maanantai 8. helmikuuta 2016

SENTÄÄN KAUNIS ALKU

Huonolla päivälläni oli sentään kaunis alku. Valo saapuu meille päivä päivältä aikaisemmin ja töihin sai tänään ajaa jo aamunkajossa. Pysäyttelin autoa eri rantoihin ja otin päivän vastaan normaalia lempeämmin. Terve sinulle aurinko. Olen valmis, oi maanantai. Mutta maanantaipa päätti ajaa ylitseni. Kadotti aamun ruusunpunaiset pilvet ja viskoi loskaa niskaan. Mitä minä olen sille tehnyt?



Minusta tuli karvas. Kadotin motivaation ja uskoin olevani vähintäänkin vain keskinkertainen. Hylkäys aiheuttaa sellaista. Sitä kun ei voi koskaan tehdä kauniisti. Älkää huoliko: taivas ei tippunut, eikä kukaan ole kuollut. Tähän mennessä olen vain aina päätynyt sinne minne olen pyrkinytkin. Kulkenut kuin ennalta valmistetuissa poluissa. Liekö nyt sitten olin siltä poikennut, kun matka tyssäsi penkkaan? (Enkä nyt puhu mistään lumipenkoista, vaan ihan muista esteistä:D)



Onneksi oltiin juuri pari viikkoa toitotettu koululaisille onnentaitoja. Oli aika kaivaa omat opit esiin. Käytössämme on ollut mainio video, mutta harmikseni en saa sitä laitettua tähän. Täytyy siis vain referoida. Tiesittehän näet, että lähes puolet omasta onnellisuuden kokemuksesta voidaan saada aikaan omalla asenteella? Ja videossa kerrottiin, että miten sitä asennetta voidaan muuttaa? Nyt oli muutos äkkiä tarpeen.




Ensiksikin: Olemalla kiitollinen. Kiitollisuus on vastalääkettä negatiivisuudelle, jota täällä meidän ympärillämme ja meissä liikkuu liiankin kanssa. Kiitollisuutta voi lisätä huomioimalla hyviä asioita päivässään, läheisissään ja elämässään. Kiitollisuudella muistaminen auttaa meitä arvostamaan sitä mitä meillä on.

Toiseksi: Muistelemalla hyvää. Tai muistelemalla positiivisen kautta, näkemällä asiat positiivisessa valossa. Jos tämä ei onnistukaan keskellä myrskynsilmää (tai kamalaa maanantaita), niin ehkä sen positiivisen puolen löytää viimeistään myrskyn jälkeen (tai tiistaina). Joskus se hyvä voi olla pelkkä hengissä selviäminen (tai maanantain ohi meneminen).

Kolmanneksi: Tekemällä hyviä tekoja. Ei sitä suotta kehoiteta laittamaan hyvää kiertämään. Hyvät teot näet lisäävät onnellisuutta. Hyvien tekojen tekeminen ohjaa ainakin ajatuksemme omien murheiden sijasta paremmille laduille. 

Ja viimeiseksi: Lopeta vatvominen. Sillä murheet ei lopu murehtimalla. Ongelmat ei ratkea niissä rypemällä. Huonot uutiset ei parane niitä uudelleen lukemalla. Totea siis tilanne. Huomioi vahingot. Korjaa se mikä on korjattavissa. Nosta lippu  salkoon ja jatka matkaa. Parempi onni ensi kerralla!


Olen siis kiitollinen. Muistan, että hyvänä on aina pidetty ja asiat aina järjestyneet. Lähden kauppaan ja vien pojan samalla harjoituksiin. Lopetan vatvomisen.  Kohtahan se on jo ohi, tämä maanantai. Huh.

13 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kiitos kun muistutat että on hyvä muistaa hyvät asiat. Lapsuudenystäväni opetti minulle aikoja sitten että ennen nukkumaanmenoa on hyvä muistaa 5 hyvää asiaa siltä päivältä,joista olla kiitollinen,'
Todella kaunis valo kuvissasi;ihanaa kun valo teillä lisääntyy:)
Toivottavasti tiistai on jo parempi päivä.

anumorchy kirjoitti...

Upeita talvisia kuvia. Jaelin vinkki myos hyva.
Toivotaan etta huomenna on parempi paiva.

MatkaMartta kirjoitti...

Hyvät vinkit sulla tuossa. "Lopeta vatvominen" on kyllä yksi parhaimmista, mutta usein myös vaikeimmista. Miten se ihmismieli toimiikin niin, että se on hankala saada kääntymään. Mutta onneksi ne huonotkin päivät tulee aikanaan iltaan ja voi ainakin toivoa, että tiistai tai viimeistään torstai on toivoa täynnä :D

Hurmioitunut kirjoitti...

Hyvät ja tarpeelliset ohjeet niihin huonoihin, ikäviin hetkiin. Taidanpa tallentaa tämän tekstin tunnelmat siihen hetkeen, kun itsellä on ikävämpi päivä.
Parempaa viikon jatkoa! Minä iloitsen, että ehdin ennen tätä sohjoloskaa käymään sunnuntaina hiihtämässä. Saa nähdä jäikö ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tältä talvelta...?

-K- kirjoitti...

Kauniita kuvia ja hyviä vinkkejä! Minä tuppaan välillä olemaan sellainen turhien murheiden vatvoja.

A kirjoitti...

Kiitos Mine elämänopetuksista ja -viisaudesta! Hyvät asiat pitäisi aina muistaa, silloin meille paistaisi aina aurinko!

Hyvää laskiaista ja viikon jatkoa sinulle ja perheellesi! ♥♥♥

Tiina kirjoitti...

Mahtavan hienot värit näissä kuvissa.
Vallan mainioita ohjeita! Muistaisi vaan.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Se on hyvä neuvo. Olen antanut myös tuollaista neuvoa monelle. Hyvät asiat muuttuu helposti itsestäänselvyyksiksi ja senkin takia niitä kannattaa nimetä ja huomioida.

Anu: Ei ollut vielä kovin hyvä päivä tänäkään. On vaikea lopettaa vatvomista, vaikka kuinka olen itseäni käskenyt. Jos joku siis osaa keinon kääntää ikävät asiat pois päältä, otan sen neuvon ilolla vastaan.

MatkaMartta: Sehän se. Heräsin jo kuudelta vatvomaan ja vaikka kuinka yritin lopettaa, ei se onnistunut. Kyllä harmitus kuitenkin ajan myötä lievenee, joten luotan siihen, että torstai on jo toivoa täynnä.

Hurmioitunut: Parempaa viikkoa minäkin toivon. Ja oli tänään jo parempi kuin eilen.

K: Minä en tuppaa olemaan, vaan yleensä olen aika positiivari. Siksi onkin ärsyttävää huomata, että on jumahtanut tällaiseen ikävien ajatusten kehään.

Aili: Eihän se aurinko aina paista, mutta tärkeintä on, että ei jää sateeseen seisomaan. Laskiainen laskettiin, tänään viimeisen laskiaispulla myötä ja nyt sitten on aika aloittaa paasto.

Tiina: Tänään tuli yksi lisäohje mieleen ja se on: Älä tartuta ärtymystäsi muihin. Tänään se oli tosi vaikeaa. Minusta kun näkee kilsojen päähän jos olen pahalla mielellä.

Hurmioitunut kirjoitti...

Hei, blogissani on sinulle haaste. Haluaisin kuulla ajatuksiasi kirjoista: http://hurmioitunut.blogspot.fi/2016/02/kirjahaaste.html

Anonyymi kirjoitti...

Onpahan mielettömän upea valaistus osassa kuvia! Kuinka osutkaan oikeaan hetkeen paikalle ja saat sen vangittua kameraasi.

Lohdutuksen sana sinulle. Jos osuitkin lumipenkkaan, minä puolestani moottorin sammuttua valutin autoni perässä ajavan keulaan. Onneksi ei muuta harmia kuin hetken liikennetukko. Emmeköhän me näistä harmituksista selviä. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut; Kiitos haasteesta. Yritän tarttua tähän, kunhan saan tartuttua taas kameraan. Täällä on ollut koko viikon niin karmeat kelit, että ei ole mitään kuvattavaa…

Anisi: En törmännyt mihinkään fyysiseen, vaan toiveeni vakipaikasta törmäsi "ei kiinnosta sinun panoksesi"-tyyppiseen ilmoitukseen. Vähänhän se oli sellainen asia, että lähes parin vuuoden rakennukseni päätettiin vain purkaa. Tosi "motivoivaa" loppu kevättä ajatellen. Harmitus on ollut sitkeää laatua, aika monesti on pitänyt sanoa itselleen, että "stop, lopeta vatvominen", huonolla menestyksellä. Mutta en minä tätä nyt loputtomasti aio hautoa, joten eiköhän se tästä.

Tuliko autoon remonttitarvetta?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle !!

Toivottavasti pettymys ja/tai harmitus on jo vähän helpottanut ? Tällä viikolla kuulin tv:stä ohi mennen, että yksi ennaltaehkäisevään työhön käytetty euro säästää tulevaisuudesta 80 euroa hoito- ja huolenpitotyössä. Olet siis säästänyt Kotkan kaupungille hurjan määrän rahaa ! Toivottavasti joku pian tunnistaa ja tarvitsee osaamistasi niin, että haluaa (tai pystyy) maksamaan siitä kohtuullisen hyvän palkan ! t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tiina: Sepäs se. Se tässä juuri eniten harmittaa. Olen kohta kaksi vuotta rakentanut jotakin, joka alkaa juuri toimimaan. Puhelimet soi ja vanhemmat ja lapset soittaa. Tiedän mitä olen tekemässä, miten ja miksi. Minulla on toimiva työyhteisö, joka tietää millaisissa asioissa minuun kannattaa ottaa yhteyttä. Ja kappas, nyt kaupunki lopettaa koko homman ja vetää kaiken ennaltaehkäisevän työn alas. Säästösyistä!!!