perjantai 16. maaliskuuta 2018

HEIKOILLA JÄILLÄ

Saattaa olla niin, että kävelin tietämättäni heikoilla jäillä. Jostakin syystä minussa on kova hinku tuonne jäälle. Maailma antaa uusia kulmia, kun niitä katselee meren suunnasta. On myös hauskaa seurailla Sports trackerin piirtämiä karttoja kävellessäni vetten päällä. Kun meidät oli  maanantaina kutsuttu apen nimipäiville, lähdin mitään miettimättä kävelemään jään yli. Sellaista ei ole aiempina talvina voinut tehdä, mutta nyt oli panimolta aurattu Munsaareen oikein kunnon jäätie. Miten ihmeellistä ja ihanaa. Olin kävellyt kyseisen reitin viikkoa aikaisemmin ja nyt sitten oikaisin tästä jälleen hyvillä mielin.


Puolimatkassa ihmettelin heti jään alla olevia kaisloja. Vettäkin oli reitillä ja kahlasin lumivallien läpi. Tulihan siinä jo vähän pelko puseroon. Mutta ei niin paljon, että olisin jättänyt kuvat ottamatta tai kääntynyt takaisin.  Perheelle kyllä lupasin, että en enää mene. Kielsin muitakin menemästä. Sen verran pitää olla elämän puolella.




Pääsin toiselle rannalle ja kohta taas olin jään reunassa. Mies koiransa kanssa käveli sieltä vetten päältä ja vakuutti, että jää kestää. Otin siis toisenkin jääreitin haltuuni. Täällä jään peittona oli lumi, joten oli turvallisempi kulkea. Pinnan alaisesta maailmasta ei ollut ainakaan näköhavaintoja. 





Maanantain jälkeen kevät on tullut valtavin harppauksin. Olen kävellyt töihin loskassa. Ihastellut taivaan vaaleanpunaisia hattarapilviä. Siristellyt silmiäni auringossa. Ihmetellyt orastavaa valoa kelloni soittaessa 5:50. Ajellut kuivia teitä. Tuntenut talven hiipuvan otteen ja unelmoinut jo keväästä. Ja miettikääs tätä: kesälomani alkaa reilun kahden kuukauden kuluttua.




Ihan ihan pian tuossa yllä olevassa paikassa itää ja kukkii. Vihertää ja versoo.

 Seuraavat kaksi päivää jännätään kolmosen joukkueen menestymistä playoffseissa Pyrolilla. Kahvioon pitäisi nyt leipoa kakku ja mokkapaloja.

Keväistä viikonloppua!

7 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Jäälle ei kannata enää mennä, vaikka on kireitä yöpakkasia, niin päivisin aurinko haurastuttaa jäät, myös virtaukset ja mahdolliset laivareitit on syytä tuntea tarkkaan, ohuen jään pinnalle satanut lumi luo myös väärän kuvan jään kestävyydestä, joka syksy ja kevät hukkuu ihmisiä aivan turhaan! Kevättä odotellaan täälläkin jo melko kärsimättömästi, kuudelta aamulla on jo melko valoisaa ja seitsemään asti illalla, ihanaa;)

Allu kirjoitti...

Huh, en uskaltaisi, varsinkaan nyt kun luin joku aika lehdestä siitä pojasta, joka lähti Lauttasaaresta hiihtämään.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Maanantaina ajattelin, että oli päivän selvää, että jää kantaa. Ja kantoikin. Kun taas sen jälkeen on kövellyt sohjossa, voi kuvitella myös mitä tapahtuu jäälle meren päällä. Varotaan siis heikkoja jäitä! Ja täälläkin iloitaan jokaisesta kevään merkistä.

Allu: Minä luin, että hiihtäjä katosi, mutta en tiennytkään hänen hukkuneen. Voi suru.

Cheri kirjoitti...

Merijää on aina arvaamaton. Järven jää kantaa vielä hyvin ja hiihtely siellä on houkuttelevaa. Auriko on viime päivinä tehnyt aamuista lumoavan kauniita.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Minua houkuttelee myös tuo meidän jokisuisto. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja jää oikein kutsuu puoleensa. Mutta en uskalla enää mennä. Kävellään sen sijaan esikoisen kanssa Pyhtäälle illan peliä katsomaan. Aamuinen tappio kyllä vielä kirvelee, kun selvästi parempi ei tällä kertaa voittanut:D.

Jael kirjoitti...

Huh, onneksi jäät kesti. Talvella Suomessa yksi ihanimmista asioista on se kun voi kävellä veden päällä;D
Kauniit kuvat olet taas ottanut, ja oikein hyvää viikonloppua:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Näytti tuossa rannan tuntumassa väki vielä eilenkin hiihtelevän. Vaikea sanoa, että mikä on jään paksuus. En nyt itse kuitenkaan sinne mene. Ensi talvena sitten, jos yhtä hyvä jäätalvi on edessä.