maanantai 20. helmikuuta 2017

TÄHDENLENTO

Viime postauksen kommenttilootaan kirjoitin: "Ei siis kuuta taivaalta, mutta jos vaikka tähdenlento." Se liittyi siihen, että ei havittele saavuttamatonta, mutta ei pane pahakseen, jos kohdalle sattuisi onnenpotku tai jotakin yllättävän ihanaa. Seuraavana aamuna kävelin bussipysäkille ja tiedättekö mitä? Puiden yllä lensi tähti. Ehkä elämäni ensimmäinen tähdenlento.




Blogihiljaisuuden syynä ei ole lottovoitto vaan ne pitkät päivät. Olen ahtanut viikkoni tupaten täyteen töitä, jotta saisin kerättyä muun perheen hiihtolomaviikolle vapaita. On ollut aamun jälkeen iltaa ja illan jälkeen aamua. Sekä pitkiä päiviä aamusta iltaan. Hyvin vähillä vapailla. Nyt alkaa olla aamut ja illat vähissä. Matka on oven takana. Tosielämän tähdenlento ja toivottavasti myöskin revontulet.





Aika valuu päivien lävitse. Viikon sisällä esikoinen on juhlinut penkkarinsa. Meni ystävänpäivä ilman yhtäkään kirjoittamaani toivotusta. Lemmentohtorin paita on valmistunut. Oli sukulounas Lappi-teemalla. Kamera seisoo sivupöydällä eikä ole yhtään kuvaa. Vähän sanojakin. Tulin kai vain kertomaan, että elossa ollaan. Toivottavasti sielläkin kaikki hyvin. 



Kuvat lainasin mieheltä. Kävi syksyllä miesten retkellä verestämässä armeijamuistojaan. Rankin saari sijaitsee täällä Kotkassa ja olisi sekin purjeveneellä saavutettavissa. Sitten kun haaveet ja tähdenlennot konkretisoituvat. Seuraavan kerran taidan lähettää elonmerkkejä Pyhältä. Siiheksi, pitäkää itsestänne huoli ja antakaa tähtien ja haaveiden lentää.

12 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Minullekin tuli pitkä tauko. Kiireisten päivien jälkeen en vaan enää jaksanut. Mukavaa ja lumista lomaa teille.

Hurmioitunut kirjoitti...

Kiirettä pitää töiden kanssa täälläkin. Oikeasti vähän harmittaa, ettei ehdi blogin pariin niin usein kuin haluaisi. Jää sellainen arjenmakuinen aines kirjoittamatta. Toisaalta saan napattua arjen keskeltä tunnelmia Instagramiin, joten jotain kai sekin. Valosta nautin sen sijaan suunnattomasti. Aamuisin kun istuu bussissa vajaan tunnin ja ikkunasta näkyy nousevan auringon sävyt, se saa hymyilemään ja miettimään, että on näissä aikaisissa aamuissa oma kauneutensa.

Eeviregina kirjoitti...

Näkyy se kamera pysyvän miehenkin käsissä. Upeita kuvia, varsinkin osmankäämit! Hyvää lepoa ja lomaa teille kaikille!

Airi kirjoitti...

Upeat kuvat tosiaan! Hyvää lomaa ja mukavia kelejä teille, ahkerat!

Cheri kirjoitti...

Upeita kuvia. Kiireen keskellä on ajankäyttö priorisoitava. Tähdenlennon näkeminen on aina sykähdyttävää. Toivotan rentouttavaa ja iloista matkaa Pyhälle! Toivottavasti näet revontulien mystisen tanssin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

SaaraBee: Olen kuvannut lähiranat niin monesti, että niiden vuoksi ei viitsi usein enää kameraa vaivata. Ja kauemmas lähtemiseen tarvittaisiin voimia, autoa ja valoa samaan aikaan. Viime viikolla se oli mahdoton tehtävä. No, tulee uusia viikkoja ja valo lisääntyy.

Hurmioitunut: Minuakin harmittaa aukot blogissa, sillä niin jää myös aukkoja muistojen kirjasta, joka tämä blogi itselleni on.

Eeviregina: Mies kuvaa nykyään enää niin kovin harvoin ja jättää näin taitonsa käyttämättä. Osaisi monin verroin paremmin kuin minä.

Airi: Kauniit kuvat ilmeisen kauniista paikasta, jonne itse en vielä ole päässyt. Mies vietti täällä monta kuukautta armeija-aikanaan, oli Rankin säämiesten lääkintämies ja kokki:D.

Cheri: En todellakaan muista nähneeni tähdenlentoa koskaan aiemmin. Se oli tosi sykähdyttävä, tuntui kuin itsessä olisi läikähtänyt onni. Ja lapin suhteen suurimmat toiveet ovat nämä: Yhteistä aikaa perheen kanssa, revontulet ja porot.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kyllä arki vie välillä bloggaajaa.Hyvin näyttää kamera tosiaan istuvan miehesikin käteen!Mukavaa lomaa teille sinne Pyhälle!

Petra kirjoitti...

Kiire on tullut tannekin taas, kun tuossa pari vkoa sitten valittelin toisen työpaikkani vahaisia töita niin sain mita pyysin eli niita roppakaupalla. En valita mutta hieman vasyttaa, silmissa siintelee nyt kylla jo tuleva viikonloppu ja viikonlopuksi tulevat vieraat, joita ei olla nahty pitkaan aikaan.

Jael kirjoitti...

Upeita kuvia:) Toivottavasti saat nyt pitkien päivien jälkeen kunnolla lepoa:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Ennen oli kova kuvaamaan, mutta mikä lie lopahdutti sen innon? Ehkä se vielä syttyy uudelleen.

Petra: Ymmärrän kyllä tämän: saa olla erittäin kiitollinen siitä, että on työtä. Työn rinnalla vapaa vasta makealta tuntuukin. Jos siis saisin toivoa, niin toivoisin juuri tätä. Työtä ja sen rinnalla lomaa.

Jael: Sitä minäkin toivon. Pienestä lomastamme kaksi päivää menee ihan vain autossa, sillä matka on pitkä. Mutta vaihteluahan se on ja aikaa yhdessä näiden tärkeimpien kanssa.

Satu kirjoitti...

Hyvää matkaa teille! Lappi on vielä tuoreessa muistissa, ja muistelen paikkaa erityisellä lämmöllä. Ajakaahan varovasti!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Talvinen lappi on minulla vielä kokematta. Mukava on siis lähteä ja saada vähän vaihtelua tähän töihin ja töistä kotiin-arkeen.