sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HAASTEENA OLLA ÄITI

Voi tätä postausten määrää! Ehdittekö yhtään pysyä mukana? Tuleva viikko on kalenterini mukaan taas melkoisen täyteen tupattu, joten pian taidatte saada minusta vähän taukoa. Laitan siis nyt ähkyn uhalla vielä tämänkin tekstin nettiin ihmeteltäväksenne. Voitte sitten rauhassa omaan tahtiinne sulatella haasteet, kasvihuoneet ja  Tukholmat tulevan viikon aikana.

Nappasin tämän haasteen Punatukalta matkaani. Ja näin se menee:

1. Lempiharrastuksesi (jos bloggaamista ei lasketa)?

Se kyllä kuuluu bloggaamiseen, sillä se on valokuvaus. Sitä teen kovin mielelläni, kun minulla vaan on aikaa. Valokuvaamisessa yhdistyy monta asiaa, joista pidän. Kauneus kaikissa muodoissaan, luonto ja ihmiset. Jälkimmäisiä on tullut kuvattua liian vähän, sillä jotenkin se on täällä Suomessa tuntunut vaikealle se ihmisten kuvaaminen. En ole teknisesti ollenkaan taitava, eli en osaa säädellä aukkoja tms. Ei kai ole tarpeeksi ollut halua tai kärsivällisyyttä opetella, mutta intoa itse kuvaamiseen piisaa senkin edestä.

Muita mieluisia harrastuksia on lukeminen, kutominen ja kävely. Keittiössäkin viihdyn, kunhan siihen on riittävästi aikaa ja olen vapaa suorituspaineista. Uutena asiana on tullut talon myötä tämä remontointi ja puutarhan hoito. 

Matkailu! Nyt se on kyllä ihan tauolla tuon rahoituksen järjestymättömyyden vuoksi.



2. Jos olisit ruoka-annos, mikä se olisi ja miksi?

 Varmaan joku rapea pizza vaihtuvilla täytteillä. Sellainen perusruoka, josta löytyy lähes jokaiselle jotakin nakerrettavaa. Harvalle nyt ihan täysin vastenmielinen. Joidenkin mielestä jopa parasta mitä tietävät:D. 
(kts. alla)


3. Paras piirteesi äitinä?

Tulin siihen tulokseen, että paras ottaa riski ja kysyä lapsilta. Näin nuo vastasivat kesken iltatoimiensa kukin omissa huoneissaan: 

Esikoinen: Se, että sinä aina jaksat kaikenlaista. Ja sulla on niin pitkä pinna, etenkin muiden kun mun suhteen. (Anteeksi rakas, yritän olla pitkäpinnaisempi myös sinun suhteesi!) Sekä se, että olet niin mieletön organisoimaan ja järjestämään juhlia. Vaikka Halloweenia, vaikka se ei olekaan sun juttu, mutta tärkeä meille. Sekin sussa on hyvää, että sä tuet mua mun unelmissa. Ja se on hyvä, kun sä olet niin rento, se tasapainottaa hyvin sitä, kun mä aina stressaan asioita.
Kakkonen: Sä olet kaikella tavalla mukava. Et suutu helposti. Olet rento ja hyvä laittamaan ruokaa.
Kolmonen: Sä olet hyvä äiti. Sä olet kiva ja hei, no ihan just mun oma äiti. Sä olet kiltti. Sä teet hauskoja juttuja koulussa ja mun kaveritkin tykkää susta. Sä teet hyvää ruokaa ja autat, vaikka läksyissä. Siivoot mun kaapin.
Kuopus: Äidissä on mukavaa kaikki. Erityisesti äiti on hyvä ruoanlaitossa ja lahjojen ja juttujen keksimisessä.

Kiitos lapset, olittepa kilttejä. Itse olisin ehkä vastannut, että paras piirteeni on maalaisjärjen käyttö. En hössötä enkä ylisuojele, vaan olen sitä mieltä, että tekemällä oppii ja virheitä sattuu kaikille. Minulla ei ole lapsille kohtuuttomia vaatimuksia, vaan ovat loistotyyppejä juuri sellaisena kuin ovat.

Ja sitten minulla on myös heikot kohtani, äitinäkin. Mutta niitähän tässä ei onneksi kysytty.




4. Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?

Kaikkea mistä tykkäisin. Nukkuisin pitkään. Joisin pitkällä kaavalla aamukahvin sängyssä netin tai kirjan ääressä. Kävisin kuvauskävelyllä. Söisin jotakin älyttömän hyvää. Herkuttelisin. Katsoisin jonkun nyyhkyleffan. Siivoaisin jotain, jos olisin sillä päällä. Kävisin ehkä kaupassa luuhaamassa, jos huvittaisi. Erityisesti viihtyisin kirjakaupassa. Nyt alkaa jo lahjajututkin olla mielessä, joten etsisin jotain lahjoja. Ja illalla menisin tosi aikaisin petiin lukemaan ja juomaan kahvia. Seuraavana päivänä homma uusiksi, tai sitten jotain ihan muuta. 

Tämä oli jostakin syystä ajatuksissani viikonloppu ilman ketään muuta, eli täysin yksin? Sellaista minulle tapahtuu toooosi harvoin, jos koskaan.




5. Mitä haluaisit vielä opiskella?

Terapeutiksi. Mutta se on kuulkaa niin kallista lystiä, että ei toteudu ilman lottovoittoa. Olen myös innoissani menossa aina kaikkeen alaani liittyvään koulutukseen. En haluaisi enää olla kokopäivätoiminen opiskelija, mutta työn ohessa ja silloin tällöin opiskelu on silkkaa juhlaa!

6. Salainen taitosi?

Taitaa olla niin salainen, että ei tule kerta kaikkiaan mitään taitoa mieleen, jota muut ei jo tietäisi?



7. Oletko syys-, talvi-, kevät vai kesäihminen?

Ihan maailman helpoin kysymys. SYKSYIHMINEN! Syyskuun lapsi, joka on aina rakastanut syksyä. Minä olin se, jota ei ahdistanut kesän loppu. Lähdin yleensä mielelläni aloittamaan syyslukukautta kouluun. Syksyssä parasta on kaikki. Paitsi nyt nämä kellon siirron myötä liian lyhyeksi ja pimeäksi käyneet illat. Syksy on minulle se muiden tammikuu. Ajanjakso, jolloin aloitetaan uutta. Ryhdytään hommiin. Olen arki-ihminen. Revittelen niitä juhlia ja tykkään tietysti viikonlopuista ja lomista, mutta tiedostan, että elämän perusta on arjessa. Oikeasti onnellinen on se, joka on tyytyväinen arkeensa. Sellainen ihminen voi elää hyvää elämää jokaisena päivänä.

Syksyssä on  myös ihanaa se, kun saa pukea päälle lämmintä, mutta ei vielä ole järjettömän kylmää. Istanbulin syksyn ihanin päivä oli se, jolloin jaksoi olla taas farkuissa ja pedata sänkyyn täkin.

Syksy on niin kauniskin vielä. Väri-iloittelua. Ja syksyllä meille ilmestyy olkkariin merinäköala, kun lehdet tippuvat puista.

8. Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?

Matka New Yorkiin ensi kesänä. Jos rahat riittää, niin toinen matka ennen sitä. Kotiin haluaisin sen Haminassa näkemäni talonpoikaissohvan tai jonkun vastaavan. Uusi talvitakki taitaa olla pakkohankinta, sillä edellinen värjäytyi vähän niin ku pilalle viime vuonna. Tosin käytin sitä silti. Oikeastaan kaikki hankinnat on nyt pidettävä minimissä, joten en aktiivisesti havittele mitään. Sitä New Yorkia lukuunottamatta. Esikoisen vuoksi.

9. Turvavaate, johon pukeudut kun et keksi mitä laittaisit päällesi?

Joku mekko ja sukkahousut. Löysät sellaiset. Tai farkut ja villapaita.

10. Milloin aloitat jouluvalmistelut?

Ajoissa. Olen aikamoinen jouluttelija. Lahjoja olen jo joitakin hankkinut ja lapsille joulusukkayllätyksiä. Valoja on ikkunassa ympäri vuoden, että kukaan ei pääse sanomaan, että kannattaako sitä nyt noin aikaisin aloittaa:). 1. Joulukuuta alkaa sitten tapahtumaan urakalla. Silloin alkaa jokapäiväinen jouluttelu. Joulukuu taitaa lastenkin mielestä olla meidän kodissa kaikkein hauskinta aikaa, sillä silloin minä rönsyän ja en todellakaan pihtaile mitään. Koko kuukauden juhla sen olla pitää.



Tämän haasteen laitan nyt eteenpäin Turkin naisille, eli Petralle ja Martalle, uudelle äidille ja bloggaajalle, eli kummitytölleni sekä Irlantiin Saaralle. Mennään näillä samoilla kysymyksillä, vain Martalle vaihdan numeron 3 sanan "äitinä" tilalle sanan "kummitätinä" tai "tätinä", eli suhteessasi sinulle tärkeisiin lapsiin.

ps. Tämän postauksen kuvat kuvattiin eilen lauantaina. Osa kuvista on miehen ja esikoisen ottamia, yhteistyöllä meni siis tämäkin. Koko perhe lähti näet minulle ja esikoiselle mainostenjakoavuksi ja sen perään käytiin retkellä Tervaleppälehdossa. Miehen veli vinkkasi tästä paikasta viimeksi Kotkassa käydessään ja voi mikä ihana satumetsä se olikaan. Oravat ja linnut niin kesyjä, että tulivat hakemaan pähkinöitä kädestä ja ihan syliinkin asti syömään. Tervaleppälehto löytyy Katariinan meripuiston ja Puistolan asuma-alueen välistä. Kannattaa ehdottomasti käydä kurreja ja tipuja tervehtimässä, jos niistä sattuu tykkäämään. Kuka nyt ei tykkäisi, jos tarkemmin ajatellaan?

21 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Etta upeita kuvia kurren ja tipujen kanssa!

sannabanana kirjoitti...

Nämä kuvat ovat aivan mahtavia <3
Ja hyvät vastaukset myös :)

Pepi kirjoitti...

Voi mitä kuvia ❤️
Kiva kun nappasit haasteen, nämä on niin mukavia lueskella (ja tehdäkin)
Alkoi naurattamaan kun vertasin syys- ja kesälapsen pukeutumista....täällä ohut kangastakki auki, huivi laukussa, pienet kangaskengät jalassa. Eikä sukkia vieläkään. Ei sadekaan haitannut, ei ollut ainakaan märkiä,sukkia jalassa :D

Aili Mummo kirjoitti...

Ihana postaus kuvineen ja 'haastatteluineen', kiitos Mine! Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle / teille! ♥♥

Allu kirjoitti...

Hyvät arvostelut sait! Ihana orava, meillä oli lapsuudessani aina tuollaisia kesyjä, tulivat sisällekin, jos ovi oli auki ja kerran löysin sängystäni maapähkinöitä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anu: Eikö ollutkin suloisia kavereita!?

Sannabanana: Enpä olisi uskonut tuollaisen olevan mahdollista, mutta niin olivat kesyjä, että ehti kuviakin napsimaan.

Pepi: Siis minähän kuljen villasukissa Suomen kesässäkin. Ainoastaan Turkin kuumin aika meni paljain jaloin. En tykkää yhtään palelemisesta, joten olen mieluummin vähän yli kuin alilämpimästipukeutunut. UGGit on paras keksintö ikinä, ainoat kengät, joissa varpaita ei palele. Minulla on siis tosi huono ääreisverenkierto.

Aili: Arkeen on palattu loman jälkeen. Vielä painaa vähän kaksi nukkumatonta yötä laivalla, mutta muuten oli ihan mukava jo palata arkeen.

Allu: Enkö saanutkin. En oikein tiennyt mitä odottaa. Oli kiva kuulla olevansa rento, sillä minä osaan kyllä naputtaakin. Useimmiten se liittyy siisteyteen:D. Tosin elämä on opettanut, että nalkuttaminen ei kannata, sillä ei saa mitään muutosta aikaa. On siis fiksumpaa olla rento, kun nalkuttava äiti, kun lopputulos on niin ehkä kuitenkin parempi. Tai jos olisikin sama, niin aikakin kaikilla olisi loppujen lopuksi parempi mieli.

Satu kirjoitti...

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että kauniit kuvat eivät ole teknisistä vempaimista ja säädöistä kiinni. Näkeehän sen tästäkin blogista, että kun on kuvaussilmää, niin on kuvaussilmää, vaikka ei säätäisi yhtään aukkoa. :-)

Jos tuo Tervaleppälehto olisi vähän lähempänä, niin suunistaisin sinne pikaisesti. Kesyjä oravia, jippii! Vaikka taidan kyllä vähän pelätä kesyjä oravia... kerran on yksi sellainen kiivennyt punttia pitkin.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hauskat kuvat kesyjen lintujen ja kurrejen kanssa. Itse olen sitä mieltä, että kuvaamalla oppii, mitä enemmän ja eri olosuhteissa kuvaa.Hauskan haasteen olit myös saanut...minua alkoi huvittaa kun vastailin itsekseni k.o kysymyksiin ja mietin mitä poikamme olisivat minusta olleet mieltä äitinä:)sinä olit saanut lapsiltanne hyvät arviot.

Jael kirjoitti...

Hienot kuvat ja vastaukset,niitä oli mukavaa lukea.Ja ihana matka teillä tulossa,entinen kotikaupunkini sekin:) Kuvaaminen on mukavaa ja siinä kehittyy kun kuvaa.Kun katselen 7 vuoden takaisia otoksia niin kehitystä on selvästi tapahtunut;D
Hyvää viikkoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Kuvasilmä kehittyy, se on totta. Mutta kyllä ammattilaisen erottaa sitten kai justiinsa siitä teknisestä suorittamisesta, johon minä en jaksa paneutua. Kuvaaminen on siis minusta tekniikkalaji tiettystä pisteestä alkaen. Molempia tarvitaan. Minusta se silmä on tärkein ja sen omaavan olisi tietysti hyvä myös nähdä vaivaa sen tekniikan suhteen. Hoh hoijaa.

Kirsi: Kyllä, kuvaamaan oppii kuvaamalla. Ja ne tosi osaajat tarvii sitten jo kunnon kameroita ja tajua valaistuksesta, kuvien käsittelystä jne. Minä sain lapsilta paremmat arviot kun uskalsin odottaa. Tosin sen olen nyt muutoinkin nähnyt, että lapset ovat TOSI lojaaleja vanhemmilleen, jopa silloin kun siihen ei ole mitää aihetta.

Jael: Vai olet sinä sielläkin asunnut. Esikoinen laskee päiviä. Se on HÄNEN unelmansa, johon minäkin uppoan ihan mielelläni mukaan:).

Hurmioitunut kirjoitti...

Noita lasten kommentteja oli ihana lukea. ♥ Ja teidän New Yorkin matkaa odotan minäkin innolla! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Terapeutiksi opiskeleminen on hyvä haave, mutta aseta se oikeasti tavoitteeksi ! Monet organisaatiot maksavat työntekijöilleen ainakin osan koulutuksen kuluista ja opintoihin saa käyttää työaikaa. Täällä Keski-Suomessa sairaanhoitopiiri on tukenut hyvin työntekijöidensä terapiaopintoja. Harva pystyy kustantamaan ne itse, jos ei voita lotossa tai saa Amerikan perintöä...

Koulutoimi ei ehkä terapiaopintoja lähde tukemaan, mutta eikös sinulla ole määräaikainen työsopimus...Siitä vaan keväällä työnhakuun ja myöhemmin nokka kohti terapiaopintoja ! Luulen, että sinusta TULEE hyvä terapeutti !

Hyvää syksyn jatkoa ! t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Eilen taas oli matka hyvin mielessä, kun tiukan työpäivän välillä kävi mainoksia tunkemassa apulaisena laatikoihin ja palasi vielä illaksi töihin. Jaksaa jaksaa.

Tiina: Jos joskus saan vakituisen paikan, jossa yhtään näytetään opinnoille vihreää valoa ja tarjoudutaan se maksamaan, en epäröi yhtään:). Tai jos satun voittamaan lotossa, tartun toki myös tilaisuuteen. Koulutoimi tai tämä kaupunki ei kyllä näissä taloudellisissa tilanteissa todellakaan maksa mitään. Edes meidän palkkoja. Joten niitä uusia paikkoja on tuossa keväällä jouduttava katsomaan joka tapauksessa. Jospa siellä olisi sitten ovi tämänkin haaveen suuntaan?

Anonyymi kirjoitti...

Terve,

Parin viikon päästä I-buliin juoksentelemaan. Kerro pari paikkaa mihin vaimoni veisin ja itseni myös.
Tulethan kannustamaan.

-esa-

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Esa: Ihanaa! Tulisin oikein mielelläni kannustamaan, mutta en tule. Koska a) työt ja b) No money! Olinpa kaukaa viisas, kun en tartunut "houkutuksiisi" silloin. Koska: katso kohta a ja b sekä c) ei minkäänlaista kuntoa juoksemiseen, edelleenkään.

Vie itsesi ja vaimosi Bosborille. Laivailkaa Prinssisaarille tai vaikka ihan vaan Kadiköyhin. Kävelkää pitkin Bosborinrantaa. Muistakaa käydä Hagia Sofiassa ja vaikka Yerebatanissa. Kenties olette myös Top Kapi- ihmisiä? Käykää syömässä jossakin mistä on näköala! (Kts. ravintolavinkkini tuhannestajayhdestä.) Hamam on hyvä valinta, jos nyt ihan kylmää pukkaa. Ja vie toki vaimosi ostoksille. Suuri basaari ja maustebasaari tietenkin ja suuria ostareitahan piisaa nykyään joka nurkalla, jos haluaa olla moderni shoppaaja. Myös kadut Suuren basaarin ja maustebasaaarin välillä on kokemus. Ahtautukaa Istiklalille ihmisvirtaan. Juokaa kupponen teetä ja syökää simittiä, börekkiä ja baklavaa. Rakastakaa kaupunkia minunkin puolestani!

Leena Lumi kirjoitti...

Todella ihanat, ihanat kuvat <3 Minä just aamulla heti mein yläterassille ja lisäsin orava/lintulaudoille ruokaa ja pari tuttua oravaa tuli pyytämään parempaa eli hasseleita;) Niitä oli niin kiva syöttää kädestä ja eivät ne muille tule eli villinä pysyvät. Kun olimme poissa olivat syöneet vain Merin kädestä eli meidän perhe käy, eivät muut - kädestäsyöttäjiksi. Tammia on istutettu paljon.

<3

SaaraBee kirjoitti...

Kiitos haasteesta. Jospas huomenna ehtisin vastaamaan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Teillä on sitten henkilökohtaisia oravia:). Tuolla ovat tosi kesyjä ja luottavaisia. Toivoa sopii, että sinne ei koskaan eksy kukaan, joka käyttäisi sitä pahuuteen.

Saara: Odottelen mielenkiinnolla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmettelen näitä kesyjä eläimiä!! Olette ihan Fransiskus Assisilaisia :):)
tykkää
kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Vai Assisilaisia:). Kiva kun tykkäsit!

Anonyymi kirjoitti...

No niin,
Kiitos vinkeistä. Prinssisaaret, Top Kapi ja maustebasaari jäivät väliin, muissa mainitsemissasi paikoissa ehdittiin vierailla.
Kyllä oli mukava istuskella Kadiköyssä Kafkan terassilla teepaitasillaan ja katsella Bosporilla kulkevia laivoja. Pari viikkoa sitten ilmat olivat vielä kesäiset erityisesti päiväsaikaan.

-esa-