maanantai 1. helmikuuta 2016

ELÄMÄN TARKOITUS

Sain Kukkapillin Sadulta haasteen. Kiitos! Uusia kuvia ei ole tullut otettua, mutta nyt olisi hyvä aika tekstin naputteluun. Olen nimittäin hautautunut työpäivän päätteeksi lämmittelemään kylmiä varpaitani  viltin alle. Jälkikasvu ja mies ovat kukin omissa touhuissaan. Tästä se siis alkaa, vanhoilla talvisilla kuvilla:

1. Perheeseeni kuuluu…

…mies ja neljä lasta sekä Helmi-pupu. Kotkassa perheemme sisältää myös mieheni äidin ja isän sekä siskon perheineen. Meillä on täällä selkeä yhteistyö ja avunantosopimus ja vähintään koitamme päästä yhteen sunnuntaisin perhelounaille. Loppu perhe asuu muualla. Miehen veli perheineen Helsingissä ja minun veljeni Heinolassa. Veljeni lapset perheineen lasketaan myös perheeseen. Ja äitini mies. Kerran kuussa perheemme lisääntyy myös kahdella lainapojalla.


2. Ammattini…

… on hoitoalalla. Olen ihan selkeä hoitaja-tyyppi, vaikka minulla ei olekaan ollut lapsesta saakka kantavaa kutsumusta tähän ammattiin.  Yläasteen jälkeen menin lukioon, että ehdin miettiä asiaa. Lukiossa haaveilin äidinkielenopettajan urasta. Se haave kariutui lukion kolmannen luokan äidinkielenopettajaan, joka lyttäsi koko urahaaveen antamalla huonoja numeroita aineistani. Pidin välivuoden pohtiakseni erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta päätin seurata anopin jalanjälkiä ja päädyin opiskelemaan Pieksamäelle sairaanhoitaja-diakonissaksi. Erikoistuin psykiatrian sairaanhoitoon. Silloin ajattelin työpaikkani löytyvän alkoholistien ja narkomaanien parista.  Tähän mennessä on polut kyllä menneet ihan muita latuja, mutta mistäs sitä tulevasta koskaan tietää? Tällä hetkellä työni on kouluikäisten parissa ja voin sanoa rakastavani työtäni!




3. Harrastukseni…

…lapsesta saakka olen rakastanut sanoja. Kotikorttelin päätyyn huristi kirjastoauto, josta kannoin kirjoja selkä vääränä. Ahmin sanoja. Rakastin tarinoita. Aineeni olivat pitkiä ja kumpuilevia. Mielikuvitusta ei puuttunut silloin, ei kai nytkään. Nämä molemmat ovat säilyneet elämässäni aina: lukeminen ja kirjoittaminen. Käsityöt aloitin lukion jälkeen. Penkkaripukua tuhratessani äitini totesi, että "käsityöläistä tuosta tytöstä ei ainakaan tule". Sisuunnuin niin, että tilasin Suuren käsityölehden ja opettelin neulomaan ja ompelemaan. Muutaman matonkin kudoin, ehkä vain näyttääkseni äidille?Valokuvaus tuli mukaan lasten myötä. Mies oli se "oikea kuvaaja", mutta kun ei ollut arjessa aina läsnä, dokumentoimassa tilanteita, rupesin itse napsimaan kuvia. Blogin myötä on yhdistynyt monta rakasta asiaa. Viimeisten kuukausien aikana on tullut neulottuakin sukka poikineen. Muuten kiinnostaa matkustaminen, vieraat kulttuurit ja hyvä ruoka.


4. Erityistaitoni….

… johtuen kai tästä lapsimäärästä ja kaikesta mitä elämä on eteen tuonut, olen melkoinen organisaattori. Kykenen myös vaihtamaan suunnitelmaa tuosta vain ja nyhjäämään vaikka tyhjästä. Ihmisten kanssa pärjään ja en hätkähdä vähästä. Suomen suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkien täytyy ajatella asioista samalla tavalla. Minä taas koen erityistaidokseni sen, että voin ymmärtää toisen näkemystä, mutta olla silti ihan eri mieltä. Hukkaamatta itseäni.



5. En osaa….

… on synonyymi  sille mikä minua ei kiinnosta. Jos jotakin oikein haluaa, sen oppii. Jos ei kiinnosta, oppiminen vaikeutuu. Useimmiten kompastelen siis virallisissa papereissa, tietotekniikassa, byrokratiassa ja korkealentoisissa tieteellisissä sfääreissä. En myöskään osaa aina suhtautua suoranaiseen tyhmyyteen, huonoon kohteluun tai itsekkyyteen.


6. Oudoin tekemäni asia…

….? Monesti sitä kokee itsensä hölmöksi sellaisessa tilanteessa, jossa ei todellakaan ole omimmillaan. On näitä ollut. Nuoruuden innossa päädyimme vaikka laulamaan Jeesus-lauluja pankkiin. Enää en menisi. Ei siksi, että olisin Jeesuksesta eri mieltä, vaan siksi, että en ymmärrä näiden kahden asian yhteyttä. Tässä iässä sitä jo täytyy tietää, että mitä ollaan tekemässä ja miksi:).


7. Jos saisin kymmenen miljoonaa….

…toimisin toivottavasti tolkullisesti. Laittaisin hyvän kiertämään. Antaisin rahan olla hyvän renki, mutta en päästäisi sitä isännäksi. Rahalla ostaisin aikaa ja väjyyttä. Matkustaisin. Nauttisin elämästä. Hemmottelisin muita ja itseäni.


8. Jos saisin päivän olla mies…

…? Anteeksi nyt vaan miehet, mutta en keksi yhtään syytä olla edes päivää mies. Sen sijaan olen joka päivä todella kiitollinen kaikista näistä kodin miehistä.



9. Hävettää tunnustaa…

… että vaikka inhoan itsekkyyttä, joudun usein sen valtaan. Monesti sitä karsii menoista ja kutsumisista ihan vaan itsekkäistä syistä. Kun ei jaksa lähteä tai nähdä vaivaa toisten eteen. Moni kutsu on mielenpäällä, tuntuu, että useammin pitäisi tehdä ja lähteä. Ja liian usein löytää itsensä täältä kotoa sängyltä viltin alta. 

10. Elämän tarkoitus on…

…lisääntyä, viljellä ja varjella. Elämän tarkoitus sitoutuu elämään itseensä. Sen arvostamiseen ja siitä iloitsemiseen. Elämän tarkoitus on elää, tietäen, että jonakin päivänä kuolee. Tehdä valintoja, jotka suojelevat ja varjelevat. Olla hyödyksi omalla työllään. Perhe. Tie, totuus ja elämä. 

7 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Olipa ihanaa luettavaa. :) Sinäkin olet näemmä juuri sillä alalla, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Olen samaa mieltä tuosta, että mikäli aihe ei kiinnosta, oppiminen vaikeutuu. Näi kävi lukiossa mm. matematiikan, fysiikan ja kemian kanssa. Toisaalta yliopistossa havahduin loppujen lopuksi pitämään hieman enemmän arkkitehtuurista oppimisen myötä, kuin olisin etukäteen kuvitellut. Harmi, että äikänopettajasi oli noin tyly, mutta huomaan että loistat kirjallisesti esim. täällä blogissa. Kaunista tarinallisuutta ja elämänmakuista arkea. :)

Cheri kirjoitti...

Hienot vastaukset. Kaikille toivoisin kykyä ymmärtää toisen näkökantoja vaikka onkin itse eri mieltä. Surullista kuulla, miten opettajasi ei ymmärtänyt kannustaa ja innostaa, vaan lyttäsi haaveesi. Minulle kävi juuri päin vastoin, opettajan kannustuksen myötä aloin itsekin uskoa itseeni ja löysin unelma-ammattini. Ihmisellä on hyvä olla hiukkasen itsekkyyttä, sekin on varjelemista ja suojelua. Iloista kevään odotusta sinulle ja perheellesi!

Jael kirjoitti...

Tämä oli niin hienosti toteutettu haaste:) Suuri aarre kun teillä on siellä perhettä lähellä:)
Ja myös lämmittävää kuulla että pidät työstäsi:)
Suloinen Helmi:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Minulla myös takkusi kemia ja fysiikka. Sanoin, että miksi näitä pitää lukea, kun en IKINÄ tule näitä tarvitsemaan. Ja kas, olin ihan oikeassa. Matematiikkakin takkusi ja suurin osa siitä laskemisesta onkin ollut turhaa tietoa. Mutta nyt kerron kuitenkin omille lapsille, että se on yleissivistystä, joten kannattaa opiskella ja lukea….

Cheri: Minulla oli kannustavat äidinkielenopettajat luokilta 1-lukion 2 ja sitten tuli lyttääjä. Jälkikäteen olen pistänyt sen johdatuksen piikkiin. Olen taatusti hyötynyt enemmän sairaanhoitajan koulutuksesta kuin olisin hyötynyt äidinkielen opinnoista. Ja sanat on sallittuja ilman koulutustakin, niin luettuina kuin kirjoitettuinakin. Ja nykyistä työtäni teen takuulla mielummin kuin olisin äikän opena koulussa:).

Jael: Aarteeksi sen ymmärtääkin, kun oli niin monta vuotta ilman. Ja onni on kun saa tehdä työtä, josta tykkää.

Aili Mummo kirjoitti...

Kannustus on lapselle tärkeää, olipa se opettajalta tai muulta taholta. Mutta onni, että pidät työstäsi ja viihdyt siinä!

Viisaita ja hyvillä ajtuksilla ryyditettyjä vastauksia kysymyksiin. Kiitos Mine, ja hyvää alkanutta helmikuuta sinulle! ♥♥

MatkaMartta kirjoitti...

Viisaita ja mielenkiintoisia vastauksia ihanilla talvikuvilla :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Onhan se mukava, että tykkää työstään, kun siellä pitää niin paljon aikaa viettää. Katsotaan, että mitä helmikuu tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän kuvia…

MatkaMartta: Voiko viisaalta ja mielenkiintoiselta muuta odottaa:D?