksuu, mutta en osaa sanoa mille. Auringon valo kertautuu lumesta ja häikäisee kirkkauden lisäksi kauneudellaan. Kirsikkana tässä talvisessa kakussa oli tiistaille osunut vapaapäiväni. Mikä loistava päivä pitää vapaata, sillä vielä ei tarvitse siivota. Mies menee tiistaisin kymmeneksi töihin, joten nousin kuskiksi ja sain auton itselleni. Paluumatkalla pysähtelin moneen kertaan, kurvailin mahdollisimman monta sivupolkua ja päädyin vielä jäällekin ihmettelemään sen kantavuutta.


Keskellä jäätä näkyy pilkkijöitä Munsaaren kupeessa. Auton nokka sitä kohden. Jos jäällä näkyy renkaan jäljet, on sen kestettävä yksi Paluumuuttajatarkin. Ohitetaan ensin paikka auringossa ja sitten ollaan jo vetten päällä.



Jään takaa kuuluu Kotkan äänet; tehdaiden humina ja vaimea liikenteen kohina. Puissa laulavat linnut. Kameran naksahdus katsoessani talvea linssin läpi. Poskiani purraan punaiseksi. Vastarannalla näkyy kotiranta. Taivaalle piirtävät tehdaiden piiput savukiekuroitaan. 



Kotona on käyty keskustelua, joka sai alkunsa torstaisesta Uskonpuhdistus-luennosta. Siellä tuli puheeksi uskonpuhdistuksen vaikutukset ja mm. käsite luterilainen työetiikka. Kutsumus käsite annettiin uskonpuhdistuksessa kansalle, koskemaan rooleja, kaikkea työtä ja tekemistä, eikä jätetty papiston etuoikeudeksi. Näin ollen jokainen työ sai arvon ja työväki syyn hoitaa työnsä kuin rakkaalle Herralleen. Silloin työtä ei tehdä sutaisten, rimaa hipoen tai fuskaten, vaan niin hyvin ja huolella kuin taidetaan. Hyvin tehty työ on sen tekijälle suuri ilon aihe. Miten on nyt, kun monella ei ole rakasta Herraa, jolle työtänsä tehdä tai kutsumustietoisuutta? Kuinka moni vielä pitää kunnia-asianaan hyvin tehtyä työtä ja kuinka moni yrittää päästä niin vähällä kuin mahdollista? Kenelle työ on siunaus ja kuka kiroaa sitä aina töihin joutuessaan?




Omillemme olemme koittaneet opettaa sitä, että niin työnsä, kun oman roolinsa lapsena, sisaruksena, oppilaana, vanhempana, työtoverina, kaverina jne. tulee ottaa vakavasti. On tärkeä kohdella jokaista ihmistä arvostavasti, tehdä kaikki se mihin ryhtyy niin hyvin ja huolella kun osaa ja pystyy. Oppia se, että helpolla tässä elämässä ei saa yhtään mitään. Onni on usein vaivan takana, se tulee palkinnoksi siitä mihin on käyttänyt aikaa ja minkä vuoksi on tehnyt työtä. Sutaisten tekemällä ei voita aikaa eikä rahaa, vaan joutuu korjailemaan tekemisiään usein myöhemmin korkojen kanssa. Viisas pääsee vähemmällä juuri siksi, että hän tekee työnsä kunnolla heti ensimmäisellä kerralla. 



Rannoilla mieleni lepää ja blogi saa kuvansa. Hoidettu siis oma mieli ja kutsumus tämän blogin pitäjänä. Sen jälkeen siirryin hoitamaan kutsumustani perheenäitinä. Ajoin rannalta kauppaan ja kotiin ruokaa laittamaan. Muistin hakea miehen töistä. Pidimme jälkikasvulle kasvatuskeskustelua jossa tuo kaikki yllämainittu oli vahvasti läsnä. Joku oppii helpommalla, jonkun toisen täytyy käydä asiassa kantapääkoulua. Huomenna on sitten taas aika toteuttaa luterilaista työetiikkaa työmaalla, olla niin hyvä hoitaja kun osaa. Kiitollinen olen kaikista näistä kutsumuksistani, joiden johdosta olen tullut minuksi.

7 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Viisaita ajatuksia jälkikasvuille ja monille aikuisillekin...kauniita aurinkoisen päivän kuvia, hieno vapaapäivä sinulla!

Airi kirjoitti...

Osaat kiteyttää hienosti tärkeitä näkökulmia. Johtunee siitä, että olet kiteyttänyt ne itsellesi. Kiitos tästä. Ja mikä opintie vielä itselläni kuljettavana.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Valitettavasti sitä on törmännyt moneen ihmiseen Suomeen palattuaan, joka lintsaa töissä. Jopa niin selvästi, että kaikki (muut paitsi johto?) sen tietää. Joku jopa sanoo suoraan, ettei enää jaksa tai viitsi, tehköön joku muu. Minusta tämä on kyllä todella pöyristyttävää. Niin moni ihminen työttömänä, ja sitten joku ei viitsi tai jaksa. Pitäisikö sitten antaa se työpaikka jollekin sellaiselle joka viitsii ja jaksaa?

Airi: Työpaikka on iso kiitoksen aihe. On siis tärkeää tehdä siellä työt hyvin. Ja koululaiselle se koulu on työpaikka, jossa opitaan vastuullista hommien hoitoa. Kukaan ei voita sillä, että antaa lapsen ryhtyä alisuoriutujaksi tai lintsaajaksi. Harva meistä on hyvä joka lajissa, mutta parhaansa voi jokainen tehdä siinä mikä eteen tulee. Välillä kutsumuksia koetellaan, välillä on jokainen meistä tilinteon hetkessä - olenko tehnyt sen mitä piti vai rupesinko jossakin välissä luistamaan? Ja sitten saa korjata itse kukin meistä kurssia, jos on menty vikaan.

Hurmioitunut kirjoitti...

Hyviä neuvoja olette jälkikasvullenne antaneet. Helpolla ei saa onnea. Sen saavuttaminen vaatii työtä ja ponnisteluja. Sen saavuttaakseen ei pidä luovuttaa ensimmäisen esteen edessä vaan uskoa itseensä. Toki tilannetta auttaa myös se, että on ympärillä henkilöitä jjotka uskovat sinuun. Onnen määrätietoinen tavoittelu auttaa mielestäni jaksamaan tavoitella muitakin tehtäviä ja määränpäitä.

Superkauniita talvikuvia. Tällaisia aurinkoisia talvipäiviä voisin tuijotella pitkään.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Hyvät neuvot on aina hyvä muistutella itsellekin mieleen. Jostakin luin, että ihminen pärjää, kun hänellä on edes yksi ihminen, joka uskoo häneen. Se sama voi toimia tsempparina. On ollut todella kauniita päiviä ja mielialaa nostavia.

Leena Lumi kirjoitti...

Tämä kun olisi ollut jouluna!!! Jo 2-3 joulua täällä Keski-Suomessa ilman lunta, sitä ennen aina valkoinen joulu 30 vuoden ajan lukuunottamatta yhtä välisarjan joulua.

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Jouluna olisi vielä ollut hämärää ja pimeää. Nyt kun hanget saa paistatella kevätauringossa, niin johan häikäsee. Ihanat päivät on ollut. Helmikuu nosti kummasti osakkeitaan minun mielessäni.