IDEAHUONE JA JOPO

Esikoisella oli siis pääsykokeet torstaina Tampereella. Ensin meinasin ihan itsekseni lähteä esikoista viemään ja viettää vapaan humputtelupäivän Tampereella. No, kuopus halusi tietenkin mukaan. Se siitä vapaasta humputtelusta. Kolmosella asuu Tampereella kavereita ja hän ajatteli lähteä viettämään Tampereelle kavereidensa kanssa syntymäpäiväänsä. Ja sitten oli ne kolme hajonnutta pyörää ja uuden pyörän ostamisen pakko. Poika halusi Jopon. Pyörien tuhoamishistorialla emme halunneet ostaa uutta, vaan päätimme etsiä käytettyä. Päättelimme, että se onnistuu paremmin isosta kaupungista (lue: Tampere), kuin täältä meidän pikku Kotkastamme. Näin ollen kyytiin hyppäsi vielä mies ja tällä joukkueella sitten Tampere-päivästä muotoutui sangen singahteleva.

Aamusta mies vei esikoisen pääsykokeisiin ja me muut jäimme vielä pakkaamaan tavaroita ystävien kotiin. Sen jälkeen minä ajoin muut Koskikeskukseen, jonne esikoinenkin saapui pääsykokeiden tauon ajaksi hengailemaan. Minä itse lähdin katsastamaan Tiinan Ideahuoneen. Miten ihailenkaan näitä ihmisiä, jotka uskaltavat jättää tutun ja turvallisen toteuttaakseensa unelmansa. Paljon onnea ja menestystä tälle ihanalle pikkupuodille! Kiitos vielä kahvista ja pullasta. Ja tsemppiä pojalle<3.

Nuo korit. Voisin ostaa loputtomasti koreja. Mikä niissä kiehtookin? Ja nuo rautaiset pyörillä, ne vasta somat olivatkin. Jos esikoinen muuttaa Tampereelle, niin voi käydä köpelösti.

Tuo punainen söpö vaatenaulakko. Melkein oli pakottava tarve saada sellainen. 

Kalkkimaaleihinhan otin joku aika sitten tuntumaa ja uskon, että tästä eteenpäin tulen maalaamaan vain niillä. Keittiön pöydän pintaan jäi lakasta liian selvät jäljet, joten nyt ostin Tiinalta vahaa, jolla korjailen homman heti seuraavana vapaana ajankohtana. Ideahuoneelta näitä siis saa, jos kaipaat maalailla Tampereen seudulla. Ostin myös pesukoneeseen etikkaa, josta olen saanut monelta taholta vinkkiä. Niitäkin siis Tiina myy kaupassaan. Kokeilin heti sekä astian- että pyykinpesukoneeseen.

Tästä ylläolevasta tuli muistoja mieleen.

Ja eväskori oli söpö. Kuten tuo alla olevan pieni tyyny teksteineen.

Ideahuoneelta pyyhkäsin takaisin Koskikeskukseen. Syötiin ja mies jatkoi yritystään saada Jopo-myyjiä kiinni. Erittäin hankala homma. Kukaan Tampereella olevista myyjistä ei vastannut. Samalla alkoi selviämään varastettujen Jopojen ongelma. Saatiin neuvo, että kannattaa uskoa epämääräisyyden tunteeseen ja jättää homma sikseen, jos yhtään tuntuu, että asiat ei ole kunnossa. Kaksi avainta ja alkuperäinen lukko ja/tai myyntitodistus olisi plussaa. Jopoja varastetaan käsittämättömiä määriä Tampereella ja pääkaupunkiseudulla, jossa niitä on myös eniten myynnissä. No, Tampereella ei tärpännyt Jopojen suhteen. Yksikään myyjä ei ole vieläkään vastannut jättämiimme viesteihin?! 

Lähdettiin tutustumaan Vapriikkiin, joka oli hyvä kohde. Luulin, että siellä ei saa kuvata, joten ei ole yhtään kuvaa. Neljältä esikoinen oli saanut kokeensa loppuun ja lähdimme ajamaan kohti pääkaupunkiseutua. Nyt saatiin jo sikäläisiä pyöränmyyjiä puhelimen päähän ja kuultiin epämääräisiä selityksiä. Yksi myi pyörää Vantaalla, mutta itse pyörä oli lukossa Tikkurilan asemalla. Ei myyntitodistusta. Sieltä olisi voinut käydä katsomassa? Seuraava ilmoitti myynti-ilmoituksessaan, että alkuperäinen myyntitodistus ja kaksi avainta on. Puhelimessa mies mongersi, kertoi olevansa halvaantunut ja olevansa menossa ystäväänsä muuttamaan, mutta pyörää voisi kyllä käydä Myyrmäessä katsomassa. Matkan aikana soiteltiin osoitetietoja. Nyt alkuperäinen todistus olikin jo kateissa, mutta hän yrittää kyllä etsiä sitä. Annetussa osoitteessa vastassa oli selvä narkkari. Mies kävi asunnossa sisällä, jossa oli "hieman eriskummallinen meininki". Alkoi käydä selväksi, että pyörä olisi ollut hyvä, mutta se ei todellakaan ollut näiden tyyppien. Lukko oli vaihdettu, lukon ympäristö oli kolhuilla, alkuperäinen myyjä ei koskaan tullut paikalle alkuperäisen myynti-ilmoituksen kanssa. Katsoimme viisaammaksi poistua paikalta ja äkkiä.

Parin tunnin metsästyksen jälkeen pyörä onneksi löytyi ja uskoaksemme se oli asiallisesti ostettu ja pidetty. Jopo keikkuen autonperässä ajettiin kotiin. Ja Jopo on ollut siitä asti kovassa käytössä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

YMPYRÄKAUPUNKI

Kotkan naapurissa sijaitsee pieni kaupunki nimeltä Hamina. Se oli minulle vuosien ajan vähän sellainen musta-aukko, joka liittyi jotenkin armeijaan. Kävimme siellä tuskin koskaan. Turkin vuosina saapuessani Suomeen lomalle, oli minulla aina kamala kirjapula. Johonkin tällaiseen pulaan lukaisin äitini Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) kirjasarjat. Sieltä löytyi myös Haminaan sijoittuvat Maan väkevän lapset ja Kaikilla elämän kaipuu. Yht'äkkiä tekikin mieli lähteä tutustumaan kirjan ympyräkaupunkiin. Niin meni pää pyörälle, että kävimme siellä jopa etsimässä asuntoa. Ihana se olisi ollutkin, mutta meille ihan liian pieni. 

Kotkasta ei Haminaan aja uutta moottoritietä kuin noin 15 minuuttia. Tämä matka huristettiin eilen, kun olin yhden ystävän kanssa Haminassa lähes retkellä. Käveltiin pitkin ympyräkatuja, pistäydyttiin kirkoissa, puhuttiin ja puhuttiin, tehtiin ostoksia ja ihasteltiin ikkunoita. Tällainen suloinen puoti sieltä mm. löytyi, ihan ympyrän keskeltä. Sisustus Laventelista olin aiemmin tilannut jotakin, mutta olipa kiva nähdä se ihan oikeasti. Oli käymisen arvoinen putiikki. Vanhassa puutalossa tietenkin.

Kotkaa pommitettiin sodan aikana niin paljon, että tällaisia vanhoja puutalokortteleita ei täältä valitettavasti enää löydy. Haminasta löytyy. Raatihuoneen torilta kun lähtee kiertämään, saa ihastella monet kauniit talot. Löysimme myös kirpputorin, jonka ikkunassa oli juuri sellainen haaveideni talonpoikaissohva, joka olisi onnen omiaan meidän makuuhuoneeseen. Hinta vain oli tähän elämänvaiheeseen niin suolainen, että oli pakko jättää se sinne ikkunaan:(. Tämä vinkiksi toivomuskeijuille ja joulupukeille, jos miettivät minun yllättämistäni. Haluan tuon sohvan tuossa muutama kuva alempana. Please. Lütfen. Ja mikä olisi se suomalainen kaunis ruinaussana, lisätään sekin tähän. Jooko!?

SIIS TÄMÄ TÄSSÄ:

Kirkkojakin sattui ympyrään kolme. Kaksi pelkistettyä luterilaista ja tämä kameraystävällisempi ortodoksikirkko. Ymmärrän kyllä Lutherin pointit kirkkojen pelkistämisestä, mutta olen selvästi kuvien ystävä. Ehkä sillä on jotakin yhtäläistä oman oppimiseni kanssa: minun täytyy kuulla ja nähdä, sitten opin parhaiten. Kirkossakin kuva ja sana tukee loistavasti toinen toistaan.

 Olen siis retkeillyt nyt työkseni kolme päivää putkeen. Mies aamulla totesikin, että "vaikea on välillä uskoa, että sinä olet työssä ja minä lomalla":D. Tämän päivän retki kävi kyllä työstä, sillä oli aikamoisen lämmintä. Huh. Huomenna retkeillään ihan vapaissa merkeissä, sillä lähdemme naisporukalla viettämään esikoisen synttäreitä Tallinnaan shoppailujen merkeissä. Maanantaina ja tiistaina on vielä töiden loppusuora ja keskiviikkona olen jo lomalla. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

KUN SAI NIIN HALVALLA

Meillä molemmilla on työtä tulevanakin vuonna. Jihuu! Kirjoitin viime postaukseen, että se tarkoittaa mahdollisuutta lyhentää lainaa, antaa lasten harrastaa jne. Olen luvannut olla valittamatta tästä Suomen kalleudesta, joten älkää ottako tätä sellaisena. Totuus on kuitenkin se, että siten opiskeluvuosien on ollut taas totuttelemista siihen, että rahoja on ollut erittäin vaikea saada riittämään edes kaikkeen tarpeelliseen. Jokaisen kuun viimeisenä viikkona mietitään, että pitäiskö pistää visa vinkumaan, paastota kaupassa käymisestä vai elettäiskö Pyhällä Hengellä palkkapäivään. 

Istanbulissa asuessa rahaa tuli vieläkin vähemmän, mutta silti se aina riitti kunkin kuukauden tarpeisiin, jäi joskus jopa ylikin. Ravintoloissa ja kahviloissa käyminen ei ollut mitään luksusta, vaan niihin saattoi piipahdella tuon tuosta ilman budjettikriisiä. Vinkkailla kivoista paikoista myös muille siellä blogin puolella. No, olettekin varmaan huomanneet, että Paluumuuttajattaressa ei ole liiemmin ravintola tai kahvivinkkejä vilissyt. Niinpä. Ei ole tarvinnut ravintoloissa notkua eikä kahviloissa kahvitella. 

Mutta nytpä esittelen teille yhden kivan kaupan! Eikä tämä ole maksettu mainos tai muukaan blogiyhteistyö. Tämä on vain Paluumuuttajatar, joka sattui käymään pari päivää sitten tässä kivassa kaupassa ja osti tuleviin juhliin servettejä ja kertakäyttömukeja. Kun sai niin halvalla:D.

Ja vielä tehtaanmyymälä - aina vaan paranee.

Kävin tässä kaupassa joskus aikaisemminkin ollessamme Suomessa lomalla, mutta sitten unohdin koko puljun. Muutama viikko sitten satuin kävelyreissulla huomaamaan taas paikan ja muistin sen olemassaolon. Pari päivää sitten lähdin ostoksille. Lasten synttäreitä on tiedossa kesäkuun ajan ja elokuussa on kakkosen rippijuhlat. Servettejä siis tarvitaan ja kertakäyttöastioillekin on kesän aikana varmasti tarvetta. 

Kauppa sijaitsee Hovinsaaren perukoilla minun silmiini kauniissa vanhoissa tehdasrakennuksissa. Vieressä tehdään niitä servettejä ja kaupasta saa ostaa tehtaanmyymälä hinnoin. B-laatua ihan pikkurahalla. Kaupassa myydään myös kertakäyttöastioita, pyyhkeitä, lakanoita jne. Ainakin nyt muistan, että Finlaysonia, Marimekkoa ja Havia oli tarjolla. Kauppa oli tehty vanhaan tehdasrakennukseen ja se oli kaunis katsella. Hinnat olivat oikeasti tosi hyvät ja servetit ja kertakäyttökupit tuli ostettua. 

Tehtaan vierestä lähtevät vanhat puutalokorttelit. Ne rakennettiin aikanaan tehtaan työläisiä varten. Moni on valitettavan huonossa kunnossa. Hovinsaaren sijainti on loistava, mutta sen maine kaipaisi kiillotusta. Jotta puutalot saataisiin pelastettua, tarvittaisiin niihin asumaan remonttitaitoisia ja/tai remontin maksukykyisiä ihmisiä. Toivottavasti heitä löytyy, että alue saataisiin kunnostettua.

Jos siis asut näillä main ja tarvitset edullisesti lautasliinoja ja kertakäyttöastioita, kannattaa pistäytyä Kerta-kaupassa Runeberginkatu 25. Liike on auki ma-pe 10-18 ja la 9-14. Luulenpa itse tästä lähin ostavani servettini tuolta. Oletko muuten servetti-ihmisiä ylinpäänsä? Minä olen. Käytän servettejä lähes joka kattauksessa. Ja tätä kirjoittaessani sen tajusin, että ehkä sen(KIN) takia joudun huolehtimaan rahojen riittämättömyydestä joka kuun viimeinen viikko:(.