keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

HYVÄ OLO

Kevään merkkejä on ilmassa. Vaikka kuinka moni tuttu ja puolituttu on jonkunasteisella laihiksella. Jutan gofatgo-tuntuu olevan aika monen luottama sana. Minä olen tänä vuonna päättänyt luottaa pitkäjänteisyyteen ja testata, että oppisiko keski-ikäinen vielä uudenlaisen tyylin elää. Vuoden alussa mietin, että kun kerran tiedän miten minun pitäisi syödä ja muutenkin elää, niin miksi ihmeessä en sitten tee niin pysyvämmin? 

Tammikuun toisella viikolla aloin kävellä kahdesti viikossa noin kymmenen kilometrin lenkin. Helpoiten tämä sujuu, kun kohdalle sattuu iltavuoro. Aikaa töihin kävelyyn menee sellainen 1h 45min. Alkuun otti voimille, mutta hyvin pian kävely oli pelkästään mukavaa. Kuulokkeet korville ja annetaan soida. Kannan usein kameraa matkassa ja näin ollen blogikin on saanut kuvansa. 

Helmikuun lopulla teki jo mieli useamminkin kävelylle ja niin lisäsin yhden kymmenen kilometriä lisää viikko-ohjelmaan. Useimmiten kävelen siis kahdesti töihin ja lisäksi käyn viikonloppuna lenkillä. Tämän tekstin kuvissa viime lauantain lenkki. Kiersin Kyminlinnan linnoituksen ympäri.


Joku oli nähnyt vaivaa ja kantanut televisiotason linnoitukseen.




Olen sairastanut migreeniä niin kauan kuin muistan. Lapsena sitä lääkittiin tehottomilla disperiineillä. Kärvistelin migreenin kanssa koko nuoruuden. Raskausaikoina helpotti, mutta pahimmillaan olin taudin kourissa neljä päivää putkeen ilman helpotusta. Useimmiten auttoi, kun särkylääkkeen otti säryn alkuvaiheessa, mutta jos kipu tuli päälle, siihen ei auttanut enää mikään. Pimeässä huoneessa on maattu ja tehty kuolemaa. Vasta Istanbulin loppuvaiheessa tajusin täsmälääkkeet, joista useimmiten on ollut apua, ei kuitenkaan aina niistäkään.

Istanbulin aikoihin joku ystäväperhe hurahti Atkinsin-dieettiin, joka levisi sitten meihin muihinkin "levinneisiin". Ehkä siinä joku kilokin tippui, mutta omalla kohdalla koin sellaisen ihmeellisen sivuvaikutuksen, että migreenini loppui kokonaan viljojen ja sokerin jättämisen myötä. Harmi vain, että pidän niin kovasti sekä jauhoista että sokerista. Näin ollen olen jojoillut tämän asian kanssa varmasti vähintään viimeiset 12-vuotta. 






Tuskinpa pystyn koskaan luopumaan laskiaipullista, rahkapullista, pizzasta, tuoreista sämpylöistä, suklaasta jne. kokonaan. Tänä vuonna olen jostakin syystä ollut kohtuukäyttäjä. Arkena ei kiitos, juhlahetkissä ja sovittuina aikoina sitten kyllä kiitos, oikein mielellään. Ja tulos: ei ainuttakaan migreeniä koko vuonna. Jokaisen pullapäivän jälkeen herään naama ja vatsa turvoksissa ja palaan tyytyväisenä omiin ruokiin. Nyt kolmen kuukauden jälkeen alan jo varovasti toivoa, että tästä voisi tulla tapa? Olisinko ottanut jo opiksi? Onhan se nyt mukavaa, kun ihmisellä on hyvä olo.

13 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Kävely on kuin laittaisi terveyttä pankkiin, sekä liikuntaelimet, että mieli kiittävät. Minäkin kärsin vuosikaudet migreenistä, kohtaukset invalidisoivat täysin ja sokeri oli varma päänsäryn lähde. Myös pienikin määrä alkoholiä, esimerkiksi lasi viiniä, saattoi toimia laukaisijana. Sitten kohtaukset loppuivat vuosiksi, kunnes viime syksynä migreeni kaatoi petiin viikonlopuksi. Käytän kaikessa leivonnassa täysjyvävehnä- tai spelttijauhoja, ne ovat tuntuneet sopivammilta minulle.

Allu kirjoitti...

Atkins-dieetistä on kokemusta siinä mielessä, että työkaveri kokeili sitä tuloksella, että hän haisi niin mielettömästi valkosipulille, että kieltäydyimme istumasta samassa huoneessa. Ei hän valkosipulia enempää syönyt kuin ennenkään, mutta jotenkin se dieetti sai sen se hajun aikaan, mitään muuta selitystä asialle ei löytynyt.

kyllikki kirjoitti...

Mie oon huomannu, että kun on jokukin kontrolli, (miulla se on kiloklubi.fi) niin syödä saa monipuolisesti, kunhan jättää turhat napostelut pois. Heikko luonne kun on, niin vaatii kontrollin, muuten paino lähtee nousemaan. Eri juttu on sitten herkkupäivä joskus, se toki sallitaan. Liikuntana on ollut pääasiassa kuntosali ja uinti.

Onpa mukava, että migreenisi on helpottanut. Kävelystä on kokemusta, niin että siitä tulee helposti tapa. "Tottumus kun on toinen luonto" sanotaan.

Hyvää Pääsiäisaikaa!

Aili Nupponen kirjoitti...

Anne, olet viisas nainen! Saa sitä oppiaan käyttää myös omaksi terveydekseen ja hyväkseen...

Pääsiäisen siunausta ja iloa Sinulle ja läheisillesi!

Jael kirjoitti...

Atkinsia kokeilin joskus kauan sitten, vaikka silloin ei edes ollut tarvetta laihduttamiselle. Silloin se dieetti oli paljon epäterveellisempi kuin nykyinen versio, join kahvia kermavaahdolla ja söin muistaakseni vain juustoa ja kananmunia,
Allun mainitsema haju johtuu ketoosista, mikä tapahtuu Atkinsin dieetin aikana.
Kurjaa että kärsit migreeneistä , tiedän miten vaikeeta niiden kanssa on vaikken itse niistä kärsi. Hyvä että kävelet, se tekee hyvää:)
Olen nyt 4 kk ollut ilman sokeria ja vehnää, ja vaikka se alussa oli vaikeaa,etenkin vehnän jättäminen, ajan myötä helpottaa. Painoa putoo hiljalleen mutta parempi niin, En aiemminkaan syönyt paljon makeaa enkä leipää, joten sen vuoksi laskee hitaammin.
Oikein ihaan pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi:)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Migreeni on ikävä kaveri ja onneksi nykyään on hyviä hoitoja. Hatunnosto ja onnittelut elämäntapa muutoksesta, niin hienoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Minä syön gluteenitonta näkkäriä ja se tuntuu käyvän ainakin kohtuulisina määrinä. Ja vaikka välillä huitaisin aika monta laskiaispullaa, ei se tuonut migreeniä kertarysäyksestä, mutta välittömän turvotuksen kylläkin.

Allu: joo, minä en siis ole sellaisella haju Atkinsilla, vaan lähinnä karttelen jauhoa ja sokeria. Tai ainakaan kukaaan ei ole maininnut minun haisevan:).

Kyllikki: MInä taidan olla niin on off- että tarvitsen sääntöjä. Jos päätän vähän syödä leipää joka päivä, lähtee koko homma lapasesta. Ja toisaalta, nyt yllättäen olen herkkupäivien jälkeen päässyt taas takaisin radalle, enkä singahtanut övereihin.

Aili: Tieto ei vaan aina taivu tavaksi. Toivottavasti nyt jo onnistaa.

Jael: Joo, minulla ei siis ole sellaisesta Atkinsista kyse, eikä Atkinsissa ylipäätään ole tarkoitus olla jatkuvasti pelkällä proteiinilla. Ennemminkin tuota jauhoton- sokeriton linjaa. Mutta alkusysäys siihen migreenittömyyteen tuli silloin vuosia vuosia sitten testatusta Atkins-kuurista. Hyvää pääsiäistä myös sinulle.

Carola: Hyvä lääkitys on hieno asia. Mutta vielä hienompi, jos ei lääkitystä tarvitse.

Päden paja kirjoitti...

Hienot kuvat ja tuollaisissa maisemissa on kyllä mukava ulkoilla♥ Tuo migreeni on sitten kamala vaiva, ihana jos joku siihen tehoaa! Minä usein vuoden vaihteessa olen sellaisella "herkuttomalla" linjalla ja se kestää useamman viikon, alkuun tekee aina pahaa kun niin teki makeaa mieli, mutta sitten muutaman viikon päästä ei enää niinkään. Olo kyllä tuntui energiseltä ja virkeämmältä kun sokerit pysyivät tasaisempina:) Leppoisaa päivää♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Päden paja: Täällä on onneksi monia tosi kivoja lenkkireittejä. Sokerihan on oikeasti tosi kamala myrkky. Ensimmäisen viikon kärsii sellaisista vieroitusoireista, että ei uskoisi. Mutta kun vauhtiin pääsee, loppuu se jatkuva sokerihampaan kolottaminen. Mutta voi miten äkkiä keho taas rupeaa huutamaan sokerin perään, kun alkaa taas sitä käyttämään. Että helpommalla oikeasti pääsisi, kun oppisi olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi kirjoitti...


Turvotus luultavasti on hormooniperäistä. Tyypillinen vaiva naisille. Sinulla voi olla taipumusta diabetekseen.

Vielä sokeriakin pahempi myrkky on vehnäjauho. Pois valkoinen leipä, makaroonit, keksit, kakut ja pullat, eikä riisiäkään pidä syödä usein. Vähemmällä perunallakin pärjää, jos syö perunan sijasta juureksia ja vihanneksia. Juurekset ja vihannekset ja sipulit uuninpelille ja kananpoika sen lisukkeeksi. Tunti uunissa. Maustettua kermaviiliä kastikkeksi. Pavut ja linssit käy mainiosti lihan sijasta, mutta kalaa ja kananmunia kannattaa syödä. Kokojyvä ruisleipää on hvyä syödä pari palaa päivässä ja hieman juustoa päälle. Makean haluun hedelmiä. Vettä juotavaksi.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Onneksi verensokerit on kyllä ollut kohdallaan. Muulle sanon AAMEN. Ilman riisiä ja perunaa pärjään oikein hyvin.

Petra kirjoitti...

Hyvä olo on sen verran ihana asia että yritän pinnistellä ainakin viikot suhteellisen pitkälle ilman liikaa sokeria ja herkkuja, en kyllä ole fanaatikko mutta ainakin iän myötä olen huomannut parina viime vuotena että ruualla on iso merkitys omaan fiilikseen. Jätän pois ne herkut, joita ilman voin olla mutta pizzaa ja punaviiniä en sillä niistä tulee niin hyvä fiilis toisinaan vaikka sitten aamulla hieman turvottaisikin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Minäkään en tule luopumaan hyvästä pizzasta. Onneksi sitä ei täältä Kotkasta saa, niin ei tule kiusausta sortua tiheään. Mutta kun hyvän äärelle osun, syön surutta:D.