torstai 21. toukokuuta 2015

TOIVOTON TORSTAI

Torstaisin tarvitsen autoa. Viikon kaikkina muina päivinä liikun jalan, pyörällä tai hypään tarvittaessa bussiin, mutta en torstaina. Torstaina joudun tekemään niin pitkiä siirtoja päivän aikana, että auto on ehdottomasti tarpeen. Näin ollen mies polkee joka torstai sateessa tai paisteessa työmatkansa. Se työmatka ei ole ihan lyhyt. Eikä torstait pääsääntöisesti ole suosineet polkijaa. Torstaisin täällä Kotkassa on poikkeuksellisen toivottomat säät. Tälläkin viikolla koko alkuviikon pilveili tai paistoi, eilen oli suorastaan kaunista ja lämmintä, mutta kun saapui torstai, sai mies-raukka taas lähteä polkemaan sateeseen.




Viimeisen viikon aikana luonto on pistänyt parastaan viileistä ilmoista välittämättä. Täällä vihertää, kukkii, laulaa ja soi. Ikkunan takana näkyy päivittäinen kaunistuminen. Työelämässä se on näkynyt pahanolon piikkinä. Aikana jolloin luulisi olevan kevättä rinnassa, ilo pinnassa ja kesämietteet vallalla, puseron alla asuukin pahaolo, ahdistus ja painajaiset. Tuntuu, että toisilla on jatkuva torstai, pilvi pään päällä jokaisena viikon päivänä. 




Onhan se ihan tutkitusti niin, että silloin kuin pitäisi olla onnellisimmillaan, oma epäonnistuminen, vajavaisuus, väsyminen jne. näkyvät entistä selvemmin. Jouluna yksinäisyys korostuu, keväällä näkyy selkeästi jokainen lika, pöly ja pahamieli. Luonto herää, mikä minua vaivaa, kun tahdon vain nukkua ja lakata olemasta? Avustavan väen on pistettävä kieli keskelle suuta ettei huutaisi keväthuutoja tai sortuisi kevään ylistykseen. Asetuttava torstai-mielialaan edes jollakin tasolla ja yritettävä miettiä, että mistä se toivo kuhunkin tilanteeseen löytyisi. Tähänkin torstaihin.





Kontrastit on ollut niin suuret, että asioita on omassakin mielessä täytynyt prosessoida normaalia enemmän. Kauneuden ääressä rumuus on todella rumaa. Vihreyden ja värien seasta harmaa nousee todella harmaana. Ja kuitenkaan en voi olla uskomatta siihen, että hyvyys voittaa. Elämä kantaa. Asiat järjestyvät. Torstain on pian taas oltava toivoa täynnä.





Maanantaina kävin työhaastattelussa oman työni tähden. Kaikesta huolimatta haluan jatkaa. Haluan tehdä tätä työtä. Tuoda toivoa toivottomuuden keskelle. Nähdä kauneutta rumuudessa. Uskoa siihen, että ei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellinen elämä. Luottaa siihen, että jokaisella on mahdollisuus parempaan huomiseen.

ps. Tätä kirjoittaessani torstai iski. Viikko sitten torstaina pappa vietiin sairaalaan ja jäi sinne tutkimuksiin. Pääsi onneksi lauantaina pois. Hetki sitten pappa saapui ja kertoi, että mummo vietiin tänään sairaalaan ja jäi sinne tutkimuksiin. Onneksi huomenna on perjantai! Pikaista paranemista anopille, jos tätä jostakin syystä pääset lukemaan!

6 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Ompa teilla torstai huonon onnen paiva. Ensiksikin toivon papalle ja mummulle terveytta! Onneksi nyt olette ainakin siella lahella.

Minulle torstai on kiva paiva, kun se on meilla tyoviikon viimeinen paiva ja siita alkaa viikonloppu.

Ihanan kevaisia kuvia taas. 8 viikon paasta mekin olemme jo siella, Suomen sydankesassa.

SaaraBee kirjoitti...

Hienoa, että on ihmisiä kuten sinä, jotka jaksavat auttaa ja välittää sillon kun kevät ei tunnu keväältä ja mieli on maassa. Toivottavasti mummu pääsee pian kotiin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anu: Onneksi torstaita seurasi parempi perjantai. Aurinko paistaa todella lämpimästi. Mummo pääsi sairaalasta. Siivouskin alkaa olla loppusuoralla.

Vihreatniityt: Mummo pääsi kotiin. Kyllä auttajallakin on välistä voimat ihan lopussa, jos totta puhutaan. On ollut niin isoja asioita tässä viime aikoina. Onneksi ei ihan normaalia työarkea minullekaan.

Hurmioitunut kirjoitti...

Huh,jopas on ollut kaikenlaista. Ihana kuulla että mummo voi hyvin ja ihana että sinäkin jaksat, kaikesra huolimatta ja kaiken keskellä. Vaatii voimia, niin fyysistä kuin henkistä. Ajatuksia kevääseesi! Vai joko saa alkaa puhua kesästä...?

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hienoa että on niitäkin jotka jaksavat tukea niitä jotka eivät millään jaksaisi ihanasta keväästä huolimatta!

Tänään olikin hieno päivä ja luonto hehkuu:=)Mukavaa viikonloppua!!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: On joo ollut kaikenlaista. Lasken päiviä kesälomaan. Tai kesäkuun alkuun. Ei minulla silloin vielä ala loma, mutta ainakin tulee vähän erilaiset työviikot:).

Kirsi: Työtähän se on, mutta näillä palkoilla voi kai sanoa, että ihan kutsumustyötä:D.