Viime aikoina olen miettinyt tiheästi blogini lopettamista. Sitä, että kenen vuoksi kirjoitan tätä tuhottoman hitaasti päivittyvää ja parhaat päivänsä nähnyttä blogia? Pystynhän huomattavasti kätevämmin tuottamaan päivityksen facebookiin. Palaamaan sinne muistojeni ääreen. Näkemään enemmän lukijoiden kommentteja ja muita reaktioita. Hyvän blogin kirjoittamiseen menee monin verroin enemmän aikaa ja minulla ei tunnu sellaista enää olevan. Aiheita varmastikin on entiseen malliin, mutta ehkä taito niiden ylöskirjaamiseen on kadonnut?
Toisaalta kun on vuosia ollut tämä paikka ja ajatusten näyttämö, tuntuu sen taakse jättäminen vaikealta. Onhan siellä lukijoissa ihmisiä, joiden kanssa on kuljettu pitkä yhteinen matka. Moni tippunut pois, monen tahti omalla laillani hiipunut. Itselläni ei ole koskaan ollut haavetta mistään huippu bloggarin työstä, olen kirjoittanut itselleni ja iloinnut siitä jos joku muukin on siitä saanut iloa. On arki, työ ja matkat. Viimeisimmistä kirjoittaminen on ollut se itselleni rakkain ja mieluisin. Harmi vain, että sairaanhoitajan palkoilla Suomessa asuessa ei niihin matkoihin ole liiemmin enää ollut varaa.
Vai olisiko sittenkin? Keskiviikkona vanhenin taas vuodella. Mieheni lahjoi minua vuoden viisumilla Venäjälle. Aukeni uudet mahdollisuudet. Viisumi tulee ensi kuun alussa ja siltä istumalta varasin meille huoneiston Viipurista ja hotellin Pietarista. Pidennettynä viikonloppuna meinasin yrittää ajaa myös Terijoelle ja Äyräpäähänkin. Ja sitten niihin tuleviin viikonloppuihin jää vaikkapa Valamo, Laatokka, Ääninen, Vienan karjala jne. jne. Lyhyisiin tuuletuksiin vaikkapa vain päiväselti bensaralli ja pistäytymiset rajan takaisiin kyliin. Voitteko kuvitella miten onnelliseksi tulin tästä lahjasta ja sen mukanaan auenneista näkymistä? Kolmen yön hotellit maksoivat yhteensä alle 100€, enkä edes varannut niitä ihan halvimpia vaihtoehtoja. Eli, ehkä blogi elää kanssani nyt ainakin tämän viisumivuoden. Jos arki päivittyykin hitaasti, niin matkat sitten sitäkin ripeämmin.
Ps. Kuvat Pyhtään Siltakylästä viime viikolta. Käytiin kuopuksen kanssa keräämässä auringonkukkia kotiin. Ihana pelto ja hyvä mieli, kun sai luvan kanssa ottaa. Eikä maksanut mitään.
19 kommenttia:
Oi, miten oivaltava lahja! Ja mukavaa, että näin sitten jatkatkin blogia. Matkaraporttejasi ja -havaintojasi on ollut antoisaa lukea. Nyt niitä luvassa todella kiinnostavalta alueelta. Ja Pietarista, suosikkini sekin. Tuskin maltan odottaa... :)
Upea lahja sillä puolella Suomea asuvalle! Blogiasi on kiva lukea, mutta harvemmin tulee kommentoitua. Jotenkin ylipäätään blogeissa on minusta nykyään vähemmän keskustelua kommenttikentissä. Taitaa olla FB ja Instagram nykyään enemmän kommentti- ja keskustelufoorumeita. Kiva kun jatkat!
Airi: Niin oli. Paras lahja ikinä. Juuri tilasin Pietarin Mondon antikvariaatista. Ja anopilta sain lahjaksi Suomalaisen matkaoppaan Karjalaan. Vienan Karjalasta olen vuosia lainannut yhtä kuvakirjaa. Voi jospa ensi kesänä saisin itse olla siellä kuvaamassa valoisia iltoja. Kiva kun olet mukana.
Anniina: Rajalle on meiltä sellainen 50 km? Viipuriin 120. Olen jo pitkään haaveillut Pietarista jne. mutta aina se tyssää tuohon viisumiin. Onhan se hintava. Mutta nyt kun sen sain, täytyy sitä sitten käyttää. Arkivapaita voi nyt hyödyntää tankkausmatkoina ja samalla ehtii pyörähtää vaikka Viipurissa. Kiva kun olet ollut mukana!
Älä ihmeessä lopeta bloggaamista, matkakertomuksia ja pohdintojasi on niin mukava lukea:))
Ymmärrän, että aika on monesti kortilla, mutta kuitenkin.....
Syysterkuin Ulla
Eipäs nyt mietitä mitään lopettamisia! Perinteen täytyy jatkua.
Ulla: Enhän minä nyt malta lopettaa, kun on koko Venäjä avoin ja kirjoitettavissa.
Allu: Vai velvoittaa ne perinteet täälläkin. Itseä vain turhauttaa, kun tulee niin pitkiä taukoja ja silloinkin kun saa jotain aikaiseksi, tuntuu se väkinäiseltä puristukselta. Mutta ehkä tämä blogi tästä vielä piristyy viisumin myötä. Ainakin sen pitäjä on innoissaan.
Mukavan lahjan saitkin, ja oikein hyvää matkan odotusta. Älä vaan lopeta tätä blogia, tänne on niin mukava aina tulla:) Ihanat auringonkukkakuvat:)
Joskus olen käynyt täällä kommentoimassa, mutta blogiasi olen seurannut lukijana jo pitkään (sinun Turkin ajoilta saakka). Tykkään kovasti sinun matkakertomuksista ja historiallisista taruista. Kiva lukea niitä ja olen oppinut sinulta kaikenlaista uutta tietoa. Hienoa että olet viitsinyt näin pitkään.
En ole päässyt sinun matkakohteissa käymään (mutta joissakin samoissa on taidettu käydä... Alhambra, Baltian maat )Itse olen ulkosuomalainen, mutta en ole saanut blogia vieläkään aikaan. Sairaanhoitajana tällä hetkellä vanhainkodissa. Työ uuvuttaa enkä jaksa edes ajatella omaa blogia enää. Insta voisi ehkä... mutta sekin...
Pitkät työpäivät - joskus venyvät yli 12 tuntia pitkiksi. Ne vievät voimat. Onneksi en ole kokopäiväisessä työsuhteessa.
Hyvää syksyä Suomeen Teksasista.
Lissu
Jael: Paras lahjani, varmasti. Nyt vain mietin, että kuinka saan sen parhaiten hyödynnettyä niin itselleni kuin sitä myöten teille.
Lissu: Pidän kovasti työstäni, mutta kun teet sitä täyden päivän ja sitten vielä kaiken tämän kotihässäkän ja harkkakuskaukset (joita tänä syksynä ei ole, jihuu!), niin kyllähän sitä itsessään tuntee, että mitä ne elämän ruuhkavuodet tarkoittaa. Mutta olen myös monesti sanonut, että aikaa ei ole ellei sitä ota. Ja nyt aion kyllä ottaa, että pääsen virkistäytymään. Minulle pienikin matka on paras piristysruiske. Irtiotto arjesta, jota taas jaksaa rakastaa, kun on hetkeksi päässyt siitä eroon:).
Samoja olen miettinyt, tuntuu että työt ja arki vievät nyt niin mukanaan että kerran viikossa blogin ulossaanti on jo suoritus sinänsä. Huomaan myös, että joskus tuntuu että kaikki on jo kirjotettu, monet ulkosuomalaiset ovat käyvät läpi niitä asioita joiden kanssa olen painiskellut itse blogissani vuosia sitten ja kaikki tuntuu niin tavalliselta etten osaa enää nähdä, että mitä kirjottaisin. Mutta nautin tästä ja onneksi sinäkin, onkin ihana lukea blogin kautta tulevista matkoista Venäjälle!
Onnea synttärin ja oivallisen lahjan johdosta! Olisi ihana jatkaa blogisi seuraamista, rajantakaisesta eritoten. Näen jo silmissäni, mitä ihastuttavia kohteita kamerasi sieltä löytääkään.
Löysin blogisi Satun kautta keväällä. Olen nyt lukenut tämän uusimpia postauksia lukuun ottamatta. Rupesin nimittäin lukemaan Tuhat ja yksi tarinaa -blogiasi ihan alusta saakka. Nyt olen lukemassa tarinaa nro 440 - siis huhtikuu 2013.
Kirjoitat todella hyvin ja osaat kuvata elämääsi Istanbulissa kauniisti. Minä sohvaperuna - joka ei ole koskaan ollut edes lentokoneessa - matkustan mukanasi kaikissa niissä kiehtovissa kohteissa.
Lukemista hidastaa sekin, että monta kertaa pitää mennä tutkimaan netistä enemmän tietoa joistain jutuista.
Toivon sinulle ja perheellesi mukavaa syksyä.
Terveisin Mummeli Keski-Suomesta
Petra: Ei kai sitä tarvitsisi ottaa suorituspainetta tällaisesta asiasta. Mutta kun ei oikein osaa tehdä asioita puolivillaisesti. Että jos tekee niin tekee sitten hyvin. Siltä ei ole tämän blogin kohdalla tuntunut pitkään aikaan.
Silja: Vähän huono aika ehkä aloittaa näinä vuoden pimeimpinä kuukausina, mutta ei se mitään. Tuleehan sitten Karjalan talvi ja kevät ja kesä. Voi miten itsekin odotan näitä tulevia löytöretkiä.
Keski-Suomen Mummeli: Voi miten kiva kommentti! Jo pelkästään tuon vuoksi on kannattanut Tuhat ja Yksi tarinaa kirjoittaa:). Siitä blogista olen tehnyt kotiin jo monta Ifolor -kirjaa. Palaan siis tarinoihin itsekin uudelleen, aina kun uusi kirja on työn alla. Nyt on hieman rahoitus ongelmia, joten kirjat on ollut tauolla. Kakkoselle teen nyt kuitenkin parhaillaan Japanin matkaa joululahjaksi . KIITOS VIESTISTÄSI!
Hei,
Ethän vaan lopeta blogiasi!
Täälläkin lukija joka on ollut mukanasi aina Turkin ajoista.
Blogisi on elämänmakuinen ja aito. Ja sellaisia on nykyisin niin harvassa.
Näin lukijan näkökulmasta postaustahti ei ole olennaisin asia. Sisältö on tärkeintä.
Jos tekstistä huokuu, että bloggaaja antaa aidosti itsestään ja nauttii asioiden ja ajatusten jakamisesta, ei haittaa jos postauksia tulee harvemmin.
Odottelen minäkin innolla Venäjän reissuista tulevia postauksia ja kuvia!
Kivaa ja värikästä syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi!
Ja onnittelut synttäreiden johdosta!
Toivottaa
Lukijasi, myöskin paluumuuttaja (Suomessa takaisin kyllä jo vuosia)
Toinen paluumuuttaja: Kiitos ystävällisistä sanoista. Tottahan se on, että itsekin uskollisesti seuraa lempiblogejaan, riippumatta niiden päivitystahdista. Itseä vain risoo, kun ei aika riitä kaikkeen siihen mihin haluaisi. Minulta puuttuu sellainen luova-aika. Päivät on monesti selviytymistaistelu, jossa yrittää saada tehtyä välttämättömän. Ei siinä paljon sitten kuvata tai luoda ajatuksia. Mutta ehkä ne luovemmat ajatkin taas tulevat. Vaikka sitten jossakin Karjalan takamailla???
Älä vaan lopeta. Sinusta on tullut tässä vuosien varrella ystävä, joten pahalta tuntuisi jos katoaisit.
Kirjoita blogia vaikkapa harvemmin. Se yleensä auttaa. Minullakin on aikoja, jolloin ei vain ole mitään sanottavaa. Onneksi se kausi menee ohi ja sitten taas juttuja pukkaa.
Nyt sitten odotamme kertomuksia itäisestä naapurista.
Saara: Enhän minä katoa. Olenhan olemassa. Mutta juuri teidän vuoksi olisi vaikea tämä blogi paketoida. Irlannin reissut tekemättä ja kaikkea. Mutta tänään tuli postissa Pietarin Mondo, joten sitä lajia varmasti tulossa. Ja toivottavasti monta muutakin slaavilaista tarinaa.
Myöhästyneet synttärionnittelut! Aivan ihanan lahjan sait. Minullakin ovat blogipäivitykset harventuneet, on ollut niin paljon muuta mielenkiintoista elämässä. Haluan kuitenkin jatkaa, sillä blogiystävät ovat tulleet tärkeäksi osaksi elämää, enkä haluaisi menettää näitä kontakteja.
Autuas olo: Hyvä merkkihän se kai on, että ihmisellä on muutakin tekemistä, kun roikkua netissä? Kiitos onnitteluista. Pietari-kirja on kovasti nyt luvun alla.
Lähetä kommentti