Näytetään tekstit, joissa on tunniste lomamatka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lomamatka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. kesäkuuta 2020

SOINUT IKIVIHREÄT

Jos koronaa ei olisi tullut, olisimme ehkä nyt Sortavalassa. Matkalla Vienan Karjalaan, päämääränämme Solovetskin saari. Mutta koska korona tuli, oli lopultakin mahdollisuus ottaa Suomi haltuun. Yhdistää reissuun ennen näkemättömiä kolkkia ja tärkeiden ihmisten tapaamisia. Eilen pakkasimme siis auton äärimmilleen. Varautuen niin kesäsateeseen, Lapin mahdollisiin kylmiin, kuin myös hellepäiviin. Jotakin metsään ja kaupunkiin. Sitten käännettiin auton nokka kohti Itää.




Vihreän kullan maa levisi ympärillämme ja autossa on soinut ikivihreät. Ensimmäinen yö vietettiin siellä missä monet muistot kasvavat. Savusauna lämpeni ja käki kukkui. Niin iloinen oli ilta Jänisjoen heijastamassa Suomen kesässä.

Tänään on jatkettu matkaa kohti Pohjoista. Noin 600 kilometriä ja nostalgiat huipussaan. Ope lauloi Kainuun maakuntalaulua ja soitti sinisiä sävelmiä lapsuudesta. Itseoikeutettuna tietenkin Dannyn Kuusamo. Jormuan grilliltä ostettiin lihapiirakat lenkillä ja kerrotiin kuopukselle ajasta, jolloin Suomessa mentiin nakkikioskille. Muisteltiin, että milloin se tuli se ensimmäinen hampurilaisketju Helsinkiin.





Teoksessa huomioitu korona?



Päivän ainoaksi suunnitelluksi pysähdykseksi valitsin helteessä seisovan hiljaisen kansan. Siellä ne nököttivät Käpylän pellolla viitostien varrella paidan helmat tuulenvireessä hulmuten. Sulauduimme kivasti porukkaan.


Sitten jo olivat siinä, teillä ja teidenvarsilla, ne porot. Onneksi oli tyhjät tiet, sillä koin pakottavaa tarvetta aina poron nähdessäni jarrutella.

Rukalla on vielä tämän verran lunta.
 
 

Ilta on saapunut, mutta aurinko ei laske. Kelohonkamökin ikkunoista paistaa edelleen aurinko. Pedit on pedattu. Kävelty rantaan ihastelemaan illan valo. Huomenna ei ajella autolla vaan suunnataan Pienelle Karhunkierrokselle Kuusamon maisemia katselemaan. Tästä se nyt sitten virallisesti alkaa. Kotimaan loma.



Pakkohan se on laittaa tähän lopuksi vielä tämä korvamato:).

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

VENÄJÄN KUTSU

Syntymäpäivälahjaksi saamani Venäjän viisumin myötä, on naapuri avautunut hyvin yllättävällä tavalla. Joskus nuorina teimme matkoja Sortavalaan. Jo rajalla tuntui, että puiden väri muuttui harmaaksi. Teiden kunto oli kamala. En uskaltanut syödä missään mitään, sillä joka puolella oli tunkkainen haju. Kaupoissa ensin maksettiin ja sitten kuittia vasten haettiin tuote. Tuotteita oli vähän, joten myös ostoksia tehtiin niukasti. Silloin tuntui, että koko Venäjä on jotenkin ankea, harmaa ja ruma. 


Terijoen hiekat. 

  
 
Myöhemmin kiinnostuin Tsaarin ajasta. Luin monia kirjoja aiheesta. Rupesi mietityttämään. Jos joskus on ollut sellainen loisto ja maassa valtava älymystön määrä, miten kaikki voisi olla rumaa? Mihin se kaikki loisto olisi laitettu? Eivät kai sitä ole purkaneet? Lokakuun jälkeen tekemäni vierailut Viipuriin, Terijoelle ja Pietariin ovat näyttäneet, että joko meitä huijattiin tai täällä on tehty mielettömän suuri kasvojen kohotus. Ei merkkiäkään harmaista puista, huonoista teistä tai hajuista. Tyhjistä kaupoista puhumattakaan.







Hampurilasen tilanneelle tuli muovihanskat syömistä helpottamaan. 
Miehille mustat ja naisille punaiset, koska Venäjällä miehet on miehiä ja naiset naisia.


Nälkä on kasvanut syödessä, etenkin kun venäläinen ruokakin on osottautunut älyttömän hyväksi. Tämän kesän kesälomamatka päätettiin siis ulottaa hieman pidemmälle tähän maahan. Kuopus lähtisi tietenkin mukaan. Myös esikoinen oli valmis reissuun ja haki itselleen kertaviisumin. Kakkonen on armeijan leivissä, eikä päässyt matkaan. Kolmonen oli alkuun kiinnostunut Pietarista, mutta ei innostunut koko reissusta. Lopulta luopui Pietaristakin ja jäi kotiin pitämään taloa pystyssä kavereidensa kanssa.






Aloitettiin matka täältä Pietarista. Ajettiin tänne Terijoen ja Kronstadin kautta. Eilen esiteltiin tytöille aurinkoista Nevski Prospektia ja Eremitaasin taideaarteita. Käveltiin Pietari-Paavalin linnoitukseen siltoja pitkin. Huristeltiin Nevalla ja kanaaleissa. Lopetettiin päivä Aleksandrovskaja-teatterissa Joutsenlampea ihastellen. Oli hieno ja täyteläinen päivä. Tänään päästään toivottavasti Pietarhoviin. Juuri nyt ilma on sangen pilvinen, mutta toivottavasti kohta kirkastuu.

 Lähdössä balettiin.


Venäjän kutsu. Onneksi kuulin sen.