Jos
koronaa ei olisi tullut, olisimme ehkä nyt Sortavalassa. Matkalla
Vienan Karjalaan, päämääränämme Solovetskin saari. Mutta koska korona
tuli, oli lopultakin mahdollisuus ottaa Suomi haltuun. Yhdistää reissuun ennen näkemättömiä kolkkia ja tärkeiden ihmisten tapaamisia. Eilen pakkasimme siis auton äärimmilleen. Varautuen niin kesäsateeseen, Lapin mahdollisiin kylmiin, kuin myös hellepäiviin. Jotakin metsään ja kaupunkiin. Sitten käännettiin auton nokka kohti Itää.
Vihreän kullan maa levisi ympärillämme ja autossa on soinut ikivihreät. Ensimmäinen yö vietettiin siellä missä monet muistot kasvavat. Savusauna lämpeni ja käki kukkui. Niin iloinen oli ilta Jänisjoen heijastamassa Suomen kesässä.
Tänään on jatkettu matkaa kohti Pohjoista. Noin 600 kilometriä ja nostalgiat huipussaan. Ope lauloi Kainuun maakuntalaulua ja soitti sinisiä sävelmiä lapsuudesta. Itseoikeutettuna tietenkin Dannyn Kuusamo. Jormuan grilliltä ostettiin lihapiirakat lenkillä ja kerrotiin kuopukselle ajasta, jolloin Suomessa mentiin nakkikioskille. Muisteltiin, että milloin se tuli se ensimmäinen hampurilaisketju Helsinkiin.
Päivän ainoaksi suunnitelluksi pysähdykseksi valitsin helteessä seisovan hiljaisen kansan. Siellä ne nököttivät Käpylän pellolla viitostien varrella paidan helmat tuulenvireessä hulmuten. Sulauduimme kivasti porukkaan.
Sitten jo olivat siinä, teillä ja teidenvarsilla, ne porot. Onneksi oli tyhjät tiet, sillä koin pakottavaa tarvetta aina poron nähdessäni jarrutella.
Vihreän kullan maa levisi ympärillämme ja autossa on soinut ikivihreät. Ensimmäinen yö vietettiin siellä missä monet muistot kasvavat. Savusauna lämpeni ja käki kukkui. Niin iloinen oli ilta Jänisjoen heijastamassa Suomen kesässä.
Tänään on jatkettu matkaa kohti Pohjoista. Noin 600 kilometriä ja nostalgiat huipussaan. Ope lauloi Kainuun maakuntalaulua ja soitti sinisiä sävelmiä lapsuudesta. Itseoikeutettuna tietenkin Dannyn Kuusamo. Jormuan grilliltä ostettiin lihapiirakat lenkillä ja kerrotiin kuopukselle ajasta, jolloin Suomessa mentiin nakkikioskille. Muisteltiin, että milloin se tuli se ensimmäinen hampurilaisketju Helsinkiin.
Teoksessa huomioitu korona?
Päivän ainoaksi suunnitelluksi pysähdykseksi valitsin helteessä seisovan hiljaisen kansan. Siellä ne nököttivät Käpylän pellolla viitostien varrella paidan helmat tuulenvireessä hulmuten. Sulauduimme kivasti porukkaan.
Sitten jo olivat siinä, teillä ja teidenvarsilla, ne porot. Onneksi oli tyhjät tiet, sillä koin pakottavaa tarvetta aina poron nähdessäni jarrutella.
Rukalla on vielä tämän verran lunta.
Ilta on saapunut, mutta aurinko ei laske. Kelohonkamökin ikkunoista paistaa edelleen aurinko. Pedit on pedattu. Kävelty rantaan ihastelemaan illan valo. Huomenna ei ajella autolla vaan suunnataan Pienelle Karhunkierrokselle Kuusamon maisemia katselemaan. Tästä se nyt sitten virallisesti alkaa. Kotimaan loma.
Pakkohan se on laittaa tähän lopuksi vielä tämä korvamato:).
