perjantai 16. lokakuuta 2015

EHKÄ TYPERINTÄ IKINÄ

Ehkä typerintä ikinä on vitkuttelu. Se ikävien asioiden siirtäminen sen sijaan, että vain tekisi ne pois mieltänsä painamasta. Käsi ylös kaikki ne, jotka lukivat kouluaikana kokeeseen paniikissa viimeisenä iltana? Naputtelivat tekemättömiä tehtäviä myöhään palauttamista edeltävänä yönä? Palauttavat töihin liittyvät tilastot, raportit ja muut typerät paperisälät ihan viime tingassa tai ehkä vasta muistutuksen jälkeen? Juovat vielä yhden kahvin/lukevat vielä Ilta Sanomat/kirjoittavat blogin tai tekevät oikeastaan ihan mitä muuta tahansa, kun ryhtyvät viikkosiivoamaan?  Täällä on ainakin kaksi kättä pystyssä. Sekä oikea että vasen.




Vitkutteluni on periytynyt ainakin yhdelle jälkikasvullemme. Olisi niin paljon mukavampaa katsoa Youtube-videoita, pelata tietsillä vielä yksi peli ja mennä sählyharkkoihin, mutta kun pitäisi lukea kokeisiin. Kuinka monet paniikkikiukut täällä onkaan vietetty sitten sinä kuuluisana viimeisenä iltana, jolloin kaiken tiedon omaksuminen on jo myöhäistä. Äitiä vähän nolottaa, kun tuntuu niin tutulta. Sitä ymmärtää toista niin hyvin. Neuvoja riittää niin itselle, kun pojalle. Parasta olisi syödä sammakot heti aamulla. Mutta kun ei halua. Eikä jaksa. Olisi mukavampaa tekemistä tarjolla. Miksi sitä paitsi pitää siivota justiinsa perjantaina, kun muutenkin on voimat vähimmillään? Ehkä siksi, että ei halua pilata sitä ensimmäistä vapaapäiväänsä lauantaita? Eikä todellakaan käyttää sunnuntaita siivoamiseen! Maanantaina nyt kukaan siivoa, kun kaikki energia menee töiden aloittamiseen, eikö niin? Eikä siivoaminen oikeastaan kiinnosta tiistaina, keskiviikkona eikä torstainakaan.





"Mitäs teet?" kysyi töistänsä palaava mieheni juuri hetki sitten. Kerroin vitkuttelevani kirjoittamalla vitkuttelu-postausta. Ehkä typerintä ikinä.  Sillä siivoamaan se on tästä ruvettava, vaikka ei yhtään huvita eikä jaksa.  Tietäen, että kun alkuun pääsee, ei se edes mahdottoman kauaa aikaa ota. Muistaen, että viikonloppu-tunne tulee vasta siinä hetkessä, kun koti on puhdas ja saa hyvällä omallatunnolla rojahtaa sänkyyn katsomaan Vain elämää. 

Usein teen parannusta juuri sen ikävän asian suoritettuani, mutta todella en edes kuvittele tässä suhteessa parantuvani. Vitkuttelen todennäköisesti elämäni loppuun asti itselleni epämieluisten asioiden kanssa. Hyväkseni on kuitenkin sanottava, että aina olen asiani lopulta hoitanut, ne kaikkein epämielyttävimmätkin hommat. Opettaen jäkikasvuakin siinä, että luovuttamaan ei ruveta. Nyt nostan siis takapuoleni penkistä ja ryhdyn hommiin. Ja kolmonenkin sai kokeensa tehtyä ja pääsee ansaitulle lomalle!

Kuvat otettu Kotkan Rytäniemestä eilen. Hyvää viikonloppua kaikille!

16 kommenttia:

Auringon alla kirjoitti...

Kaksi kättä pystyssä täälläkin! Olisin voinut kirjoittaa tämän artikkelin itse melkein sanasta sanaan juuri näin. Kiitos, sain päivän piristysruiskeen tästä!

Eeviregina kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta! Mulla venyy just kaikki laskutukset, kirjanpito ja paperihommat siihen viimiseen iltaan ja joskus saan jo muistutuksiakin...
Ja kuitenkin ne koputtaa takaraivossa koko ajan, muistuttamassa tekemättömästä... Huoh, milloinkahan sitä parantaa tapansa?
Oikein rentouttavaa ja siistiä viikonloppua teille viikkosiivouksen jälkeen!

Anonyymi kirjoitti...

Heh, heh - miksipäs olen juuri nyt täällä blogikierroksella? No kun pitäisi editoida yksi juttu valmiiksi ja se pikkutarkka viimeistelytyö on minulle myrkynjuontia.

Olisiko hiukan järkevämpää tehdä ensin se homma ja sitten rauhassa ja rentoutuneena lukea blogeja tai mitä nyt huvittaisikaan tehdä? Mutta ei kun ei, vitkuttelu istuu niin syvässä.

Minulla myös yksi lapsista ihan samanlainen. Minä sitten hänelle sarnaan etusormi pystyssä. Siinä malliesimerkki siitä, kuinka sokea sokeaa taluttaa.

Vaan taidanpa minäkin nyt napsaista selaimen kiinni ja palata ruotuun - Wordiin ja viimeisteltävään asiakirjaan. Huokaus.

Mukavaa viikonloppua teille - toivottavasti tuli puhdasta jälkeä!

Belgian Lempi

Allu kirjoitti...

Viimeisenä iltana? Sanoisin, että viimeisenä aamuna ennen kouluun lähtöä.

Jael kirjoitti...

Minäkin olen syyllistynyt vitkutteluun;D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Auringon alla: Voidaan perustaa oma vitkuttelijoiden heimo, kun tähän mennessä kaikki on tunnustanut samankaltaisuuttaan.

Eeviregina: Turkissa ollessa legendaarisin oli aina yksi raportti, johon minun piti joka vuosi kirjoittaa SAMA kahden virkkeen mittainen pätkä turkiksi ja joka vuosi ahdistuin ja vitkuttelin sitä pari viikkoa. Ihan HULLUA!

Lempi: No justiinsa juu. Toivottavasti sait klikattua itsesi viimeistelyn pariin. Minulla VIRALLINEN teksti on se kompastuskivi. Kirjoittaisin vaikka tuhan blogitestiä helpommalla kun sivun virallista löpinää. Mikä ihmeen vamma siinäkin on taustalla?

Mutta kuule, puhdasta tuli ja bonuksena silitinkin vinon pinon samaan syssyyn.

Allu: Pahin oli omalla kohdallani yksi esitelmä koirista, jota en sitten saanut valmisteltua ollenkaan. Vedin lonkalta, eikä mennyt niin kuin Strömsössä se esitelmä.

Jael: Sinäkin. Saat anteeksi.

Saga kirjoitti...

Nyt tuli "kuka ei kuulu joukkoon"-olo...Minä kun hoidan mieluusti heti kaikki ikävät velvollisuudet pois, jotta saan sitten hyvällä omallatunnolla ottaa lunkisti. Esim. tiskit on tiskattava heti ruoan jälkeen, vaikka mieluummin sitä oikaisisi vatsansa kanssa sohvalle. Mutta en silti lukeudu erityisen energisiin ihmisiin ja monasti huomaan, ettei ne työt tekemällä lopu...

Kääpiöotus kirjoitti...

Käsi pystyssä myös täällä! Ja toinen käsi tekosyille...

Nimim. viikkosiivous tekemättä koska vajaa puolivuotiaan rokotusväsykiukuttelu jnejnejne ja ehitäänhän me huomennakin...

Vihreatniityt kirjoitti...

Voi, sanos muuta. Koko viikon on pitänyt imuroida auto, järjestää pikku huone, johon aion laittaa ompelukoneen ja tehdä siitä minun huoneen. Sitten on pitänyt pestä kylppärin lattia ja keittiön lattia ja kaikki muut lattiat.
Silitettyä sentään sain ja syöty on. Huomenna sitten on pakko, kun tulee vieraita syömään illalla.

Petra kirjoitti...

Kuulun vitkuttelijoihin, mita suurimmissa maarin. Viime tipassa, nykyisin en enaa edes kirjoita muistkirjaan etta hoida tama asia ajoissa tms. vaan sinne viimeiseen iltaan etta tama asia on tehtava, kai siina viime hetken tohinassa saa jotain ylimaaraista energiaa ja asiat tulevat valmiiksi. Mutta onhan se kiva kun tekee joskus jotain ajoissa ja onkin aikaa sitten vaikka juoda kahvia ja ihastella itseaan :)

Suvi kirjoitti...

Minäkin olen vitkuttelija, mutta viikkosiivoukseen sentään olen oppinut hyvän kika äidiltäni. Meillä siivous tehdään äitiä matkien aina torstaisin, niin sitten saa aloittaa viikonlopun perjantaina jo heti töiden jälkeen siistissä talossa. Viikonloppukin tuntuu heti paljon pidemmältä, kun perjantak ei mene siivotessa:D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saga: Onneksi olkoon. Minäkin haluaisin olla juuri noin järkevä ja joissakin asioissa kyllä olenkin. Mutta joissakin sitten kaikkea muuta.

Kääpiöotus: Mutta kun huomennakaan ei huvita. Pitäisi kai tehdä julkinen häpeälista kaikista niistä asioista joita olisi jo PAKKO tehdä, mutta jotka vain seisoo vitkutteluni vuoksi. Kuten kakkosen kiitoskortit (laitoitko muuten teidän uuden osoitteen sitä varten), kesävaatteiden ja kenkien siirtäminen pois kaapeista, kasvilaatikoiden tyhjentäminen, kesäkalusteiden siirtäminen suojaan, kompostin tyhjennys, autokatoksen raivaus, jotta auto mahtuisi sinne ja saataisiin se lämmityspiuhaan, silitys, mankelointi… ja miljoona muuta kohdetta, jotka kaipaisi siistimistä, järjestelyä, tyhjennystä jne. jne.

Vihreatniityt: Huoh, ja miten jo unohtuikin tuo auton siivous ja pesetys, kylppärin lattian hankaus… Vieraat on muuten hyvä pakottaja moneen asiaan. Meillekin tulossa näitä pakottajia maanantaina ja keskiviikkona. Ehkä jotain siis lopultakin tapahtuukin tässä huushollissa? Pitäisi kai kutsua blogikaverit komeroita tarkistamaan?

Petra: Jos joskus joku valmistuisi etuajassa, se olisi suorastaan juhlan paikka!

Suvi: Oi miten loistava ja ihana idea. Mutta minun vitkutuksellani tuskin mahdollinen sitten millään keinolla. Perjantai on tässä asiassa se viimeinen piste ja siksi mitään ei tapahdu ennen sitä. Vaikka olisikin todella järkevää ja epäilemättä myös palkitsevaa.



Anonyymi kirjoitti...

Minä olen sekä että. Kotitöissä vitkuttelenkin jos ei ole pakollisia, mutta kun opiskelin työn ohessa AMK tutkinnon, palautin tehtävät ennätysajassa. Meillä oli lauantait koulua, ja mä aloin tehdä kotitehtäviä heti koulusta päästyä niin että useimmiten olivat valmiina jo maanantaina palautettavaksi. Palautusaikaa yleensä oli väh 2vkoa tai kuukausikin ;)
Mulle kuittailtiinkin siitä sitten enkä aina kehdannutkaan sanoa että juuuu palautettu :)
opinnäytetyön aloitin myös jo 2.vuoden jälkeen kesällä niin että se oli valmis 3.vuoden joulun aikaan.
Mä vaan en pysty jättämään viime tippaan, mulla menee toimintakyky jos tulee kiire, parempi siis näin :)
PaulaP

Paluumuuttajatar kirjoitti...

PaulaP: Herttinen, eihän siitä nyt kannata olla nolo, että on nopea ja aikaansaava! Voikun minäkin olisin. Ja olenkin sitten kun alkuun pääsen. Nytkin tuli juuri suitsait kesäkengät pistettyä ojennukseen terassille, jotta ne siitä voi kantaa varastoon, kun joku on sinne menossa. Samalla kellarikin siisteytyi kummasti. Se on se siis vaan se aloittaminen ja joskus käsittämätön vaikeus sen kanssa.

Sirpale kirjoitti...

Täällä yksi vitkuttelija ilmoittautuu....ärsyttävää, kun vielä aikuisenakin näin tekee :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sirpale: Ei ole pelkkä lasten piirre, ei todellakaan.